Saman perheen lapsilla kokemukset vanhemmasta voivat olla erilaiset. Erityisesti tämä korostuu, jos vanhempi on ollut kypsymätön.
– Tällainen vanhempi luokittelee kaikki ihmiset joko hyviin tai pahoihin. Lapsi voi saada kannettavakseen joko vastuunkantajan, lempilapsen tai syntipukin roolin. Toisinaan roolit menevät limittäin tai ne vaihtuvat tilanteen mukaan, psykologi, kouluttajapsykoterapeutti Katja Myllyviita kertoo.
Hän tapaa psykoterapeuttina kypsymättömien vanhempien lapsia. Heidän vanhempiaan ei vastaanotolla näy.
– Kypsymättömyyteen kuuluu kyvyttömyys itsereflektointiin. Tällainen vanhempi ei näe tarvetta muuttaa käyttäytymistään. Muut joutuvat hänen lähellään joustamaan.
Myllyviita on lanseerannut termit kypsymätön persoonallisuus ja kypsymätön vanhempi uusimmassa kirjassaan Sairas perhe – Kun vanhempi ei kasva aikuiseksi. Termit viittaavat hauraaseen persoonaan, joka on jäänyt joiltain osin kehittymättä. Kypsymätön vanhempi on jäänyt henkisesti lapsen tai teini-ikäisen tasolle. Kypsymättömyys ei ole diagnoosi, mutta joissakin tapauksissa se on osa persoonallisuushäiriötä.
– Kypsymättömällä vanhemmalla on heikosti kehittynyt empatiakyky. Hän ei pysty tunnistamaan lapsensa tunteita ja tarpeita. Hänen omat tarpeensa menevät aina lapsen tarpeiden edelle.
Tavallista on, että kypsymätön vanhempi käyttäytyy kodin ulkopuolella hyvin ja pärjää työelämässä. Ongelmat tulevat esiin vain lähimmissä ihmissuhteissa, kuten puolison ja lasten parissa.
– Hyvin rakennetut kulissit estävät muita näkemästä totuutta hänestä. Kypsymättömällä vanhemmalla on erillisiä minätiloja, jotka voivat vaihtua nopeasti ja tuottaa arvaamatonta käytöstä, mikä on lapselle pelottavaa.
Lapsi syyttää itseään
Kypsymättömyyttä on erilaista. Vanhempi voi olla emotionaalisesti tunkeutuva, epävakaa ja arvaamaton, vaativa, kontrolloiva ja kriittinen, passiivinen tai torjuva. Seuraukset kypsymättömyydestä ovat lapselle usein karut.
– Vanhemman vinoutunut suhtautuminen lapseen vaurioittaa lapsen käsitystä itsestä ja omasta kelpaavuudestaan. Lapsi syyttää itseään, koska ei onnistu olemaan rakkauden arvoinen. Aikuisena hänen voi olla vaikeaa uskoa, että joku voisi hyväksyä hänet ja rakastaa häntä aidosti, Katja Myllyviita kertoo.
Koska lapsi hyväksyy vanhempansa lähes ehdoitta, hän voi havahtua vanhemman epänormaaliin käytökseen vasta aikuisena. Lapsuudessa koettu kohtelu saattaa heijastua parisuhteeseen.
– Tarvitsevuus voi kasvaa suureksi parisuhteessa, koska on jäänyt lapsena vaille rakkautta. Seurauksena voi olla myös se, että valitsee puolisokseen mielenterveysongelmasta tai päihderiippuvuudesta kärsivän ihmisen, jolloin suhteessa toistaa lapsuudessa opittua tapaa toimia vanhempansa pikkuterapeuttina. Kolmas vaihtoehto on vältellä emotionaalista läheisyyttä.
Kun lapsi on aikuinen, suhde vanhempaan on edelleen vinoutunut.
– Kypsymätön vanhempi oikeuttaa itselleen aikuisen lapsen ohjailun. Hän uskoo auttavansa lasta, mutta oikeasti hän kontrolloi häntä. Lapsen minäpystyvyys ja usko omiin mahdollisuuksiin voi olla heikkoa.
Pidä etäisyyttä
Kypsymätön vanhempi ei yleensä muutu, sillä hän ei näe tarvetta muutokselle. Hänen mielestään kaikki vaikeudet johtuvat muista ihmisistä. Aikuistunut lapsi joutuu miettimään keinoja, joilla pärjäisi vanhempansa kanssa.
– Jotkut uupuvat ja saavat fyysisiä oireita tavatessaan vanhempaansa. Nämä ovat selviä merkkejä siitä, että tapaamiset kannattaa pitää lyhyinä ja sisältö suunnitella etukäteen, Katja Myllyviita neuvoo.
Kypsymätön vanhempi ei pysty lapsensa kanssa läheiseen suhteeseen. Hän on tullut satutetuksi läheisessä ihmissuhteessa varhaislapsuudessaan. Läheisyys on tällaiselle vanhemmalle traumatriggeri, jolloin pintaan nousee epämiellyttäviä tunteita, kuten vihaa, pelkoa ja häpeää. Kun lapsi pysyy sopivan etäällä, vanhempi käyttäytyy turvallisemmin.
Tällaiselta vanhemmalta ei kannata odottaa empatiaa, sillä hän ei kykene siihen.
– Vanhempi ei välttämättä pysty kuuntelemaan lapsensa kuulumisia, mutta hän saattaa osoittaa välittämistä antamalla rahaa, lahjoja tai herkkuja. Tällöin kannattaa yrittää ajatella, että tämä on vanhempani tapa näyttää rakkautta. Toisaalta vanhempi saattaa käyttää varallisuuttaan vallan välineenä.
Psykoterapeutin mukaan joskus paikallaan on pitää kokonaan tauko tapaamisista. Silloin voi vahvistaa aktiivista roolia omassa elämässä, harjoitella jämäkkyystaitoja ja vahvistaa kokemusta omasta pystyvyydestä. Kun oppii laittamaan rajoja, vanhempi ei enää pysty manipuloimaan.
– Kun tuntee itsensä riittävän vahvaksi, voi kokeilla kevyttä yhteydenpitoa, kuten viestejä tai puheluja. Jos se sujuu hyvin, voi sopia lyhyen tapaamisen.
Joidenkin kypsymättömien vanhempien kanssa on viisainta katkaista yhteydenpito kokonaan.
– Jos tapaamisissa traumatisoituu uudelleen tai se laukaisee dissosiaatiota, yhteydenpidosta on tällöin enemmän haittaa kuin hyötyä.
Katkaise ylisukupolvinen kierre
Katja Myllyviidan mukaan kypsymättömän vanhemman aikuistuneen lapsen kannattaa pysähtyä pohtimaan, millaista vuorovaikutus on ollut vanhemman kanssa.
– Kun tutkii lapsuuden muistoja, se voi herättää vihaa ja surua. Nämä tunteet ovat tärkeitä, jotta persoona pääsee kasvamaan kokonaiseksi. On opittava olemaan itselleen terve aikuinen. Jotta ei altistuisi huonoille suhteille, täytyy pystyä asettamaan rajat.
Pahimmillaan kypsymättömän vanhemman lapsesta tulee itsestä kypsymätön vanhempi. Silloin traumat siirtyvät yli sukupolven.
– Onneksi näin ei välttämättä käy. Tapaan työssäni paljon ihmisiä, jotka ovat olleet laiminlyötyjä, yksin jätettyjä lapsia. Jotkut haluavat käsitellä lapsena koettua turvattomuutta, ennen kuin he saavat itse lapsia. He haluavat luoda lapseen hyvän suhteen.
Myllyviita on nähnyt, että monet kypsymättömien vanhempien lapset ovat rakentaneet hyvän elämän ja heillä on lämpimät suhteet lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa. Suojaava tekijä lapsuuden kehityksessä on yleensä ollut joku välittävä, kypsä aikuinen.
– Opettajat voivat olla sellaisia turvallisia aikuisia, jotka näkevät lapsessa potentiaalia, vaikka vanhempi suhtautuukin lapseen mitätöivästi ja ohittavasti. Monelle mummola on ollut turvapaikka. Jos siellä on ollut kesäisin ja saanut rakentaa turvallista kiintymistyyliä, sillä pärjää elämässä pitkälle.
Kypsymättömän vanhemman viisi tyyppiä
Emotionaalisesti tunkeutuva vanhempi luottaa lapseen ja on riippuvainen hänestä tavalla, joka on tyypillistä parisuhteessa. Hän jakaa lapselle henkilökohtaisia ja intiimejä tietoja, jotka eivät sovi lapsen kannettavaksi. Lapsi tuntee olevansa vastuussa vanhemman emotionaalisesta hyvinvoinnista. Kun vanhempi keskittyy itseensä, hän laiminlyö lapsen tarpeet. Lapsi kasvaa rajattomaksi, jolloin hän on altis hyväksikäytölle. Tyypillinen esimerkki tällaisesta vanhemmuudesta on kaverivanhemmuus.
Epävakaa vanhempi laittaa omat tarpeensa lapsen tarpeiden edelle. Hänen tunnetilojensa vaihtelut tekevät hänestä epäluotettavan ja pelottavan. Lapsi oppii olemaan jatkuvasti varuillaan. Epävakaalla vanhemmalla saattaa olla päihde- tai mielenterveysongelma tai molemmat. Lapsesta kasvaa usein sosiaalinen jännittäjä. Hän saattaa valita kumppanin, jonka kanssa tunnesävy on samanlainen kuin oman vanhemman kanssa.
Vaativa vanhempi asettaa ehdot sille, voiko hän hyväksyä lapsensa. Aikuinen on usein itse menestynyt ja vaatii lapseltaan samaa. Hän näkee lapsensa eteen vaivaa. Hän kuljettaa harrastuksiin ja auttaa koulutehtävissä. Vanhempi unohtaa, että lapsi on hänestä erillinen ihminen, joka ei välttämättä halua samoja asioita. Joskus vanhemman vaativuus passivoi lapsen, koska hän kokee, ettei voi koskaan täyttää asettuja tavoitteita. Hänestä voi tulla myös täydellisyyden tavoittelija, joka kärsii uupumuksesta.
Passiivinen vanhempi päätyy usein parisuhteeseen epävakaan vanhemman kanssa. Hän on kiltti vanhempi, mutta ei kykene suojelemaan lasta toisen vanhemman väkivallalta. Passiivinen vanhempi on usein altistunut väkivallalle jo lapsena, eikä ymmärrä sen todellista vaaraa. Hän ei kykene asettamaan rajoja. Lapsi oppii suojelemaan vanhempaansa. Hänen on vaikeaa itsenäistyä, kun hän huolehtii vanhemman pärjäämisestä. Aikuistunut lapsi saattaa hyväksyä parisuhteessaan kaltoinkohtelua.
Torjuva vanhempi on rakentanut muurin ympärilleen, eikä hän halua viettää aikaa lastensa kanssa. Hänen vihansa on kylmää ja pitkäkestoista. Kun pieni lapsi pyrkii vanhemman lähelle, vanhempi suuttuu, rankaisee lasta tai poistuu paikalta. Lapsesta voi tuntua, ettei vanhempi edes huomaa hänen olemassaoloaan. Hän kokee arvottomuuden ja häpeän tunteita. Aikuistuttuaan parisuhteessa hän ei pysty ilmaisemaan omia tarpeitaan ja hyväksyy kaltoinkohtelun.
Katja Myllyviita: Sairas perhe – Kun vanhempi ei kasva aikuiseksi
Lue myös:
Traumatisoituminen syntyy yli ihmisen sietokyvyn ylittävästä tapahtumasta
Pettymys voi olla kasvualusta jollekin uudelle
”Minä nyt en mitään osaa” – petollinen huijariajattelu pienentää kokijansa
