Kun korona keskeytti päivätoiminnan, Riihimäellä pakattiin termoskannut autoon ja vietiin kahvit lähipuistoihin asiakkaiden luo

Eri puolilla kaupunkia järjestettävät senioripuistoilut ovat tarjonneet korona-aikaan mielekästä tekemistä ikäihmisille.

Senioripuistoilun vakikävijät ovat tulleet tutuiksi Sonja Pääkölle. Terttu Torttilalle on tärkeää päästä ihmisten pariin pitkän koronatalven jälkeen. Kuva: Anna Autio

Teksti Saija Kivimäki

Riihimäen senioripuistoilu on käynnissä Bad Segerbergin puistossa. Kaiuttimista kajahtaa Tapio Rautavaaran reipas ääni.

Musiikkia soitetaan tilanteen ja yleisön toiveiden mukaan. Vanhojen iskelmien lisäksi joukossa on yllättäviäkin toiveita, kertoo toimintakykyä tukevien senioripalveluiden esimies, lähihoitaja Sonja Pääkkö.

– Viime viikolla täällä soitettiin Pete Parkkosen Kohta sataa.

Aurinkoisena iltapäivänä paikalle on saapunut viitisentoista ikäihmistä. Suurin osa heistä on lähialueelta. Kerrostalovaltaisessa kaupunginosassa asuu paljon vanhuksia, mutta tapahtumia ja virikkeitä on hyvin vähän.

– Ihmiset tulevat paikalle myös huonoilla ilmoilla. Se kertoo tarpeesta päästä toisten luo ja kokoontua turvallisesti.

Ne, joilla toimintakyky ei riitä omatoimiseen liikkumiseen, autetaan paikalle. Pyörätuolilla liikkuva Terttu Torttila, 82, on saapunut kaupungin kesätyöntekijän Siiri Salmisen avustamana.

Pullaa menee viikossa
kuusi kilon pitkoa.

Torttila on käynyt puistotapaamisissa alusta asti, eikä aivan pienestä jättäisi käyntiä väliin. Hän kertoo, että talvi oli vaikea, kun senioripuistoilut olivat tauolla, eikä muutakaan menemistä ollut.

– Parasta on, kun pääsee porukkaan.

Eri puolilla kaupunkia järjestettyihin puistoiluihin osallistuu viikoittain noin 150 vanhusta. Pullaa menee viikossa kuusi kilon pitkoa ja kahvia monta termoskannullista.

 

Puskaradio tiedottaa

Senioripuistoilut aloitettiin vuosi sitten kesäkuussa nopealla aikataululla. Ideasta kului pari viikkoa siihen, kun ensimmäisiä kokoontumisia jo testattiin.

Puistoilujen suosio on kasvanut kaiken aikaa. Kohderyhmää ei juuri verkossa tai sosiaalisessa mediassa tavoita, mutta puskaradio on toiminut hyvin, Sonja Pääkkö kertoo.

– Tänä vuonna on tullut uusia kävijöitä, vanhat konkarit ovat ottaneet ystäviä mukaan.

Kevyeen kalustoon kuuluvat kahvitarvikkeiden ja äänentoistolaitteiden lisäksi puutarhatuolit, jotka on helppo asetella turvavälein puistoon. Pullakahvien ja toivemusiikin lisäksi ohjelmassa on usein jotain muutakin ohjattua toimintaa. Käytännön toteutuksessa on kesätyöntekijöiden lisäksi auttamassa liuta vapaaehtoisia.

– Passausta on korona-aikaan enemmän kuin muutoin olisi. Kahvit tarjoillaan, vaikka toimintakyvyn kannalta olisi parempi, että jokainen hakisi itse.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Koti vai kodinomainen? Vanhuus on erilaista kotona ja palvelutalossa

Pientä lasta naurattaa ”pieaju” – Aikuinen voi osallistua lasten ilonpitoon, vaikkei aina ymmärtäisi sitä

Takuusäätiön asiantuntija Hanna Siltanen: ”Niukkuutta ei ratkaista aina pelkällä budjetoinnilla”