Iäkkäiden syrjintä on yleistä länsimaissa – Onko vanhan elämänkokemuksilla arvoa?

Vanhuksen silmä.

Iäkkäitä syrjivässä yhteiskunnassa tai yhteisössä kasvaneet omaksuvat yhteisönsä asenteet. Niistä ikään kuin tulee osa heitä itseään. Vanhetessaan he ryhtyvät väheksymään itseään. Kuva: Mostphotos

Törmäsin hämmästyttävään seikkaan ryhtyessäni kartoittamaan iäkkäiden kokemusperäisiä tietoja ja taitoja, joista voisi olla hyötyä lapsille ja nuorille. Nuorempiin senioreiden ikäryhmiin kuuluvat olivat valmiita kertomaan kokemustensa heille opettamista taidoistaan. Mutta osa vanhimmista väheksyi itseään.

Sovin haastatteluaikoja puhelimitse. Muutamat keskusteluissa asialliset ja kognitiivisilta kyvyiltään hyväkuntoisilta vaikuttavat, 90 ikävuottaan lähestyvät henkilöt sanoivat minulle, että heidän kokemuksillaan, taidoillaan ja tiedoillaan ei ole mitään merkitystä nykymaailmassa. Kävin pitkiä keskusteluja heidän kanssaan ennen kuin sain heidät vakuuttuneiksi, että nuoret tarvitsevat juuri heidän elämänkokemuksiaan. Selviytyminen tämän ajan tietojen runsaudessa ja internetin kautta tapahtuvassa kanssakäymisessä ei ole helppoa.  

Puhelinkeskusteluni näiden iäkkäiden kanssa mykistivät minut. Voiko olla totta, että maamme hyvinvoinnin rakentaneet ja seuraavan sukupolven kasvattaneet iäkkäät eivät arvosta itseään? Kyseessä ei ollut sattumalöydös. Kohtasin melko monta itseään väheksyvää henkilöä.

Iäkkäiden syrjintä on yleistä länsimaissa. Kansainväliset tutkimukset ja omatkin kyselyni osoittavat sen. Syrjintä kohdistuu myös ikääntyviin työikäisiin. Ikäsyrjintää tutkineet ovat yksimielisiä ageismin eli iäkkäiden syrjinnän todellisuudesta. Toki kaikkien asenteet eivät ole kielteisiä, mutta yleisiä ne ovat. Iäkkäiden syrjintää käsittelevässä kirjallisuudessa puhutaan kuitenkin asenteista, joita senioreita nuoremmat kohdistavat iäkkäisiin.   

Nyt olin kohdannut itseään jollakin tavalla syrjiviä iäkkäitä. Tämä ei ollut ihan uusi havainto minulle, mutta hätkähdyttävä se kuitenkin oli.

Mainos

Ryhdyin pohtimaan havaintoani ja etsimään kirjallisuudesta selityksiä sille. Yhdysvalloissa ja Ruotsissa tehtyjen tutkimusten perusteella itsensä vähätteleminen seniori-iässä eli self-ageism on kohtalaisen yleistä. Iäkkäitä syrjivässä yhteiskunnassa tai yhteisössä kasvaneet omaksuvat yhteisönsä asenteet. Niistä ikään kuin tulee osa heitä itseään. Vanhetessaan he ryhtyvät väheksymään itseään. Nuorempien negatiiviset asenteet voimistavat näitä tunteita. Meidän suomalaisten piirteisiin kuuluva itsemme ja tekemisemme vähättely todennäköisesti voimistaa self-ageismia.

Itsensä väheksyminen iäkkäänä ennustaa kognitiivisten taitojen ja elämänlaadun heikkenemistä. Itseään väheksyvien elinikä on lyhyempi kuin niiden, jotka arvostavat elämäänsä ja tekemisiään kohtalaisen myönteisellä, realistisella tavalla. Lisäksi tämä iäkkäiden piirre vähentää senioreiden mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskunnassa. Se voi edistää iäkkäiden palveluiden murenemista.

Sairaudet, toimintakyvyn heikkeneminen ja tulevan kuoleman lähestyminen elämän loppuvaiheessa saattavat vahvistaa itsensä mitätöintiä. Osa vaatimattomista ja kaikkeen tyytyvistä vanhoista ihmisistä kuuluu elämänsä ja sen päättymisen hyväksyneisiin. Osa heistä ei ole löytänyt elämänsä merkitystä. Nämä vanhat ihmiset tarvitsevat vanhuutta ja heitä itseään ymmärtäviä, kannustavia ja  myönteisiä keskustelijoita saadakseen tasapainoisen vanhuuden ja kuoleman.

Yleislääketieteen ja geriatrian erikoislääkäri Sirkka-Liisa Kivelä pureutuu kolumnissaan ikääntymiseen liittyviin ilmiöihin.

Lue myös:

Fyysiset voimavarat heikkenevät ikääntyessä – Vanhat ovat sopeutumisen mestareita

Oppimisen laaja kirjo – Uuden oppiminen onnistuu myös ikääntyneenä

Rakkauden teot tulevat esiin iäkkäiden ihmisten parisuhteissa

Sinua voisi kiinnostaa myös

Myönteiset vanhenemisen käsitykset antavat voimaa elää ja ikääntyä

Fyysiset voimavarat heikkenevät ikääntyessä – Vanhat ovat sopeutumisen mestareita

Oppimisen laaja kirjo – Uuden oppiminen onnistuu myös ikääntyneenä