Pieniä joulun ihmeitä

Kuva: Mostphotos

Teksti Sydämellä Salla

Eilen iltamyöhään peittelin viime töikseni nukkumaan iäkästä rouvaa. Muisti kiusaa häntä. Sairaus on siinä armottomassa vaiheessa, kun ihminen itsekin vielä ymmärtää, ettei enää muista. Se on vaikea pala niellä, tekee avuttomaksi ja turvattomaksi, sanojen ja muistojen myötä taitaa kadota osa identiteettiäkin.

Ei se ihme ole, että siinä kohtaa sairautta välillä turhauttaa ja harmittaa. Iltatoimissa sanat tuiskahtavat yleensä niin lempeän mummun suusta, kireän suupielen ja rypistyneen otsan takaa tunnistan hätääntymisen, levottomuuden ja ikävänkin. Ikävän entistä itseään ja elettyä elämää kohtaan.

Otetaan rauhassa, hymyilen, olen tässä kanssasi. Silitän olkapäätä ja vien ajatuksia yöpaidan valintaan. Olisiko valkoinen tänään mukavin vai haluatko pyjaman. Hän sivelee pyjaman flanellista kangasta, valitsemme sen. Asia kerrallaan, yksi hiha, sitten toinen. Kiireen tuntu lisää levottomuutta, kiireettömyys antaa rauhan. Se ei aina ole helppoa, mutta niin hirveän tärkeää. Lopulta päästään sängyn ääreen, varmistetaan yhdessä, että taskulamppu on tyynyn alla, kerran ja toisenkin. Nenäliina taitellaan hihaan, vesimuki nostetaan yöpöydälle. Tänään ei meinaa löytyä sängystä hyvää asentoa, pöyhitään tyynyä ja vaihdetaan vielä asentoa. Huolen ryppy on hänen silmiensä välissä vieläkin.

Silmiini osuu hyllyltä kauratyyny. Harvoin sitä on käytetty, joku omainen on tainnut tuoda sen joskus. Hetken mielijohteesta kipaisen keittiöön lämmittämään pehmeää, joulunpunaista tyynyä. Eihän siinä mitään häviä, mietin odottaessani mikron piippausta.

Lasken lämpimän kauratyynyn varovasti mummun rinnalle peiton alle. Tarkkailen hänen ilmeitään, kun hän sulaa ryppyiseen ihanaan hymyyn, ensimmäisen kerran sinä iltana.

Mummu sulaa ryppyiseen ihanaan hymyyn,
ensimmäisen kerran sinä iltana.

”Ihan kuin olisi tullut kissa rinnan päälle kehräämään”, hän hymähtää ja sulkee silmänsä.

Otsa on silinnyt, käsi lepää kauratyynyn päällä. Huomenna on uusi päivä ja uudet murheet, mutta juuri nyt kaikki on hetken hyvin.

Sammutan valot huoneesta, kuiskaan hyvää yötä. Kynttelikkö valaisee joulukuun pimeää.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Mitkä onkaan pitkän iän salaisuus?

Muistin takana

Nöyrtymisen taito