Vähintään joka kolmas perhe on muuta kuin perinteinen ydinperhe – Perheiden monimuotoisuus haastaa päiväkotien käytäntöjä

Perheessä voi olla yksi tai monta vanhempaa, lapsella kaksi kotia tai kotona kaksi iskää. Erilaisista perheistä pitäisi päiväkodissa puhua luontevasti ja arvostavasti, sillä lapselle oma perhe on se aivan tavallinen.

Varovaisestikin arvioiden joka kolmas perhe poikkeaa perinteisestä ydinperheestä. Kuva: Mostphotos

Teksti Saija Kivimäki

Varovaisestikin arvioiden vähintään joka kolmas lapsiperhe on tavalla tai toisella monimuotoinen. Esimerkiksi 21 lapsen päiväkotiryhmässä tämä tarkoittaa, että ainakin seitsemän lapsista elää perheessä, jonka rakenne poikkeaa oletetusta mallista.

Sitä, mikä tekee perheestä monimuotoisen, ei ole kuitenkaan aivan näin yksinkertaista määritellä, sanoo asiantuntija Sara Mäkäräinen Monimuotoiset perheet -verkostosta.

–  Elämäntilanteiden muuttuessa myös perhetilanne usein muuttuu, ja ihminen ehtii elämänsä aikana olla monen erilaisen perheen jäsen.

Mainos

Yhden vanhemman perheitä on yli 20 prosenttia ja uusioperheitä noin kymmenen prosenttia kaikista perheistä, joten ne jo yksinään kattavat kolmasosan lapsiperheistä. Perherakenne voi poiketa ydinperheestä monella muullakin tavalla, esimerkiksi niin, että vanhempia on alun alkaenkin yksi tai enemmän kuin kaksi, tai vanhempien ja lasten välillä ei ole biologista suhdetta.

Selvää on, että monimuotoisten perheiden määrä kasvaa kaiken aikaa. Esimerkiksi yhä useampi lapsi saa alkunsa hedelmöityshoidoista. Tällä hetkellä heitä on viisi prosenttia kaikista syntyvistä lapsista. Lapsen vanhemmat voivat myös olla syntyneet ulkomailla tai keskenään eri maissa, jolloin jo perheen sisältä löytyy useampia eri kieliä ja kulttuureja.

Varhaiskasvatuksessa tärkeintä on muistaa, että lapsen näkökulmasta hänen oma perheensä on kaikkein tavallisin. Sara Mäkäräinen kertoo esimerkiksi lapsesta, jonka päiväkotikaverilla oli kaksi kotia. Pian lapsi kertoi kotona vanhemmilleen, että hänkin haluaa kaksi kotia.

– Vasta kasvaessa lapsi oppii vertailemaan itseään muihin ja omaksumaan, millaista perhemuotoa ihmiset ja yhteiskunta hänen ympärillään arvostavat ja asettavat tavoiteltavaksi.

Pahan äitipuolen myytti elää yhä

Vaikka erilaisia perhemuotoja on yhä enemmän ja niistä myös puhutaan julkisuudessa, monen mielessä perhe tarkoittaa edelleen ensisijaisesti äidin, isän ja biologisten lasten muodostamaa ydinperhettä.

Monille varhaiskasvatuksen ammattilaisille perheiden monimuotoisuus on arkipäivää, ja joillekin se on itsestään selvää esimerkiksi oman taustan takia. Silti ajatus ydinperheestä on niin hallitseva, että sen ylläpitämiseen voi valveutuneinkin aikuinen sortua huomaamattaan.

Sara Mäkäräinen vinkkaa kiinnittämään huomiota, millaisia kuvauksia perheistä lapset kohtaavat kirjoissa, lauluissa tai vaikkapa leikeissä.

– Lapselle on tärkeä nähdä erilaisuutta mutta myös tunnistaa itsensä ja perheensä siitä kuvastosta, jota varhaiskasvatuksessa kulutetaan.

Vaikka perhemuodot ovat vähitellen moninaistuneet etenkin lastenkirjallisuudessa, esimerkiksi satujen myytti pahasta äitipuolesta elää edelleen hyvin vahvana. Toisaalta uusperheet kuvataan usein ydinperheen kaltaisina yksiköinä, joissa eletään onnellisesti loppuun saakka.

Päiväkodin arjessa perheiden moninaisuuden voi ottaa luontevasti puheeksi vaikkapa klassisen ”mistä vauvat tulevat” -kysymyksen kohdalla.

–  Kannattaa muistaa, että lapsia saadaan myös esimerkiksi adoption, lahjoitettujen sukusolujen tai sijaisperheeksi ryhtymisen kautta. Vanhempia voi alusta alkaen olla yksi, kaksi tai useampi, ja kaikki tavat ja kokoonpanot lapsiperheellistyä ovat yhtä arvokkaita.

”Lapselle oma perhe on normaali ja tavallinen,
muut erilaista ja kiinnostavaa.”

Perheiden moninaisuuden tulisi näkyä päiväkodissa ilman suurempaa ihmettelyä tai alleviivausta. Lapsi oppii nopeasti, jos hänen perhemuotoaan hyssytellään tai siitä ei puhuta. Toistuvat syrjinnän kokemukset tai pelko kuormittavat psyykkisesti niin lasta kuin aikuista.

– Vanhemmat saattavat jännittää omasta perhemuodostaan kertomista. Lapsille sen sijaan oma perhe on normaali ja tavallinen, muu erilaista ja kiinnostavaa. On paljon päiväkodin aikuisista kiinni, miten he lähtevät mukaan keskusteluun esimerkiksi sateenkaariperheistä.

Varhaiskasvatus valmistaa aikuisuuteen

Perheiden moninaisuuden ymmärtäminen ja ihanneperheen normien purkaminen on varhaiskasvatuksessa tärkeää kaikille, ei vain monimuotoisissa lapsuudenperheissä eläville.

– Suuri osa lapsista tulee aikuisena elämään jossain muussa kuin heteromuotoisessa ydinperhemallissa, kokee jossain ikävaiheessa vanhempien eron, perheenjäsenen menetyksen tai esimerkiksi rakastuu samaa sukupuolta olevaan ihmiseen.

Arvostava puhetapa kaikenlaisista perheistä tuottaa lapselle kokemuksen siitä, että hän voi muodostaa perheensä itselleen sopivalla tavalla.

– Se poistaa loputtaman määrän kuormitusta ja uupumusta tulevaisuuden nuorten ja aikuisten harteilta.

Neljä vinkkiä äitienpäivän viettoon päiväkodissa

Merkkipäivien huomioiminen varhaiskasvatuksessa on osa tapakasvatusta. Moniin päiviin liittyy vahvoja perinteitä, jotka saattavat tahattomasti vahvistaa ajatusta tietynlaisen perheen ensisijaisuudesta. Sara Mäkäräinen antaa vinkkinsä kaikenlaiset perheet huomioivaan äitienpäivän viettoon päiväkodissa.

1. Kunnioita perheiden itsemäärittelyä

Anna lapsen määritellä itse, keitä hänen perheeseensä kuuluu ja millaisilla nimillä hän heitä kutsuu. Lapselle myös lemmikit voivat olla yhtä täysivaltaisia perheenjäseniä kuin sisarukset. Ota perhe puheeksi sekä lasten että aikuisten kanssa avoimin kysymyksin: Keitä teidän perheeseenne kuuluu?

2. Anna lapsen päättää, kenelle hän askartelee

Lapsi saattaa haluta muistaa useampaa vanhempaa tai muuta hänelle tärkeää aikuista. Jos äiti tai muu läheinen on kuollut, se ei tarkoita, etteikö lapsi haluaisi askarrella hänelle.

3. Pidä huolta, että kahvikutsu tavoittaa kaikki asianosaiset

Jos perhe asuu eri osoitteissa ja vanhemmilla on oikeus saada tietoa, tiedon kulkua päiväkodista ei pidä jättää lähivanhemman vastuulle. Jos taas toinen vanhemmista ei puhu suomea, saatetaan toista vanhempaa käyttää tulkkina. Rohkaisisin kokeilemaan erilaisia viestinnän keinoja, vaikkei kieli olisi täydellisesti hallussa. Tämä koskee myös esimerkiksi kuuroja vanhempia.

4. Suhtaudu avoimesti kaikkiin perheisiin

Monesti perheet sanovat, että lämmin ja avoin kohtaaminen kuittaa tiedon tai vaikkapa kielitaidon puutteet. Ei voi olettaa, että kaikilla ammattilaisilla olisi erityistä tietoa kaikesta, mutta halu kuunnella ja oppia tuottaa hyvän kokemuksen. Jos äitienpäiväkahveille tulee vaikkapa isoisä, suhtaudu häneen yhtä lämpimästi ja arvostaen kuin muihin juhlittaviin. Lapselle se voi olla äärimmäisen tärkeää.

Monimuotoiset perheet -verkoston julkaisema opas varhaiskasvattajille on ladattavissa verkoston kotisivuilta.

Sinua voisi kiinnostaa myös

”Lähihoitajilta odotetaan liikaa säädyllisyyttä” – Vertaistukea hyödynnetään sosiaali- ja terveysalalla paljon, mutta lähihoitajan selviytymistä vaikeista elämäntilanteista ei aina osata arvostaa

Kun korona keskeytti päivätoiminnan, Riihimäellä pakattiin termoskannut autoon ja vietiin kahvit lähipuistoihin asiakkaiden luo

Vanajan vankilan johtaja Kaisa Tammi-Moilanen: ”Vankilaan päätyvä nainen ei ole mikään hirviö”