Raha-asioilla alistaminen ja kiristäminen kohdistuu yleensä naisiin, mutta eivät miehetkään ole siltä turvassa. Taloudellisella väkivallalla tarkoitetaan tilannetta, jossa tekijä kontrolloi, riistää tai tuhoaa toisen taloudellisia resursseja. Se voi hiipiä osaksi arkea esimerkiksi näin: Pariskunnan mies käy työssä isommalla, ja vaimo vähän pienemmällä, palkalla. Lasten takia vaimon työ voi olla myös miehen työtä pätkittäisempää. Nainen maksaa pienemmästä palkastaan perheen juoksevat menot kuten ruuan, vesi- ja sähkölaskut ja lasten harrastukset. Mies taas lyhentää suuremmista tuloistaan talo- ja autolainaa, ja jos jotakin jää yli, hän laittaa rahat korkoa kasvamaan sijoitusrahastoon.
Kaikki hyvin – kunnes tulee ero. Erotilanteessa miehelle jää koko maksettu omaisuus. Perheen juokseviin menoihin tulonsa käyttäneelle naiselle ei pahimmassa tapauksessa jää mitään.
“Olen aina ollut tunnollinen ja rehellinen ihminen ja koen, että kunniani vietiin toisen henkilön toiminnan seurauksena – henkilön, joka oli minulle rakas ja tärkeä.“
Tukikeskus Varjossa väkivaltatyön asiantuntijana ja tiimivastaavana toimivan Hanna Nylénin mukaan edellä kuvattu tapahtumaketju on valitettavan yleinen. Varjo on valtakunnallinen vainoon ja eron jälkeiseen väkivaltaan keskittynyt tukikeskus.
– Yhteisvastuullinen asuntolaina pahentaa usein naisen ahdinkoa entisestään. Pahimmillaan nainen joutuu muuttamaan lasten kanssa vuokralle ja maksamaan samaan aikaan lainan korot ja lyhennykset molempien osalta. Näin voi käydä etenkin silloin, kun ero tapahtuu vastoin miehen tahtoa ja hän jättää oman osuutensa lainasta hoitamatta, Nylén kuvailee.
Ulosotossa toisen tietämättä
Pitkästä historiastaan huolimatta taloudellinen väkivalta tunnetaan Nylénin mukaan edelleen paljon huonommin kuin muut väkivallan muodot. Sen tunnistaminen on usein vaikeaa niin uhreille itselleen kuin ammattiauttajallekin.
Yleisintä taloudellinen väkivalta on parisuhteessa ja sen jälkeen. Parisuhteen aikana se voi olla toisen rahan käyttöön puuttumista ja sen kontrolloimista.
– Puoliso voi olla niin alisteisessa asemassa, että hän joutuu pyytämään rahaa joka kerta ruokakauppaan lähtiessään tai autoa tarvitessaan, Nylén sanoo.
“En myöskään saanut ostaa ruokaa tai maksaa laskuja. En osannut, olin niin tyhmä, hän sanoi.“
Puolisoista toinen on myös voinut olla kauan ulosotossa toisen osapuolen siitä tietämättä. Lainaa saadakseen hän on ehkä ottanut salaa käyttöön toisen pankkitunnukset. Postia piilottamalla asia on pysynyt salassa, ja lainat ovat menneet ulosottoon.
Parisuhteen aikana taloudelliseen väkivaltaan puuttuminen on Nylénin mukaan vaikeaa. Eron jälkeen keinoja on enemmän. Jos toinen osapuoli ei esimerkiksi suostu tekemään eron jälkeen yhteisen omaisuuden tasausta eli ositusta, se voidaan antaa pesänjakajan tehtäväksi.
– Elatusmaksujen laiminlyönnitkin voidaan hoitaa oikeudessa ja ulosoton kautta. Keinot voivat kuitenkin olla hitaita ja hyvin kalliita. Pesänjakajan tekemänä ositus saattaa pahimmillaan kestää vuosikausia ja maksaa kymmeniä tuhansia euroja.
Nylén sanoo, että yhteiskunnan rakenteet ja lainsäädäntö mahdollistavat yllättävän paljon taloudellista väkivaltaa.
– Lainsäädäntö ei edelleenkään tunnista taloudellisen väkivallan käsitettä. Henkisen väkivallan se teoriassa tunnistaa, mutta käytännössä tuomioita henkisestä väkivallasta ei juuri anneta, Nylén sanoo.
Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten, Viola – väkivallasta vapaaksi ry:n ja Vaasan ensi- ja turvakoti ry:n vuosina 2021–2024 toteuttama Taloudellinen väkivalta tutuksi -hanke on tehnyt asiaa tunnetuksi. Nylén toimi siinä hankevastaavana.
Lainatakuu muistisairaalta
Taloudellisen väkivallan tekijä voi olla myös omaishoitaja tai sukulainen, joka käy muistisairaan vanhemman tai isovanhemman kukkarolla. Tilaisuus tekee varkaan: Ensin viedään pikkusummia, ja kun kaikki käy niin helposti, summat suurenevat.
Tilaisuus voi tehdä muistisairaan omaisesta varkaan.
Räikeimmissä tapauksissa omainen saattaa estää vanhusta hankkimasta tarpeellisia palveluja, jotta rahat säästyisivät perintöön.
– Kognitiivisten kykyjen hämärtyessä myös oman tahdon rajat hämärtyvät. Muistisairas ikäihminen voidaan suostutella allekirjoittamaan lainatakuita tai muuttamaan testamenttia. Myös avun tarve nettipankin käytössä altistaa väärinkäytöksille.
Netin käyttäjiä löytyy nykyään yhä vanhemmista ikäluokista. Verkossa tapahtuvat romanssihuijaukset ovat Nylénin mukaan kasvava taloudellisen väkivallan muoto ikäihmisillä.
– Huijari voi olla ”amerikkalainen kenraali” tai ihan tavallinen paikallinen ihminen.
Joskus ikäihminen tiedostaa riskin, mutta rakkauden kaipuu on niin kova, että riskin ottamiseen ollaan valmiita.
Romanssihuijauksiin on hyvin vaikea puuttua etenkin silloin, kun niihin liittyy uhrin alentunut kognitio.
Väkivallan muodot liittyvät toisiinsa
Taloudelliselta väkivallalta on Nylénin mukaan vaikea suojautua etukäteen. Parisuhteen alkutunnelmat eivät tällaista varautumista yleensä suosi. Toisella tai molemmilla voi olla kova kiire sitoutua, ja yhteen muutetaan nopeasti.
– Olennaisinta on pysyä tietoisena perheen talousasioista ja säilyttää itsellään myös omaa rahaa, jonka käytöstä voi päättää itsenäisesti.
Eron tullen ihmissuhde muuttuu. Taloudellinen väkivalta voi astua mukaan kuvaan, vaikka sitä ennen ei olisi ollut ongelmia.
– Puoliso ei välttämättä pääse eron yli. Jos parilla on yhteisiä lapsia, jaettuun vanhemmuuteen sopeutuminen voi olla eron jälkeen vaikeaa. Avioehto kannattaa laatia ajoissa, ja erityisen tarkkana pitää olla yhteisvastuullisista lainoista sovittaessa, Nylén neuvoo.
“Olen joutunut ottamaan kymmeniä tuhansia euroja pankkilainaa pystyäkseni palkkaamaan asianajajia ja vastaamaan jatkuviin valheellisiin syytöksiin.“
Väkivallan eri muodot liittyvät toisiinsa: Jos suhteessa on lähisuhdeväkivaltaa, siinä on lähes aina myös taloudellista väkivaltaa. Tutkimusten mukaan taloudellinen väkivalta vaikuttaa usein myös perhesurmien ja itsemurhien taustalla.
Lasta voidaan käyttää taloudellisen väkivallan välineenä sekä parisuhteen aikana että eron jälkeen. Näissä tapauksissa uhri ei ole aina nainen.
– Miesten suuri määrä yllätti: hankkeessamme lähes neljännes asiakkaista oli miehiä. Heidän kohdallaan esille nousivat useimmin lasten elatus- ja tapaamisasiat. Myös osituksen vaikeuttaminen erotilanteessa voi kohdistua mieheen, Nylén kertoo.
Ikäihmisiin kohdistuvassa taloudellisessa väkivallassa tekijä on usein puoliso, mutta se voi olla myös lapsi tai lapsenlapsi.
– Puolisoon liittyvät tapaukset jäävät helposti pimentoon, sillä alistavaa avioliittoa voi olla takana kymmeniä vuosia. Ongelmia hävetään, eikä niihin uskalleta hakea apua.
Lainaukset on otettu Taloudellisen väkivallan oppaasta, taloudellinen väkivalta.fi
Hiljaisuus on huono merkki
Koti- ja laitoshoidon työntekijät ovat keskeisessä asemassa vanhuksiin kohdistuvaa taloudellista väkivaltaa torjuttaessa. Hanna Nylénin mukaan mukaan he myös tunnistavat tapaukset kiitettävän hyvin.
Millaisiin merkkeihin vanhuspalveluissa työskentelevän hoitajan tulisi kiinnittää huomiota, ja miten asian voi ottaa puheeksi?
Tavallinen taloudelliseen väkivaltaan viittaava merkki on Nylénin mukaan se, että ikäihminen on silmiinpistävän haluton puhumaan raha-asioistaan, vaikka ne ovat selvästi enemmän tai vähemmän rempallaan.
– Asia voi olla vanhukselle niin vaikea, ettei hän ole siitä heti valmis puhumaan. Sitä pitää kunnioittaa. Asian puheeksi ottamisesta voi silti olla hyötyä, sillä vanhus voi olla asiaa kypsyteltyään valmis puhumaan siitä myöhemmin.
Iäkkään pariskunnan kohdalla taloudellinen väkivalta voi näkyä niin, että puolisoista toisella ei ole mitään käsitystä yhteisistä tuloista, menoista, varoista ja veloista. Tai niin, että toinen on korostetun tarkka raha-asioissa ja toinen korostetun huolimaton.
– Puheeksi otettaessa on hyvin tärkeää, että se tehdään uhrin kanssa kahden kesken.
Jos epäilty osapuoli on paikalla, tilanne on uhrille riski, ja hän vaikenee, Nylén varoittaa.
Tärkeää on myös tunnistaa hauraaksi toimijuudeksi kutsuttu ominaisuus. Alistavassa suhteessa vuosikymmeniä elänyt ihminen kokee jo avun hakemisenkin isona riskinä.
– Ammattilaiseen luottaminen voi olla hauraan toimijuuden omaavalle hyvin vaikeaa. Tässä tilanteessa kokemuksen sanoittaminen auttaa. Uhrille tulisi kertoa, että ongelma tunnetaan ja apua on saatavilla – enää ei tarvitse olla asian kanssa yksin.
Jos näyttää siltä, että vanhus ei ole enää kykenevä päättämään asioistaan, pitää miettiä, tarvitseeko hän edunvalvojaa.
– Apua voi kysyä esimerkiksi vanhustyön palvelunojauksesta. Huoli-ilmoituksen voi tehdä kuka tahansa vanhuksen tilanteesta huolestunut.
Nylénin mukaan kaikissa hoito- ja hoivayksiköissä tulisi olla selkeät toimintaohjeet tilanteisiin, joissa on syytä epäillä taloudellista väkivaltaa.
– Yksikössä olisi hyvä olla myös lähisuhdeväkivallan avainhenkilö, joka tuntee ilmiön muita paremmin ja jonka puoleen muut voivat kääntyä.
Lue myös: Tunnista kaltoinkohtelu ja auta vanhus ulos väkivallan kierteestä
