Syömishäiriöpotilas voi tarvita osastohoitoa

Vakavimmillaan syömishäiriö on kuolemaan johtava sairaus. Syömishäiriöön riittää avuksi yleensä avohoito, mutta vaikeassa sairaudessa tarvitaan osastohoitoa.

Syömishäiriöt vaativat hoitoa.

Jopa 15 prosentilla nuorista naisista on syömishäiriökäyttäytymistä. Neljällä prosentilla oireilu täyttää syömishäiriödiagnoosin.

Teksti Minna Lyhty minna.lyhty@superliitto.fi

Syömishäiriökeskus tarjoaa avo- ja osastohoitoa syömishäiriön eri vaiheissa ja vaikeusasteissa. Syömishäiriökeskuksen johtaja Pia Charpentier kertoo, että osastohoito kestää puolesta vuodesta kahteen vuoteen.

– Aika ei ole pitkä siihen nähden, että sairastaminen on voinut kestää jo kymmenen vuotta. Monet tulevat meille vuosien sairaalakierteen jälkeen. 90 prosenttia osastohoitoomme päässeistä ei tarvitse enää muuta osastohoitoa.

Osastohoidon alussa viisi ruokailua vie suurimman osan päivästä. Hoitaja on läsnä ruokailuhetkissä.

– Syömishäiriötä sairastavat kokevat ruokailuhetket ahdistaviksi. Siksi syömisessä edetään askel kerrallaan. Aluksi asiakas syö valmiiksi annostellun annoksen omassa huoneessaan. Hoitaja on vieressä tukemassa. Joitakin pitää syöttää, paijata ja lohduttavaa, koska ruokailu on niin pelottavaa.

Charpentier kertoo, että syömishäiriöpotilailla on aina jonkinlaisia ruokarituaaleja, esimerkiksi ruoka pilkotaan pieneksi, aterian osat syödään tietyssä järjestyksessä tai leivästä syödään ensin reunat.

– Rituaaleja on yhtä monta kuin potilastakin. Pyrkimyksenä on päästä niistä eroon hoidon aikana.

Kun syöminen huoneessa onnistuu, potilas siirtyy syömään muiden seuraan.

– Vähitellen hän saa harjoitella annostelemista ja vierailla keittiössä. Kun syöminen osastolla sujuu, mennään ravintolaan syömään.

Terveitä tunteiden säätelykeinoja

Syömishäiriökeskuksen osastohoidossa jokaiselle laaditaan yksilöllinen hoitosuunnitelma. Päiviin kuuluu muun muassa psyko-, ravitsemus- ja taideterapiaa, keskusteluja ja psykoedukaatiota. Lisäksi järjestetään yhteisiä retkiä.

– Mitä paremmin omat siivet kantavat, sitä enemmän voi tehdä itsenäisiä juttuja. Jotkut alkavat opiskella tai tehdä vapaaehtoistyötä osastohoidon aikana, Pia Charpentier kertoo.

Osastojakson jälkeen voi siirtyä tuettuun asumiseen. Aluksi asunnossa voi olla muutaman tunnin, ja kun se ei ahdista, voi jäädä yöksi.

– Ensin kokeillaan, miten aamupalan syöminen onnistuu yksin ollessa. Kun se sujuu, voidaan lisätä toinen ateria asiakkaan vastuulle. Lopulta hän pystyy syömään itsenäisesti kaikki ateriat.

Charpentier korostaa, että on tärkeää ehkäistä uudelleen sairastumista koko hoitoprosessin ajan.

– Autamme ihmistä löytämään terveitä tunteiden säätelykeinoja, jolloin hän pystyy toimimaan terveyttä edistävällä tavalla. Useimmat onnistuvat tässä. Olen nähnyt monen parantuvan vuosien sairastamisen jälkeen.

Vinkkejä syömishäiriötä sairastavan ihmisen kohtaamiseen voit lukea lokakuun SuPer-lehden Tue mielenterveyttä -juttusarjasta.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Flimmeri altistaa aivoinfarktille – se voi olla myös piilevä

Uusi tehohoito pakko-oireisiin – HUSin johtava psykologi Hannamari Heino kertoo, mistä menetelmässä on kyse

Painonhallinta auttaa uniapneaa sairastavaa