Kumppanin lyönnillä on pitkät jäljet – Lähisuhdeväkivallan uhreilta puuttuu selkeä hoitoketju

Parisuhdeväkivalta voi altistaa raskauskomplikaatioille ja jopa aggressiiviselle rintasyövälle.

Kuvitus: Salla Pyykölä

Teksti Antti Vanas

Joka kolmas länsimaassa asuva ihminen kokee elinaikanaan parisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa, mutta uhreille ei Suomessa ole olemassa selkeää hoitoketjua.

– Vain reilu viidennes tutkimukseni naispuolisista parisuhdeväkivallan uhreista ohjattiin terveyskeskuspäivystyksestä tukipalveluihin. Miehistä ei ohjattu ainuttakaan, sanoo aiheesta väitellyt ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Elisa Hackenberg.

Hackenberg keräsi juuri julkaistun tutkimuksensa aineiston Helsingin tapaturmapäivystyksistä noin kymmenen vuotta sitten, eikä tilanne ole sen jälkeen juuri parantunut.

– Tuolloin ainoa tukipalvelu oli turvakoti. Nykyään turvakotiverkosto on lailla turvattu, mutta turvakoteja ei ole vieläkään kysyntään nähden tarpeeksi.

Yleensä parisuhdeväkivallan fyysiset vammat ovat lieviä: mustelmia ja ruhjeita. Mukana on kuitenkin myös vakavia vammoja ja hengenvaara. Kansainvälisten tilastojen mukaan yksi kolmesta naisiin ja yksi seitsemästä miehiin kohdistuvasta henkirikoksesta on entisen tai nykyisen kumppanin tekemä.

 

Väkivallalla on yhteys moneen sairauteen

Pahoinpidellyn puolison voi olla vaikea hakea apua. Kansainvälisen tutkimuksen mukaan avun hakemisen tiellä ovat usein aiemmat huonot kokemukset hoitohenkilökunnasta ja viranomaisista. Kokemukset ovat samansuuntaisia sekä miehillä että naisilla.

–  Hoitoalalla nämä tilanteet ovat yleensä joko uhrin väkivaltakokemusta vähätteleviä tai häntä holhoavia. Jälkimäisessä tapauksessa uhria voidaan esimerkiksi painostaa lopettamaan väkivaltainen parisuhde.

Hackenberg huomauttaa, että kyseisessä tutkimuksessa ei tutkittu suomalaista henkilökuntaa, joten tulokset eivät välttämättä päde täkäläiseen terveydenhuoltoon.

Traumaattiset kokemukset altistavat monenlaisille, vakavillekin, terveysongelmille.

– Uhrit käyttävät paljon päivystyspalveluita kroonisten sairauksien sekä psyykkisten ja toiminnallisten oireiden vuoksi.  Parisuhdeväkivallan on osoitettu altistavan esimerkiksi raskauskomplikaatioille ja alustavissa tutkimuksissa myös rintasyövän aggressiiviselle muodolle, sanoo Hackenberg.

Parisuhdeväkivallan lisäksi esimerkiksi seksuaalisella väkivallalla ja kidutuksella on vahva yhteys myöhempiin fyysisiin ja psyykkisiin terveysongelmiin.

– Väkivallan aiheuttama pitkittynyt stressi voi heikentää elimistön immuunipuolustusta. Se voi myös johtaa posttraumaattiseen stressihäiriöön.

 

Traumatisoitunut voi vältellä lääkäriä

Väkivalta on valtaa, sen äärimmäinen muoto. Jos uhri ei saa tilaisuutta käsitellä kokemuksiaan kunnolla, muutkin vallankäyttöä sisältävät tilanteet voivat alkaa ahdistaa.

– Käsittelemättömät traumat voivat johtaa terveyspalveluiden välttelyyn, sillä terveydenhuollossakin käytetään tietynlaista valtaa. Käynti terveyskeskuksessa voi nostaa ahdistavat kokemukset pintaan, sanoo Hackenberg.

Traumainformoidussa hoidossa otetaan huomioon, miten sotaa tai muuta väkivaltaa kohdanneet ihmiset voivat kokea suomalaisen terveydenhuollon tilanteet. Kun ongelmakohdat tunnetaan, hoitotilanteista voidaan tehdä mahdollisimman vähän ahdistavia.

 

Hoitoketju katkeaa kesken

Lähisuhdeväkivallan uhrien tukipalvelut ovat yleensä liittojen, yhdistysten ja säätiöiden järjestämiä. Saatavauus vaihtelee paljon ja riippuu paikkakunnasta.

– Pääkaupunkiseudulla on esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liiton avopalvelu, johon parisuhdeväkivallan uhri voi käydä muutaman kerran keskustelemassa. Koko maata palvelee tukipuhelin Nollalinja, johon sekä väkivallan uhrit että ammattiauttajat voivat soittaa ympäri vuorokauden, sanoo Hackenberg.

Sosiaalitoimi ei Hackenbergin mukaan tarjoa juurikaan nimenomaan väkivaltaan liittyviä tukipalveluja – ja sikäli kun sellaisia on, ne edellyttävät yleensä sosiaalihuollon asiakkuutta, mikä nostaa palveluiden käyttökynnystä.

– Neuvolajärjestelmä tarjoaa tukea perheväkivallasta kärsiville lapsiperheille. Lastensuojelun ilmoitusmekanismi toimii nykyisin kohtalaisen hyvin.

Hackenberg korostaa jälkiseurannan merkitystä. Lähisuhdeväkivallan uhreihin pitäisi olla yhteydessä myös päivystyksessä käymisen jälkeen, jotta tuen tarve saadaan arvioiduksi.

 

Uhreja on monenlaisia

Parisuhdeväkivaltaa ja sen aiheuttamia vammoja tutkittiin pitkään lähinnä työikäisten naisuhrien näkökulmasta. 2000-luvulla käsitys on laajentunut. Monissa viimeaikaisissa tutkimuksissa miehet ovat raportoineet parisuhdeväkivaltaa yhtä yleisesti kuin naiset.

Tapaturmapäivystyksiin hakeutuu parisuhdeväkivallasta aiheutuneiden vammojen vuoksi kaiken ikäisiä naisia ja miehiä. Miehillä todetut vammat olivat usein aiheutuneet teräaseen käytöstä, naisilla korostuivat murtumat ja pään vammat.

– Lähisuhdeväkivallan uhrit ovat hyvin moninainen joukko, ja heitä tulee päivystykseen kaikkina vuorokaudenaikoina. Paikalla olevat terveydenhuollon ammattilaiset eivät välttämättä tiedä, millaista tukea uhrit tarvitsevat ja millaisia tukipalveluja terveydenhuollon ulkopuolella on tarjolla.

Tukipalvelut ja niistä tiedottaminen kannattaisikin Hackenbergin mielestä keskittää päivystykseen. Se on paikka, jossa lähisuhdeväkivallan uhrit todennäköisimmin kohdataan.

Kaikissa suurissa päivystyspisteissä tulisi olla parisuhdeväkivaltaa erikoistunut vastuuhoitaja, jolla olisi ajantasainen tieto tukipalveluista ja rutiini ohjata väkivallan uhrit niihin.

 

Lue myös: Perheväkivaltaa hoidetaan usein vain laastarilla

Sinua voisi kiinnostaa myös

Vanhusneuvola tarjoaisi tukea kaikille yli 65-vuotiaille

Suojaimet lisäävät helteen aiheuttamaa kuormitusta hoitotyössä – huomioi nämä asiat!

Onko työpaikalla kuuma? Helle huolettaa hoitajia