Kotihoidon asiakkaan vasen jalka on turvonnut, oikea näyttää normaalilta. Asiakas kertoo, että pohkeessa on jomottavaa kipua, joka pahenee seistessä ja kävellessä. Hoitaja tutkii jalkaa ja huomaa, että vasen pohje on oikeaa pohjetta paksumpi. Jos tilanne on tällainen, mitä hoitajan pitää tehdä?
– Täytyy olla välittömästi yhteydessä lääkäriin. Oireet viittaavat syvään laskimotukokseen. Toispuoleinen raajaturvotus herättää aina epäilyksen siitä. Se ei parane seurannalla, vaan vaatii välitöntä hoitoa, kardiologian ja sisätautien erikoislääkäri Tapio Aalto Mehiläisestä neuvoo.
Syvä laskimotukos on salakavala, sillä se voi olla vähäoireinen tai jopa täysin oireeton. Hoitamattomana se saattaa johtaa kuolemaan. Laskimoon on muodostunut verihyytymä, joka voi ajautua sydämen oikean puolen kautta keuhkovaltimoihin tai sen haaroihin ja aiheuttaa keuhkoembolian eli keuhkoveritulpan. Sen oireina ovat yleensä hengenahdistus, rintakipu ja yskä. Joskus ysköksissä on mukana verta. Suurissa tukoksissa ihminen voi menettää tajuntansa.
Monia altistavia tekijöitä
Jalkojen oireita on seurattava tarkkaan erityisesti, jos on riskitekijöitä syvälle laskimotukokselle. Niitä ovat muun muassa ylipaino, tupakointi, hormonaalinen ehkäisy ja estrogeenihoito vaihdevuosi-iässä. Raskaus ja synnytyksen jälkeiset viikot ovat tukoksen kehittymiselle herkkää aikaa. Laskimotukokselle voi altistaa myös synnynnäinen hyytymishäiriö, joka voidaan selvittää geenitestillä.
– Pitkäaikainen liikkumattomuus, kuten lentomatkat, on iso riski. Lentokoneessa kannattaa jaloitella käytävällä ja tehdä pohjejumppaa, Tapio Aalto neuvoo.
Monet immobilisaatiota aiheuttavat tilanteet, kuten suuret leikkaukset ja pitkä vuodelepo, lisäävät alttiutta syvään laskimotukokseen merkittävästi. Suurehkojen leikkausten yhteydessä käytetään hepariinihoitoa laskimotukoksen ehkäisemiseksi.
Syöpä nostaa riskin tukokseen 4–7-kertaiseksi riippuen syövän tyypistä, levinneisyydestä ja hoidosta. Laskimotukos onkin toiseksi yleisin syöpäpotilaiden kuolinsyy.
– Ikääntyneet ovat erityisen alttiita laskimotukokselle, sillä heillä on nuorempia useammin laskimoiden vajaatoimintaa ja tiloja, jotka vähentävät liikkumista.
Ajoissa aloitettu hoito auttaa
Kun syvään laskimotukokseen viittaavista oireista kärsivä potilas menee lääkärin vastaanotolle, lääkäri arvioi ennakkotodennäköisyyden. Potilaat voidaan jakaa kolmeen ryhmään, joita ovat pieni, kohtalainen ja suuri ennakkotodennäköisyys. Arvio perustuu kliiniseen tutkimukseen ja tukokseen altistavien tekijöiden selvittämiseen.
Jos potilas luokitellaan ryhmään, jossa laskimotukoksen riski on pieni, laskimotukos voidaan sulkea pois D-dimeeri-verikokeella. Jos tukoksen todennäköisyys on suuri, edetään suoraan kuvantamiseen.
– Laskimotukoksen diagnosointi on yksinkertaista, kun käytössä on ultraäänitutkimus, Tapio Aalto kertoo.
Keuhkoveritulppa todetaan keuhkojen varjoainekuvauksen eli TT-angiografian tai keuhkojen ilma- ja verivirtaustutkimuksen eli ventilaatio-perfuusiotutkimuksen avulla. Tarvittaessa myös sydän tutkitaan ultraäänellä.
Kun syvä laskimotukos todetaan, hoito aloitetaan välittömästi. Tukos tulee yleensä alarajaan, joskus vatsan ja lantion alueen laskimoihin. Yläraajassakin se on mahdollinen mutta erittäin harvinainen.
– Jos tukos on reiden puolivälin alapuolella, hoidoksi riittää suun kautta otettava verenohennuslääkitys. Jos se on sen yläpuolella, aloitetaan liuotushoito suonensisäisesti. Tarvittaessa tehdään mekaanisia toimenpiteitä laskimoon.
Lääkitys lisää riskiä verenvuotoihin
Syvän laskimotukoksen ensisijaisena hoitona käytettävää antikoagulanttilääkitystä, joka estää veren hyytymistä ja siten tulpan kasvua sekä uusien tulppien muodostumista. Jotkin lääkitykset voidaan aloittaa heti, toiset aloitetaan pienimolekyylisen hepariinin käytön jälkeen.
– Jos tukos ei ole aiheuttanut vakavia komplikaatioita, kuten keuhkoveritulppaa tai merkittävää kudosvauriota, antikoagulanttilääkitys kestää yleensä kolme kuukautta. Jos komplikaatioita on tullut, lääkitys kestää vähintään kuusi kuukautta. Toistuviin tukoksiin käytetään pysyvää lääkitystä, Tapio Aalto kertoo.
Antikogulanttilääkityksen haittana on vakavien verenvuotojen riski. Siksi hoito pidetään mahdollisimman lyhyenä.
– Lääkityksen aikana pitää välttää toimintaa, jos on loukkaantumisriski, esimerkiksi kontaktilajien harrastamista. Myös aivoverenvuodon riski kasvaa.
Lääkehoidon lisäksi käytetään kompressiohoitoa. Tukisukkia käytetään useiden kuukausien ajan. Niiden käyttö vähentää turvotusta ja ehkäisee posttromboottista oireyhtymää, joka ilmenee turvotuksena, kipuina, ihomuutoksina ja säärihaavoina.
– Syvä laskimotukos voi vaurioittaa laskimoiden läppäsysteemiä. Se voi aiheuttaa pitkäaikaisen turvotuksen, jonka moni kokee hankalana oireena. Siihen hoitona käytetään tukisukkaa jatkuvasti. Myös lymfahoito auttaa, sillä se vie turvotuksen hetkeksi pois.
Ennen syvän laskimotukoksen ensisijaisena lääkehoitona käytettiin varfariini-lääkitystä. Nykyisin sen käyttö on vähentynyt.
– Marevanin tilalle tulivat antikogulanttilääkkeet noin 15 vuotta sitten. Marevania käytettäessä seurataan veren hyytymisarvoja ja lääkkeen pitoisuus määrätään sen mukaan. Hoito pitää aloittaa aina sairaalassa. Marevania määrätään edelleen keinoläppäpotilaille.
Pinnalliset tukokset ovat yleensä vaarattomia
Pinnallisen laskimotukoksen oireina ovat kipu, punoitus ja aristus pinnallisen laskimon kohdalla. Siihen liittyy yleensä aina tulehdus. Usein tukos tulee lähelle suonikohjua.
– Yleensä ilmaantuu pullottava juoste, joka johtuu pintalaskimon tukkeutumisesta. Suonikohju on pehmeä ja aristamaton. Laskimotukos on kovempi, eikä painu kasaan, kun sitä painaa, Tapio Aalto kuvailee.
Pinnallinen laskimotukos on ikävä vaiva mutta yleensä vaaraton. Sillä ei ole taipumusta lähteä liikkeelle ja ajautua keuhkoverenkiertoon. Vain jos pinnallinen tukos on lähellä syvää laskimoa, on riski, että tukos leviää sinne.
– Pinnallista laskimotukosta hoidetaan lääkevoiteilla, joita saa apteekista ilman reseptiä. Pienet tukokset saattavat parantua myös itsestään.
Lääkevoiteissa vaikuttavana aineena on hepariini tai sen kaltainen aine, heparinoidi, jotka estävät veren hyytymistä ja edistävät verenkiertoa paikallisesti. Kipuun voi käyttää tulehduskipulääkettä sisältävää voidetta tai geeliä. Jos kipu on kovaa, tarvittaessa voi ottaa suun kautta otettavaa kipulääkettä.
Pinnallisten laskimotukosten hoidoksi suositellaan myös alaraajojen kohoasentoa ja kevyttä liikkumista.
– Tukisukat parantavat laskimoverenkiertoa ja ehkäisevät turvotusta, mutta suosittelen niiden käyttämistä vasta sitten, kun pinnallinen tukos on parantunut. Kipeään jalkaan ei tarvitse laittaa tukisukkaa. Tukisukkia kannattaa käyttää, jos jää taipumusta jalan turpoamiseen.
Syvät laskimotukokset lisääntyvät
- 1–2 henkilöä tuhannesta saa syvän laskimotukoksen tai keuhkoveritulpan vuosittain.
- Syviä laskimotukoksia on nykyisin aiempaa enemmän. Syynä ovat väestön ikääntyminen, lihavuus, syöpäsairauksien lisääntyminen sekä sairaalajaksojen ja leikkausten määrän lisääntyminen.
- Syvän laskimotukoksen oireina ovat pohkeen turvotus, punoitus tai sinertävyys, leposärky, arkuus ja kävellessä paheneva kipu. Toisinaan syvä laskimotukos on oireeton.
- Syvä laskimotukos diagnosoidaan potilaan esitietojen, lääkärin tutkimuksen, laboratoriokokeiden ja kuvantamistutkimuksen avulla.
- Jos syvää laskimotukosta ei hoideta, veritulppa voi siirtyä keuhkoihin ja aiheuttaa hengenvaarallisen keuhkoembolian.
- Kuolleisuus keuhkoemboliaan on pienentynyt viime vuosikymmeninä Suomessa ja muissa kehittyneissä maissa.
Naisilla tukosriskejä aiheuttavat hormonaalinen ehkäisy ja raskaus
- Ehkäisyvalmisteista estrogeeni kasvattaa tukosriskin 2–3-kertaiseksi ja yhdistelmäpillerit 3,5-kertaisiksi.
- Raskaus suurentaa tukosriskin 4–5-kertaiseksi. Joka tuhannes nainen saa raskauden aikana syvän laskimotukoksen.
- Synnytyksen jälkeen tukosriski suurenee jopa 20-kertaiseksi ensimmäisen kolmen viikon aikana. Kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen riski pienenee merkittävästi.
Ehkäise laskimotukos
- Harrasta liikuntaa säännöllisesti. Se parantaa verenkiertoa ja ehkäisee verihyytymien muodostumista.
- Vältä pitkäaikaista istumista ja paikallaan seisomista.
- Lopeta tupakointi, sillä se lisää laskimotukosriskiä merkittävästi, erityisesti yhdistettynä ehkäisypillereiden käyttöön.
- Vältä ylipainoa.
- Lentomatkoilla käytä tukisukkia ja liikuttele jalkoja säännöllisesti.
Lue myös:
Vuosisatojen takainen merimiestauti vaanii yhä – tunnistatko keripukin oireet?
