Ilo on tunnetila, jota voi kokea esimerkiksi onnistuessaan jossakin tehtävässä tai viettäessään aikaa mieluisassa seurassa. Iloa kuvaillaan tyypillisesti tyytyväisyyden tai onnen tunteeksi. Kun tuo tunne siirretään työelämään, puhutaan työnilosta. Mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan?
– Työnilo on myönteinen tunnetila, jonka ansiosta töihin on kiva tulla ja sieltä on myös mukava lähteä, kun tietää saaneensa aikaan jotain merkityksellistä. Työniloa tunteva on hyvällä mielellä ja jaksaa tehdä työtään. Hänellä on voimia kohdata haasteet, koska hän tietää, että ne ratkeavat, kiteyttää työhyvinvoinnin johtamisen dosentti Marja-Liisa Manka Tampereen yliopistosta.
Vaikka työnilo ei ole virallinen psykologinen käsite, sen on todettu olevan yksi tärkeimmistä palasista työnhyvinvoinnin palapelissä. Työnilo ei synny titteleistä tai palkkioista vaan siitä, että ihminen kokee olevansa tarpeellinen. Työnilo tukee tutkitusti myös organisaation kasvua ja kehitystä.
– Työnilo on paitsi työnteon perusvire, myös tuloksellisen työn edistäjä. Kyse on tunteesta, joka auttaa jaksamaan työssä ja nauttimaan työstä. Työnilo on jokaisen vastuulla ja siitä hyötyvät kaikki – eniten tietenkin hän, joka kokee työniloa, Manka toteaa.
Pois tieltä risut ja männynkävyt
Työnilosta on mahdotonta puhua ilman työhyvinvointia. Ne kulkevat käsi kädessä. Työhyvinvointi on laaja kokonaisuus, jonka muodostavat työ ja sen mielekkyys, terveys, turvallisuus ja hyvinvointi. Sitä lisäävät hyvä johtaminen, työilmapiiri ja työntekijöiden ammattitaito. Kun nämä palaset loksahtavat kohdilleen, syntyy työniloa. Jos palaset ovat levällään, työnilokin kärsii. Millaisia kompastuskiviä on tyypillisesti työnilon tiellä?
– Jokaisessa työssä on hankaavia tekijöitä, vastoinkäymisiä ja epäkohtia. Työhyvinvointia ja työniloa syö se, jos epäkohtiin ei puututa ajoissa ja ne jäävät hankaamaan. Työniloa on vaikea kokea myös silloin, jos työssä tai työnjaossa on epäselvyyksiä tai työyhteisön vuorovaikutuksessa jotain loukkaavaa, satuttavaa tai vähättelevää, avaa työterveyspsykologian palvelupäällikkö Susanna Paarlahti Pihlajalinnasta.
Yksi yleinen työnilon nakertaja on käytännön asioiden sakkaaminen: kun nettiyhteydet pätkivät, koneet prakaavat tai työvälineet ovat hukassa. Se tuottaa lisätyötä, tekee työnteosta puurtamista ja kääntää työnilon helposti turhautumiseksi. Hyvä esimerkki on digitaalinen ympäristö monine järjestelmineen.
– Digitaalisten välineiden hallinta on olennainen osa nykypäivän työmaailmaa. Työn mielekkyys voi heiketä, jos niitä ei hallitse. Vastaavasti työn mielekkyyttä lisäävät työn tehokas organisointi, hyvä työergonomia ja johtaminen, työhön perehdyttäminen, osaamisen kehittäminen sekä kannustava työilmapiiri, Manka linjaa.
Manka ja Paarlahti korostavat työnantajan vastuuta työhyvinvoinnin ylläpitämisessä. Siihen ei riitä pelkkä työympäristön fyysinen ergonomia, vaan henkisestäkin kunnosta täytyy pitää huolta. Työturvallisuuslaki Suomessa edellyttää, että esihenkilö huolehtii työntekijöiden henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista.
– Työniloa koetaan silloin, kun oma työ tuntuu hallittavalta, ymmärrettävältä ja mielekkäältä. Siksi on tärkeää tunnistaa työn mielekkyyttä heikentävät epäkohdat ja viestiä niistä esihenkilölle. Kun risut ja männynkävyt saadaan pois tieltä, työpaikalla voi olla taas iloista kulkea. Yhteisten ongelmien ratkaiseminen ja asioiden nytkähtäminen eteenpäin buustaa yleensä kaikkien työniloa, Paarlahti muistuttaa.
Aurinkoisia ja pilvisiä päiviä
Työyhteisö muodostuu yksilöistä ja yksilöillä on erilaisia päiviä – sekä hyviä että vähemmän hyviä. Ihmiset ovat laumaeläimiä ja siten herkkiä ympäristönsä mielialoille. Työpaikan ”laumassa” tunteet sekoittuvat ja vaikuttavat toisiinsa jopa tahdosta riippumatta. Paarlahti kuitenkin muistuttaa, että kuten mikä tahansa emootio, myös työnilo ailahtelee, eikä aaltoliikettä tarvitse säikähtää.
– Harvoin mikään tunne on tasainen. Työnilokin on hetkittäin pintaan pääsevä tunne, joka liittyy siihen, että ihminen osaa ja pystyy työhönsä, ja haluaa tehdä työtään. On tärkeää hyväksyä se, että välillä on aurinkoisempaa ja välillä pilvisempää. Pilvinen päivä ei tarkoita, että olisi väärä ihminen väärässä työssä.
Vaikka päävastuu työhyvinvoinnin rakennuspalikoiden kasaamisesta on työnantajalla, myös työntekijöiden panosta tarvitaan. Työyhteisössä koettu työnilo on kaikkien vastuulla. Alku voi olla haastavaa, mutta hyvään vauhtiin pääsee jo sillä, että alkaa kiinnittää huomiota omiin ja työyhteisön voimavaroihin ongelmien sijaan.
– Tunteet tarttuvat, negatiiviset nopeimmin. Siksi yhteishengestä tulisi huolehtia yhdessä. Hyvä johtaminen on tasapuolista ja vastavuoroista, ja jokainen tarvitsee palautetta työstään. Viime kädessä työniloon vaikuttaa myös työntekijän näkemys työyhteisöstä ja itsestään – ja sitäkin voi kehittää, Manka toteaa.
Hyvä yhteishenki syntyy toisten työn arvostamisesta, avoimuudesta, auttamishalusta, onnistumisesta ja luottamuksesta. Sellaisessa ilmapiirissä myös ongelmat on helpompi ottaa puheeksi. Parhaimmillaan työilmapiiri on niin hyvä, että se saa työn tuntumaan hallittavalta, ymmärrettävältä ja mielekkäältä.
– Työn hallinnan tunne on yksi isoimmista voimavaroista. Omaa työtä kannattaa mahdollisuuksien mukaan tuunata itselle innostavammaksi, sopivammaksi ja merkityksellisemmäksi. Vaikutusmahdollisuus työn tekemisen tapoihin, tavoitteisiin ja määrään lisää työniloa, Manka tietää.
Helposti tarttuva tunne
Työnilo on tunne, ja tunteiden tapaan se saattaa joskus kadota pitkäksikin aikaa. Syynä voi olla jatkuva kiire, riittämätön palautuminen, kireä työilmapiiri, asiaton käytös kollegoilta tai asiakkailta tai esimerkiksi vaikutusmahdollisuuksien puute. Työnilon palauttaminen vaatii aktiivisia toimia.
– Jos työnilo on kadonnut, ensin täytyy kysyä itseltään, mikä auttaisi lisäämään työniloa ja miten sen voisi toteuttaa. Sen jälkeen olisi hyvä miettiä työporukan kesken, mikä omassa työyhteisössä syö työniloa ja mikä sitä lisäisi. Voimavarasyöppöihin voidaan tarttua yksi kerrallaan, Manka vinkkaa.
Paarlahden mukaan työnilon katoaminen on usein suojamekanismi: se jarruttaa ja kutsuu lepäämään. Tavallisin mielialan nujertaja on ylirasittuminen. Ihminen saattaa iloita elämänsä muilla osa-alueilla, mutta työhön liittyvä ilo on kadonnut. Silloin syy ei yleensä ole omassa jaksamisessa tai sen puutteessa, vaan taustalla piilevät työhön ja työyhteisöön liittyvät haasteet. Usein keskustelu ja lepo auttavat eteenpäin.
– Jos mikään ei tunnu auttavan, kannattaa hakea apua. Silloin kyse voi olla työuupumuksesta, joka vaatii hoitoa. Työuupunut kokee, ettei hänellä ole enää voimia tai kykyä vaikuttaa asioihin, Paarlahti tähdentää.
Toiveikkuutta herättää tieto siitä, että muiden emootioiden tapaan myös työnilo on tarttuvaa sorttia. Työniloa voi tartuttaa esimerkiksi antamalla kannustavaa palautetta. Olennaista on kuvaileva ote: voidaan esimerkiksi kiittää siitä, että toinen siirsi kahvikupit pöydältä, jolloin siivoaminen oli helpompaa.
– Kyse on toisen työn arvostuksen ja merkityksen tunnustamisesta ja tunnistamisesta. Kun huomio ja palaute suunnataan merkityksellisiin asioihin, epämieluisistakin työtehtävistä voi alkaa löytyä ilonaiheita. Parhaimmillaan siitä syntyy positiivinen kehä, joka tukee tuottaa työniloa kaikille, Paarlahti sanoo.
Työnilon resepti
- Kiitä ja tervehdi, tarjoa ja pyydä apua.
- Luota työkavereihin ja ole luottamuksen arvoinen.
- Kiinnostu työkaverisi työstä ja tarvittaessa pyydä anteeksi.
- Kysy itseltäsi: miten suhtaudun itseeni ja työyhteisööni? Voisinko muuttaa asennettani?
- Kysy itseltäsi: minkälainen tunneilmapiiri vallitsee työpaikallasi; myönteinen vai kielteinen?
- Jos havaitset epäkohtia, uskalla ottaa ne puheeksi työkavereiden ja esimiehen kanssa.
- Tee työstä itsellesi innostavampaa, mielekkäämpää ja merkityksellisempää.
- Tartuta työniloa! Anna kannustavaa palautetta, kehu onnistumisista.
- Tauota työpäiviä, huolehdi riittävästä vapaa-ajasta ja palautumisesta.
- Hyviä palautumiskeinoja ovat mm. harrastukset, liikunta ja luonto.
Lähteinä käytetty myös:
stm.fi/tyohyvinvointi
www.ttl.fi/tyoyhteiso/tyohyvinvointi
