Traumat vaikuttavat ihmisiin eri tavoin ja joillakin on parempi selviytymiskykyisyys – Terapiassa traumasta tulee vain muisto

Suurin osa ihmisistä kokee vähintään yhden trauman elämänsä aikana. Auttamisalalla työskentelevillä riski sairastua traumaperäiseen stressihäiriöön on muita suurempi, sillä he kohtaavat työssään usein traumaattisia tapahtumia.

hoitajan trauma

Traumat vaikuttavat ihmisiin eri tavoin. Joillakin on luonnostaan parempi resilienssi eli selviytymiskykyisyys kuin toisilla. Kuva: Mostphotos

Teksti Hanna Vilo

Trauman vakavuutta ei voi ennustaa vain sen perustella, mitä on ulkoisesti tapahtunut. Psykologi ja traumapsykoterapeutti Soili Poijula Suomen traumaterapiakeskuksesta kertoo, että traumatisoitumiseen tarvitaan aina myös ihmisen subjektiivinen kokemus.

– Se miten ihminen havainnoi traumaattista tilannetta ja millaisia merkityksiä hän sille antaa, vaikuttaa trauman syntyyn ja syvyyteen.

Kaikkiin ihmisiin traumat eivät vaikuta samalla tavalla. Joillakin on luonnostaan parempi resilienssi eli selviytymiskykyisyys kuin toisilla. Se johtuu muun muassa aivojen neurofysiologisista ominaisuuksista. Jotkut taas reagoivat voimakkaammin äkilliseen uhkaan tai menetykseen, minkä takia he myös traumatisoituvat muita helpommin. Toipumista edistäviä ominaisuuksia ovat myös joustava mieli, realistinen tapa havainnoida asioita, rohkea asenne ja kyky pyytää apua tarvittaessa. Suurin riskitekijä vaikealle traumatisoitumiselle on muilta ihmisiltä saadun tuen puuttuminen traumatisoivan kokemuksen jälkeen.

Mainos

– Selviytymiskykyisyys ei missään nimessä tarkoita, että pitäisi pärjätä yksin. Se tarkoittaa, että ihminen havainnoi asioita realistisesti ja uskaltaa pyytää apua, Poijula kertoo.

Kuolemanvaara ja onnettomuus

Traumat jaetaan kahteen tyyppiin. Ykköstyypin traumassa yksittäinen traumatisoiva tapahtuma tapahtuu vain kerran. Sellainen on esimerkiksi onnettomuus, väkivallan kohteeksi joutuminen, oma tai läheisen yllättävä sairastuminen tai läheisen äkillinen kuolema. Yksittäisen trauman kokeneelle voi kehittyä traumaperäinen stressihäiriö.

Kakkostyypin traumassa traumaattiset tapahtumat toistuvat useita kertoja. Silloin kyse voi olla esimerkiksi lähisuhdeväkivallasta, koulukiusaamisesta tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Toistuvasti traumatisoituneelle voi kehittyä monimuotoinen traumaperäinen stressi-
häiriö.

Mikä tahansa ikävä tapahtuma ei ole trauma. Lääketieteessä henkinen trauma määritellään häiriöksi, jonka on aiheuttanut tapahtuma, jossa ihminen on kokenut itseen tai läheiseen kohdistuvan kuolemanvaaran tai vakavan fyysisen loukkaantumisen vaaran. Lisäksi trauman voi aiheuttaa työssä koetut toistuvat tai äärimmäiset altistumiset asiakkaiden traumaattisille tapahtumille.

Traumasta stressihäiriöksi

Viidesosalla yksittäisen trauman kokeneista trauma jatkuu ja stressin reaktiot muuttuvat traumaperäisen stressihäiriön oireiksi. Tavallisesti siihen menee noin kuukausi. Silloin ihminen alkaa kokea paljon kielteisiä tunteita, kuten pelkoa, ahdistusta ja syyllisyyttä. Hyvin tavallista on, että ihminen käy mielessään läpi tapahtumia ja ajattelee, että jos hän olisi tehnyt jotain toisin, traumaattista tilannetta ei olisi tapahtunut ollenkaan.

– Ihminen ei siis pysty ajattelemaan realistisesti, vaan hän arvioi jälkiviisaudella hyvin epäreilusti omaa toimintaansa.

Jos traumaperäistä stressihäiriötä ei hoideta, ihmisen toimintakyky heikkenee ja kielteiset tunteet lisääntyvät entisestään.

Kakkostyypin trauma eli toistuvat traumatisoivat tapahtumat voivat aiheuttaa monimuotoisen traumaperäisen stressihäiriön, persoonallisuuden muutoksen. Se oireilee traumaperäisen stressihäiriön tavoin, mutta sen lisäksi sille on tyypillistä heikko tunteiden säätelykyky. Silloin ihminen kokee olevansa arvoton ja huono. Lisäksi hän kokee toiset ihmiset pelottavina eikä pysty luottamaan heihin.

Apukeinoja terapiasta

Mitä varhaisemmassa vaiheessa traumaa aletaan hoitaa, sitä helpompi siitä on toipua. Varsinkin vakavien traumatapahtumien jälkeen Poijula suosittelee hakemaan ammattiapua nopeasti.

– Traumapsykoterapiassa trauma voidaan hoitaa niin, että siitä tulee vain muisto. Terapeutti voi antaa traumaperäistä stressihäiriötä koskevaa tietoa ja neuvontaa sekä opettaa erilaisia itseapukeinoja.

Tutkitusti parhaita terapiamuotoja traumaperäisen stressihäiriön hoitoon ovat kognitiiviset psykoterapiat, kuten pitkitetyn altistamisen terapia ja kognitiivisen prosessoinnin terapia. Lisäksi apua saa EMDR-terapiasta eli silmänliiketerapiasta.

Terapiamuodot pyrkivät auttamaan trauman käsittelyssä, vahvistamaan elämänhallintaa ja mahdollistamaan välttelystä luopumisen.

Käytännössä esimerkiksi mieleentunkeutuvuutta voidaan vähentää opettamalla erilaisia hallinnan tekniikoita. Trauman aiheuttamasta painajaisesta taas voi vapautua, kun kirjoittaa kuvauksen tapahtuneesta ja sen jälkeen uuden version, jossa unen tuskallinen kohta muutetaan. Sen jälkeen parannettua versiota luetaan useita kertoja ääneen.

Ylivireisen kehon rentouttamiseen hyviä keinoja ovat erilaiset hengitys-, rentoutus- ja tietoisuusharjoitukset.

– Kun kehon pystyy rauhoittamaan, myös tunteet laantuvat ja toimintakyky palautuu.

Kaikki terapia ei tehoa

Tavallisessa psykoterapiassa lähtökohtana saattaa olla esimerkiksi itsetuntemuksen lisääminen. Monessa terapiassa asiakas saa myös itse valita, mistä hän haluaa kulloinkin puhua. Poijula näkee sen trauman hoidon kannalta haasteellisena, sillä traumatisoitunut pyrkii usein välttelemään traumasta puhumista. Juuri välttely ylläpitää häiriötä.

– Terapia ei auta, kun traumatisoitunut voi vältellä trauman käsittelyä loputtomiin.

Traumakeskeinen kognitiivinen psykoterapia sen sijaan lähtee nimenomaan trauman käsittelystä, jolloin asiakas voi saada nopeastikin apua tilanteeseensa.

– Trauman hoidossa asiakas joutuu tekemään paljon työtä, jotta hän oppii uusia tapoja toimia ja ajatella. Yleensä se on kuitenkin hyvin palkitsevaa ja selviytymiskykyisyyttä vahvistavaa.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Sjögrenin syndrooma kuivattaa limakalvot − ”Yhdeksän kymmenestä sairastuneesta on naisia”

Kuuleeko nukkumatti, täällä kutsuu melatoniini!

Epävakaa persoonallisuushäiriö tekee elämästä vuoristoradan – Oireet eivät aina näy ulospäin