Sydämellä Salla: Kuolema hiipii kintereillä kiireen keskellä, kuiskaa muistamaan

Kirjoittaja on 40-vuotias maaseudulla kotihoidossa työskentelevä lähihoitaja, jonka sydäntä lähellä ovat vanhukset, aidot kohtaamiset ja elämänmakuiset yksityiskohdat, joihin palstan tuokiokuvat pohjautuvat.

Kuva Mostphotos

Teksti Sydämellä Salla

Kuolema on hiljaisuutta. Se laskee ympärilleen ja arjen työhön vankkumattoman äänettömyytensä, jota ei peitä alleen mikään elämän ääni.

Palvelutalon huoneessa tuntuu vielä hänen hahmonsa, näen hänet elävästi hymyilemässä jälkeensä jääneessä keinutuolissa. Huoneeseen tulvii valoa verhottomasta ikkunasta, lipaston päällä näkyy vesilasista jäänyt ympyrän jälki. Huone on riisuttu ja kuitenkin siellä on vielä niin paljon häntä, tukuittain mielikuvia ja muistoja. Niin kuin se, miten hän halusi nukkua aina ikkuna auki, ja minä tuputin lisävilttiä iltaisin. Hän myöntyi nauraen, tiesin että vain minun mielikseni. Istahdan sängyn rungon laidalle ja katselen kaapin rekkiin roikkumaan jäänyttä yksinäistä kauluspaitaa.

Hänen kasvonsa kirkastuivat lapsiaan nähdessään erityisellä tavalla, hän ojensi kättään poikaansa kohti ja halasi aina. Kuulin huoneesta naurua ja vaimeaa juttelua ja tunsin iloa hänen puolestaan, tänään on hyvä päivä.  Hänen otsaansa piirtyi joskus harvoin syvä ryppy kivusta tai pelosta, silloin hän vetäytyi kuin simpukka kuoreensa ja noina hetkinä lääkkeen vaikutusta odottaessa minä luin hänelle ääneen paikallislehden uutisia, aina kun ehdin. Hän rullasi pyörätuolillaan yhteisiin tiloihin syömään nakutettuna ajallaan ja toi muita asukkaita tervehtiessään huoneeseen seesteisyyttä ja iloa. Hänen silmänsä näkivät paljon, mutta hän keskittyi aina hyvään. Hänen paikkansa suuressa pöydässä on tyhjä ja voi, miten me kaipaamme häntä.

Hän eli pitkän ja rakastetun elämän. Hänessä oli niin monia tarinoita, joista osan sain kuulla. Nyt hän on poissa.

”Hänen paikkansa suuressa pöydässä on tyhjä ja voi, miten me kaipaamme häntä.”

Viivyn vielä hetken hiljaisuudessa, tyhjässä huoneessa. Mietin kuolemaa, sen lopullisuutta ja sitten myös elämää. Tätä ainoaa yhtä elämää. He saavat sen näkymään selkeämmin, he ohjaavat valitsemaan hyvin, poismenneet. Lähetän kiitoksen sinne jonnekin hänelle, jokaisesta hymystä ja jokaisesta aikaisen aamun unisesta huomenen toivotuksesta.

Jossain huhuillaan hoitajaa. Tulossa ollaan, vastaan, ja suljen tyhjän huoneen oven mennessäni. Minulle se tulee olemaan aina sinun huoneesi.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Sydämellä Salla: Aamutakissa

Sydämellä Salla: Muistilappuja

Sydämellä Salla: Revityt toppahousut