Kun portugalilainen tutkimusmatkailija Vasco da Gama purjehti 1400-luvun lopulla maailman merillä, laivoilla vaani näkymätön vihollinen. Sen oireita olivat vertavuotavat ikenet, turvotus, kivut, oudot läiskät iholla ja lopulta kuolema. Pitkiltä matkoilta saattoi palata vain puolet miehistöstä. Toinen puoli menehtyi keripukkiin, kivuliaaseen puutostautiin, joka olisi voitu estää helposti syömällä sitrushedelmiä.
– Laivoilla syötiin pitkiä aikoja yksipuolista ruokaa, kuten kuivamuonaa, lihaa ja olutta, jossa ei ollut C-vitamiinia. Keripukkia toki tavattiin muuallakin kuin laivoilla. Myös täällä pohjoisessa sairastuttiin puutostautiin talvella, jos ravintona oli pääasiassa viljaa. C-vitamiinipitoisen perunan tulo ruokavalioon toi helpotusta, kertoo dosentti Harri Hemilä Helsingin yliopiston kansanterveystieteen osastolta.
C-vitamiinin puutos hajottaa kehon sisältäpäin
Keripukki on seurausta pitkäaikaisesta ja vakavasta C-vitamiinin puutteesta. Ihmiskeho ei pysty itse tuottamaan tätä elintärkeää vitamiinia, joten sitä on saatava ravinnosta. C-vitamiini on keskeinen tekijä kollageenin muodostumisessa ihmisen kehossa.
Kollageeni on proteiini, joka pitää ihon jäntevänä, verisuonet, luut ja rustot koossa.
Ilman C-vitamiinia elimistö alkaa kirjaimellisesti hajota. Ikenet alkavat vuotaa verta, haavat eivät parane, hampaat irtoavat, lopulta voi seurata sisäisiä verenvuotoja ja kuolema.
C-vitamiini edistää hermoston toimintaa
C-vitamiinia pitkään tutkinut Hemilä painottaa, että C-vitamiinilla on kollageenin muodostamisen ohella paljon muitakin tehtäviä ja sen biokemialliset vaikutukset ihmisen terveyteen ovat laajat.
C-vitamiini vaikuttaa noin tuhannen geenin toimintaan ja osallistuu muun muassa hermovälittäjäaineiden tuotantoon.
– Tätä kautta C-vitamiini vaikuttaa muun muassa kivun säätelyyn sekä mielialan ja stressin hallintaan. Sillä on vaikutuksia myös ruokahaluun ja uneen sekä sydän- ja verisuonijärjestelmän säätelyyn. Siis varsin laaja-alaiset vaikutukset, Hemilä sanoo.
C-vitamiinin laaja-alaiset vaikutukset käyvät ilmi myös C-vitamiinin puutostutkimuksissa havaituista oireista.
– Kokeellisissa tutkimuksissa on tullut esiin oireita kuten masennus, ahdistuneisuus, ärtyneisyys, sekavuus, hengenahdistus, väsymys, alaraajojen turvotus, anemia, mustelmat, verenvuodot, nivelkivut, nivelnesteen kertyminen, ääreishermoston vaurioita sekä tavallista pidempään kestävät flunssat, Hemilä luettelee.
Kun C-vitamiinin puute tunnistettiin keripukin aiheuttajaksi noin sata vuotta sitten, sen ajateltiin vaikuttavan lähinnä haavojen paranemiseen. Tämä yksipuolinen käsitys jäi pitkäksi aikaa elämään, ja C-vitamiinin muut, laajemmat vaikutukset jäivät vuosikymmeniksi tutkimatta.
Tauti, jota ei enää tunnisteta
Keripukkia pidetään helposti menneisyyden merimiestautina. Potilastyötä tekevien lääkärien keskuudessa ajatellaan, että sitä ei nykyään enää esiinny. Tämä on harhaluulo, sillä tapauksista kerrotaan lehdissä tasaisin väliajoin ja Hemilän mukaan taudista kirjoitetaan varsin paljon myös lääketieteen julkaisuissa.
Potilaita hoitavat lääkärit eivät puutostautia välttämättä tunnista.
– Nykyisessä yltäkylläisyydessä ei ensimmäisenä tule mieleen, että oireiden taustalla voisi olla vitamiinin puutos. Jos potilaalla on tyypillisiä oireita, kuten ikenien turvotusta ja verenvuotoa, keripukki osataan tunnistaa. Mutta jos vastaanotolle tullaan epämääräisempien oireiden, kuten alaraajojen turvotuksen, hengenahdistuksen tai epämääräisten rintakipujen vuoksi, lääkäri alkaa helposti epäillä esimerkiksi sydämen vajaatoimintaa, ei C-vitamiinin puutetta, Hemilä kuvaa.
Paras todiste siitä, että potilas kärsii juuri keripukista on se, että oireet häviävät C-vitamiinihoidolla.
Kaikki eivät sairastu
Nykyisin keripukkia esiintyy erityisesti kroonisesti sairailla, vanhuksilla, autistisilla henkilöillä, mielenterveysongelmista ja syömishäiriöistä kärsivillä, alkoholisteilla sekä rajoittuneita dieettejä noudattavilla.
Hemilä muistuttaa, että kaikki, joilla on alhainen C-vitamiinitaso, eivät sairastu. Riski kuitenkin kasvaa, jos ruokavalio on yksipuolinen. Oireet alkavat ilmetä pikkuhiljaa vitamiinivarastojen huvetessa kuukausien kuluessa. Ilman C-vitamiinia kollageenin tuotanto häiriintyy, verisuonet haurastuvat ja iho, ikenet ja luusto alkavat oireilla.
– Jos ihminen elää pitkään pelkillä perunalastuilla ja limsalla, ei ole yllättävää, että terveys alkaa horjua. Huono-osaisuus ja päihteiden käyttö altistavat myös puutostaudeille. Esimerkiksi autismikirjon henkilöillä ruokavalio voi olla hyvin rajoittunut. He saattavat syödä vain riisiä ja makkaraa, jolloin C-vitamiinin saanti jää kokonaan pois. Myös mielenterveysongelmista kärsivät ovat riskiryhmässä, erityisesti jos kukaan ei seuraa heidän ruokailutottumuksiaan.
Vitamiineilla säästöjä sote-kustannuksiin
Hemilä nostaa vanhusten hoitokodit ja sairaaloiden kroonikko-osastot paikoiksi, joissa saattaa kyteä erilaisia ravintoaineiden puutostiloja.
– Ongelma syntyy, kun hoitolaitoksissa säästetään ruokakuluissa.
Hemilän mukaan ravitsemusterapeutit nostavat usein esiin huolen siitä, että lääkäreille opetetaan ravitsemuksesta liian vähän. Hän itse on kuitenkin sitä mieltä, että terveydenhoitoalalle ja hoitokeskuksiin tarvittaisiin lisää ravitsemusterapeutteja ja ennaltaehkäisevää otetta.
– C- ja D-vitamiinin puutokset ovat yleisiä erityisesti iäkkäillä, ja ne altistavat infektioille, kaatumisille ja toimintakyvyn heikkenemiselle. Jos näitä vitamiineja tarjottaisiin systemaattisesti esimerkiksi vanhuspalveluissa, voitaisiin ennaltaehkäistä sairauksia, parantaa elämänlaatua ja samalla keventää terveydenhuollon kuormitusta. Vitamiinilisien käyttöön suhtaudutaan epäröiden, vaikka ruoan kautta saatava ravinto ei usein riitä, etenkin kun sen laadusta tingitään säästösyistä, Hemilä sanoo.
C-vitamiinin puutoksen riskiryhmät
- Vanhukset: Yksipuolinen ruokavalio, heikentynyt ruokahalu tai pureskelukyky, sosiaalinen eristäytyminen ja ruoanlaiton haasteet.
- Alkoholin ongelmakäyttäjät: Korvaavat usein ruoan alkoholilla, ja ruokakin on huonoa, lisäksi heikentynyt imeytyminen ja aineenvaihdunta.
- Huono-osaiset: Taloudelliset esteet tuoreiden kasvisten hankintaan.
- Autismikirjon henkilöt ja neurokirjon lapset: Aistiyliherkkyydet ja rutiineihin perustuva yksipuolinen ruokavalio.
- Mielenterveyspotilaat: Ruokailusta huolehtiminen voi jäädä taka-alalle, apu ja tuki arjessa puuttuu.
- Syömishäiriöistä kärsivät: Niukka energian- ja ravintoaineiden saanti.
- Pitkäaikaissairaat ja toipilaat: Esimerkiksi syöpäpotilaat tai suolistosairauksista kärsivät, joilla ravintoaineiden imeytyminen voi olla heikkoa.
- Tupakoijat: Tupakointi kuluttaa C-vitamiinia, päivittäinen tarve voi olla 2–3-kertainen.
- Erikoisruokavaliota noudattavat ilman ohjausta: Esimerkiksi rajoittavat dieetit tai hyvin prosessoitu kasvisruoka ilman tuoreita kasviksia.
Tapauskuvaus: Matti, 68-vuotias eläkeläinen
Yksin asuva Matti oli kuukausia elänyt lähes pelkällä valkoisella leivällä, makaronilla ja kahvilla. Tuoreet hedelmät ja vihannekset olivat jääneet kokonaan pois. Lopulta jatkuva väsymys, ikenien verenvuoto, mustelmat, haavojen hidas paraneminen ja nivelkivut toivat hänet terveyskeskukseen.
Verikokeet paljastivat vakavan C-vitamiinin puutoksen ja lievän anemian. Ruokavaliohaastattelu vahvisti yksipuolisen syömisen. Diagnoosi oli keripukki.
Hoitona Matti sai C-vitamiinilisää (500 mg kahdesti päivässä) ja ravitsemusterapeutin ohjausta monipuolisempaan ruokavalioon. Oireet helpottivat jo muutamassa päivässä, ja kuukauden kuluttua Matti oli lähes oireeton.
Keripukki voi yhä esiintyä yksipuolisen ruokavalion seurauksena, erityisesti iäkkäillä. Oikea-aikainen tunnistaminen ja hoito johtavat nopeaan toipumiseen.
Tapauskuvaus: Aleksi, 22-vuotias opiskelija autismin kirjolla
Tietojenkäsittelyä opiskeleva Aleksi elää yksin ja noudattaa hyvin rajoittunutta ruokavaliota, jossa korostuvat toistuvat rutiinit ja aistiyliherkkyydet. Ruokavalio koostuu pääasiassa paahtoleivästä, kaakaosta ja pastasta ilman kastiketta. Hedelmät ja vihannekset jäävät Aleksilta hajujen ja rakenteen vuoksi syömättä. Hän ei käytä ravintolisiä.
Tapaus osoittaa, että autismikirjon henkilöillä voi esiintyä merkittäviä ravitsemuksellisia riskejä, jotka liittyvät aistiherkkyyksiin ja tiukkaan ruokailurutiiniin. Ymmärtävä ja yksilöllinen tuki ja ohjaus ovat keskeisiä onnistuneessa ravitsemushoidossa.
D-vitamiinia saa pilleristä ja pullasta – Ovatko ravintolisät vain makukysymys?
