Sydän pamppailee onnesta ja voi särkyä – Rakkauslaulujen nikkarit tietävät sen, mistä tutkijat ovat vasta äskettäin kiinnostuneet: ihminen kokee maailmaa myös sisäelimillään

Sydämestä kerrotaan rakkauslauluissa usein, maksasta, keuhkoista ja suolistosta ei juuri koskaan. Nekin olisivat laulunsa ansainneet, sillä sydämen tavoin myös niiden toiminta vaikuttaa ihmisen mieleen, mielialaan ja koko olemiseen. Vaikutusta kutsutaan interoseptioksi eli kehoaistiksi.

Teksti Antti Vanas

Nykytiedon mukaan ihminen ei jakaudu kaulan alapuoliseen konehuoneeseen ja sitä ohjausyksikön lailla hallitseviin aivoihin, vaan hermosignaalit kulkevat myös toiseen suuntaan. Kehoastitutkimuksen uranuurtajan, neurologi ja aivotutkija Antonio Damasion mukaan sisäelimistä tulevat signaalit ovat keskeinen osa ihmisen minuutta.

Tutkija Tiina Parviainen määrittelee interoseption aistihavainnoksi kehon sisäisestä tilasta: sydämen lyönneistä, hengityksestä ja ruoansulatuselimistön toiminnasta. Näitä toimintoja säätelee autonominen eli tahdosta riippumaton hermosto, joka ylläpitää elimistön sisäistä tasapainoa eli homeostaasia.

Mainos

– Kehoaisti viestii kehon yleisestä tilasta ja valmiudesta toimintaan – siitä, miten ihminen kullakin hetkellä voi, Parviainen sanoo. Hän on Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen apulaisprofessori ja Monitieteisen aivotutkimuskeskuksen johtaja.

 

Joka viides aistii herkemmin

Silmien ja korvien kautta tuleva aistitieto vaikuttaa meihin suoraan, mutta kehoaisti vaikuttaa taustalla ja huomaamatta. Hermoväylä sisäelimistä aivoihin on auki koko ajan, ja se tuntuu jatkuvasti ihmisen olotilassa.

– Vaikka et olisi tietoinen siitä, että sykkeesi on stressin takia koholla, voi sykkeen tila vaikuttaa siihen miten reagoit, jos pomo tuo sinulle lisää töitä, Parviainen kuvailee.

Joidenkin tutkimusten mukaan suunnilleen joka viides aikuinen on muita herkempi aistimaan sisäelinten ja autonomisen hermoston tilaa. Parviainen ja Pessi Lyyra löysivät omassa tutkimuksessaan kytköksen herkkyyden ja eräiden temperamenttipiirteiden väliltä. Tutkimuksessa tarkasteltiin mitäpä muuta kuin sydäntä, tarkemmin sanoen sykettä.

– Mittasimme, miten hyvin koehenkilöt tunnistavat oman sykkeensä. Tunnistamista testattiin esittämällä koehenkilöille ääniä, jotka ovat joko samassa tai eri tahdissa hänen oman sykkeensä kanssa, Parviainen kertoo.

Parhaiten sydämen ja kuultujen äänien saman- ja eritahtisuuden tunnistivat henkilöt, joilla on taipumusta varautuneeseen temperamenttipiirteeseen. Parviaisen mukaan varautuneeseen temperamenttiin liittyy muun muassa taipumus vetäytyä sosiaalisissa tilanteissa.

– Keho on kuin antenni ulkomaailmaan. Jos antenni on hyvin herkkä, ympäristön kuormitus voi tuntua voimakkaana. Varautuneisuus voi olla keino suojautua tältä kuormitukselta.

Herkän kehoaistin omaava ihminen voi vähentää kuormittumistaan vetäytymällä sosiaalisissa tilanteissa vähän sivummalle.

 

Tunnista oma tapasi

Joidenkin tutkimusten mukaan herkän kehoaistin omaavat ihmiset kykenevät tekemään muita parempia päätöksiä vaistomaisesti. Kyvyn ajatellaan liittyvän siihen, että he aistivat herkemmin muiden ihmisten tunteita. Parviainen suhtautuu tulokseen hieman epäillen.

– Voi olla, että herkän kehoaistin omaavat reagoivat herkemmin toisen ihmisen tunnetiloihin, koska oma keho välittää nuo tilat tehokkaasti tietoisuuteen. Se ei kuitenkaan välttämättä tee heistä muita empaattisempia silloin, kun tehdään päätöksiä. Herkkyys voi nimittäin muuttua rasitteeksi, jos toisen ihmisen tunnekokemuksessa ollaan hyvin vahvasti mukana, Parviainen pohtii.

Herkkä kehoaisti voi siis pahimmillaan olla häiritsevä, ja sosiaalisten tilanteiden järjestelmälliseen välttelyyn johtaessaan jopa elämää rajoittava ominaisuus. Parviaisen mielestä onkin tärkeää tunnistaa oma tapa kokea kehoa ja se, miten keho asioiden kokemiseen vaikuttaa.

– Tieto kehoaistin vaikutuksista auttaa pääsemään hankalissa tilanteissa niskan päälle.

 

Tarkka kehoaisti voi saattohoidossa olla myös taakka

Kehoaistista voi Parviaisen mukaan olla paljon hyötyä hoitotyössä, jossa läheinen vuorovaikutus hoidettavien kanssa kuuluu asiaan. Herkkä kehoaisti voi silti näissäkin tilanteissa olla paitsi voimavara myös kuormitukselle altistava tekijä.

– Hoitajalle voi olla paljon etua siitä, että hän tiedostaa hoidettavan kehollisen tilan, sillä tuo tila luo pohjavireen koko hoitotilanteelle. Jos potilas kokee erimerkiksi uhkaa, keho virittyy uhkan kokemukseen ja alkaa ohjata vuorovaikutusta – ja hoitotilanne sävyttyy sen mukaisesti.

Myös vanhusten hoidossa herkästä kehoaistista voi olla hoitajalle sekä hyötyä että haittaa.  Esimerkiksi muistisairaan ja huonosti kommunikoivan vanhuksen kanssa työskennellessä on hyvä pitää kaikki aistit – myös kehoaisti – avoinna.

– Herkkyys toisen tunnetilalle auttaa tekemään oikeita asioita oikeaan aikaan. Toisaalta tarkka kehoaisti voi lisätä työn kuormittavuutta vanhustyössä, ja erityisesti saattohoidossa. Kaiken kaikkiaan kehoastin roolia hoitotyössä pitäisi tutkia enemmän, Parviainen pohtii.

 

Kehon viestejä ei pitäisi kuunnella koko ajan

Mindfulness-buumin mukana kehotietoisuudesta on tullut muotisana. Parviainen arvostaa mindfulnessia muun muassa siksi, että se auttaa ymmärtämään kehon ja mielen kokonaisuutta hyvinvoinnin perustana.

– Moni asia tulee ymmärrettäväksi kun muistetaan, että aivot, keho ja mieli ovat saman asian kolme eri puolta. Sairaaloissa on omat osastonsa esimerkiksi sisätaudeille, neurologialle ja kuntoutukselle. Ihmisen sisältä tällaisia rajoja ei löydy.

Mindfulness-henkisestä ajattelusta voi Parviaisen mukaan ajatella olevan hyötyä esimerkiksi kiireiselle johtajalle, joka sulkee kehon hälytysviestit mielestään niin tehokkaasti, ettei tunnista omaa stressiään ennen pahimmillaan sairaalahoitoon vievää romahdusta.

– Parhaimmillaan mindfulness opettaa kuunteleman ja hallitsemaan kehon viestejä. Ylilyöntien vaara kuitenkin vaanii; jatkuva tarkka tietoisuus kehon tilasta ei ole itsetarkoitus. Jos antennit ovat jo valmiiksi hyvin herkät, voi niiden tehostaminen häiritä kehon ja mielen tasapainoa. Tästä saattaa olla kyse esimerkiksi paniikkihäiriössä.

Mindfullness-bisneksen puutteena Parviainen pitää toimijoiden kirjavuutta. Toimintaa ei juurikaan valvota.

– Ryhmän toiminta voi perustua objektiivisen tiedon sijaan esimerkiksi vetäjän omaan kehon kokemukseen. Tällaiset harjoitukset eivät välttämättä toimi muilla, ja pahimmillaan niistä voi olla haittaa.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Katse vanhuksen suuhun

Vapaa-aika ei saisi kulua vain työn rasituksista palautumiseen

Kielihäiriöinen lapsi tarvitsee tukea ja toistoja