Parasomniassa uni- ja valveilmiöt sekoittuvat toisiinsa, ja uni häiriintyy. Parasomniat itsessään ovat vaarattomia, jollei vaaraksi sitten lasketa levottoman unen ja yöllisen heräilyn aiheuttamaa väsymystä ja huonoa oloa. Joskus toistuvat painajaisunet, uniharhat ja muut ikävältä tuntuvat parasomniat voivat ahdistaa ja pelottaa niin paljon, että nukkumaan meneminen jännittää ja nukahtaminen on vaikeaa.
Parasomniat luokitellaan sen mukaan, missä univaiheessa ne esiintyvät. Syvästä unesta alkavia eli NREM parasomnioita ovat sekavuushavahtuminen, unikauhukohtaus ja unissakävely. Vilkeunesta alkavia eli REM-parasomnioita ovat unihalvaukset, painajaisunet ja vilkeunen käyttäytymishäiriö RBD. Muita parasomnioita ovat yökastelu, uniharhat, räjähtävän pään oireyhtymä ja unenaikainen vaikerrus.
Stressi, univaje, päihteet ja jotkin lääkkeet, kuten nukahtamislääkkeet tai verenpainelääkkeet voivat laukaista parasomnian. Joskus parasomnia voi olla merkki jostakin muusta sairaudesta, esimerkiksi toistuvat painajaisunet ovat yksi traumaperäisen ahdistuksen oireista.
Aikuisten yleisimpiä parasomnioita ovat unihalvaus, painajaiset, sekavuushavahtuminen ja unissakävely. Räjähtävä pää -oireyhtymä on parasomnioista harvinaisin, mutta jopa 10 prosenttia ihmisistä saattaa kokea sen ainakin joskus. Siinä ihminen havahtuu hereille räjähdyksen ääneen ja tuntuun päässään.
Kaikki ihmiset näkevät joskus painajaisia, ja monet kokevat joskus jonkin muunkin parasomnian. Lääkäriin täytyy hakeutua silloin, jos parasomniat ovat toistuvia, väsyttävät päivällä ja aiheuttavat muuten ahdistusta ja huolta. Unihoitajan ohjauksesta ja psykoterapeuttisista konsteista voi olla apua, ja lääkehoito on mahdollista, jos muut keinot eivät auta.
Uniliitto, Mehiläinen, Terveyskirjasto
Lue myös:
Unilääkäri Henri Tuomilehto: ”Univaje menee tunteisiin”