Monella ihmisellä on itsetuhoisia ajatuksia jossakin vaiheessa elämää. Harri Sihvolan mukaan itsemurhaa on joskus ajatellut noin 50 prosenttia väestöstä. Lohduttavana hän pitää kuitenkin sitä, että oikeasti itsemurhaa yrittävien osuus väestöstä on huomattavasti pienempi.
– Matka ajatuksen tasolta toteutukseen on usein pitkä, Sihvola sanoo.
Huolestuttava tilanne on silloin, jos taustalla on jo aiempi itsemurhayritys. Silloin aika itsetuhoisista ajatuksista itsemurhan yritykseen on lyhyempi. Lisäksi itsemurhayrityksen uusiutumisriski on huomattavan korkea noin puolentoista vuoden ajan.
– Ensimmäisen itsemurhayrityksen jälkeen tilanteeseen puuttuminen onkin ensisijaisen tärkeää.
Itsetuhoinen ihminen ei näe vaihtoehtoja
Itsemurhaa yrittävä ihminen tuntee psyykkistä kipua. Harri Sihvola määrittelee psyykkisen kivun voimakkaaksi kivuksi, joka ei näy ulospäin ja johon ei ole selkeää somaattista syytä. Haastavan tilanteesta tekee juuri se, ettei kipuun ole ulkopuolisen silmin mitään näkyvää syytä, kuten avomurtumaa. Siksi toisten voi olla vaikea ottaa kipua todesta.
– Psyykkinen kipu on kestämätön, voimakas kivun tunne. Tutkimuksissa on havaittu, että voimakas somaattinen kipu ja psyykkinen kipu sijoittuvat aivoissa samoille alueille. Asiakkaat ovat kuitenkin kertoneet, että henkinen kipu tuntuu jopa pahemmalta kuin fyysinen kipu, Sihvola toteaa.
Hänen mukaansa itsemurhaa yrittävät kuvailevat tilaansa usein sanoilla tuska, kova ahdistus ja kipu. He puhuvat myös vaihtoehdottomuudesta: itsemurha ei ole heille valinta, sillä muuta vaihtoehtoa ei koeta yksinkertaisesti olevan. Tutkimuksen mukaan itsemurhayrityksen syynä on esimerkiksi se, että tilannetta on mahdoton kestää tai tilannetta halutaan paeta. Itsetuhoisessa tilassa yksilön ajatukset ovat keskittyneet ainoastaan siihen, että tämä sietämätön henkinen kärsimys on saatava päättymään.
Itsemurhayritykseen ei ole mitään yksittäistä syytä. Sihvolan mukaan puhutaan pitkäkestoisesta prosessista, jonka tuloksena elämä tulkitaan loukuksi.
– Toiminnan voi toki laukaista jokin satunnainen ja näennäisen merkityksetön tekijä, kuten ero tai velkaantuminen. Hyvin yksinkertaistavat selitykset itsemurhalle ovat kuitenkin jopa vaarallisia. On myös väärin nähdä itsemurhayritys manipulointiyrityksenä. Tällainen ajattelu on este toimivalle hoitosuhteelle.
Itsemurha-ajatuksista kannattaa kysyä
Mistä sitten tietää, että yksilöllä on itsetuhoisia ajatuksia? Harri Sihvolan mukaan on joitakin merkkejä, jotka voivat niistä viestiä. Itsemurhaa yrittäneet tai heidän läheisensä ovat kertoneet esimerkiksi siitä, että itsetuhoinen henkilö on eristäytynyt ja puhumaton. Mitään muuta varmaa keinoa itsetuhoisten ajatusten selvittämiseksi ei kuitenkaan ole kuin kysyä suoraan.
– Tähän tilanteeseen päätymisen taustalla on usein paljon erilaisia tarinoita. Itsemurhaa yrittäneen kanssa onkin syytä käydä läpi koko itsemurhayritykseen johtanut tapahtumaketju. Joskus itsemurhaa yrittäneen tarina alkaa jopa hänen vanhempiensa lapsuudesta, Sihvola sanoo.
Hän ei koskaan lakkaa hämmästelemästä sitä, miten elävästi ihmiset kertovat taustastaan ja avaavat syitä siihen, miten kuolemasta tuli vaihtoehto.
Sihvolan mukaan itsemurha-ajatuksista pitäisi kysyä nykyistä paljon useammin. Kysymys jätetään liian usein kysymättä, sillä siihen liitetään erilaisia pelkoja. Monet ajattelevat, että asian puheeksi ottaminen lisää itsetuhoisuutta ja aiheuttaa itsemurhan. Tämä on kuitenkin täysin väärä myytti. Sihvola painottaa, että itsetuhoisuudesta puhuminen aina vähentää riskiä itsemurhaan – se ei koskaan lisää sitä.
– Olen ollut usein se ensimmäinen henkilö kysymässä itsetuhoisuudesta, ja olen nähnyt sen valtavan helpotuksen tunteen, mikä tämän kysymyksen jälkeen tulee. Asiakas hengittää ulospäin, hartiat laskeutuvat. Sen helpotuksen tuntee konkreettisesti.
Itsemurhayrityksen jälkihoitoon kiinnitettävä huomiota
Harri Sihvolan mukaan 10 000–40 000 ihmistä yrittää vuosittain itsemurhaa Suomessa. Luotettavaa tilastoa itsemurhayritysten määrästä ei ole. Kuitenkin esimerkiksi Poliisin itsetuhoisuustehtävät ovat jatkuvasti lisääntyneet vuosina 2008–2017.
– Jos näitä lukuja halutaan pienemmiksi, on huomiota kiinnitettävä enemmän itsemurhaa yrittäneiden jälkihoitoon, Sihvola sanoo.
Itsemurhien ehkäisyä ja itsemurhaa yrittäneiden hoitoa koskevat Käypä hoito -suositukset julkaistiin tammikuussa 2020. Kyseessä on ensimmäinen Käypä hoito -suositus, joka ei liity lääketieteellisesti diagnosoituun sairauteen.
Näitä myyttejä itsemurhaan liitetään
Henkilö, joka käyttäytyy itsetuhoisesti, on päättänyt kuolla
Itsetuhoisen mielentila voi vaihdella halusta elää tai kuolla. Mielentila voi vaihtua nopeasti ja siksi oikealla hetkellä annettu henkinen tuki voi estää itsemurhan.
Itsemurhan puheeksi ottaminen lisää itsemurhariskiä
Itsemurhasta puhuminen pitää ottaa vakavasti. Avoin puhe itsetuhoisista ajatuksista auttaa henkilöä näkemään muitakin vaihtoehtoja ja selviytymään vaikeassa tilanteessa.
Itsemurha on normaali reaktio epänormaaliin tilanteeseen
Itsemurha on aina epänormaali reaktio normaaliin tilanteeseen, ja itsemurhayritystä on pidettävä huolestuttavana tapana toimia. Kaikilla on elämässään hankalia tilanteita, mutta vain harvat pitävät itsemurhaa ratkaisuna ongelmiin.
Ihminen, joka puhuu itsemurhasta ei sitä kuitenkaan yritä
Suuri osa itsemurhaa yrittäneistä ja sen toteuttaneista henkilöistä on kertonut ajatuksistaan jo ennen konkreettisia toimia. Siksi itsemurha-aikeet on otettava vakavasti ja henkilöä rohkaistava hakemaan apua.
Itsetuhoisella on aina mielenterveyden ongelmia
Psykiatrinen diagnoosi ja itsemurhan yritys ovat eri asioita. Monilla mielenterveysongelmista kärsivillä ei ole itsetuhoisia ajatuksia. Myöskään kaikilla itsemurhan tehneillä ei ole mielenterveysongelmia.
Juttu on julkaistu alun perin SuPer-lehdessä 4/2020.
