Myyräkuume tarttuu mökin syystöissä – Huippuvuosina diagnosoituja tapauksia jopa yli 3000

Myyräkuume on usein lievä tai jopa kokonaan oireeton. Osalle sairastuneista se kuitenkin aiheuttaa ohimenevän munuaisvaurion ja vaatii sairaalahoitoa.

Myyräkuume

Kuva: Pexels

Teksti Mari Vehmanen

Tänäkin syksynä vähintään sadat suomalaiset saavat mökkiä talvikuntoon laitellessaan tietämättään elimistöönsä Puumala-viruksen. Sitä kantaa ja levittää Suomen yleisin nisäkäs eli metsämyyrä.

− Mitkään muut jyrsijät tai villieläimet eivät voi olla tämän viruksen kantajia. Nimensä se on saanut Etelä-Savossa Puumalassa loukutetusta metsämyyräyksilöstä, josta tutkijat ensimmäisen kerran löysivät viruksen, nefrologian erikoislääkäri Paula Mantula kertoo.

Puumala-virus kuuluu hantavirusten ryhmään. Kantajalleen metsämyyrälle se on käytännössä vaaraton. Ihmiseen virus siirtyy sisäänhengityksen mukana ilmassa leijuvista mikroskooppisen pienistä pölyhiukkasista, jotka ovat kontaminoituneet virusta sisältävästä metsämyyrän virtsasta tai ulosteesta.

Myyräkuume ei tartu eteenpäin ihmisestä toiseen.

− Tyypillisesti myyräkuume tarttuu ulkorakennusta siivotessa, lautakasaa purkaessa tai puupinoa pöyhiessä. Riskialttiita ovat kaikki sellaiset paikat, joihin metsämyyrät ovat voineet päästä.

Mainos

Myyräkuumetta esiintyy aivan tunturi-Lappia lukuun ottamatta kaikkialla Suomessa. Infektio todetaan vuosittain 1 000−2 500 henkilöllä, mutta huippuvuosina diagnosoituja tapauksia voi olla yli 3 000. Paula Mantulan mukaan vaihtelua selittävät vuosittaiset metsämyyräpopulaation muutokset.

− Esiintymishuiput tulevat 2−3 vuoden sykleissä. Itse odotin korona-ajan lisääntyneen mökkeilyn näkyvän mahdollisesti lukemissa, mutta ainakaan vielä näin ei ole käynyt, Paula Mantula sanoo.

Merkkinä munuaisarvojen nousu

Myyräkuumeen vilkkain esiintymisaika alkaa loppukesällä ja kestää aina vuodenvaihteeseen saakka.

Infektio voi olla oireeton tai tuntua korkeintaan tavalliselta lievältä flunssalta. Verenluovuttajilta Puumala-viruksen vasta-aineita tutkittaessa on arvioitu, että jopa 12 prosenttia Suomen väestöstä olisi jossain vaiheessa elämäänsä saanut tartunnan – moni tietämättään. Kerran sairastettu infektio antaa elinikäisen suojan.

Itämisaika on pitkä eli 2−6 viikkoa. Silti potilas osaa usein jälkikäteen nimetä tarkasti tilanteen, jossa tartunta on luultavasti tapahtunut.

Yleisin oire on kuume. Toisinaan lämpö nousee hyvinkin korkeaksi.

− Lisäksi voi olla kipuja vatsan, selän ja kylkien alueella. Myös oksentelua, väsymystä ja ruokahaluttomuutta saattaa esiintyä ja yleisvointi heikentyä. Joillakin on kuivaa yskää, mutta ylähengitystieoireet eivät kuulu taudinkuvaan, Paula Mantula kertoo.

Sairastunut hakeutuu tyypillisesti tutkimuksiin ja hoitoon muutamia päiviä kestäneen epäselvän kuumeilun vuoksi. Diagnoosi tehdään peruslaboratoriotestien perusteella. Paula Mantulan mukaan myyräkuume tunnetaan ja tunnistetaan terveydenhuollossa varsin hyvin.

− Kuumeilevan potilaan koholla olevat munuaisarvot ja verihiutaletason lasku herättävät epäilyn myyräkuumeesta, ja sitä vahvistavat virtsasta löytyvät albumiini ja punasolut. Lopullisesti diagnoosin varmistaa verestä tehtävä Puumala-viruksen vasta-ainetesti.

Nesteytys ajoitettava oikein

Varsinaista parannuskeinoa Puumala-virusinfektioon ei ole olemassa. Noin puolet diagnoosin saaneista tarvitsee seurantaa ja tukihoitoja sairaalassa.

Myyräkuume aiheuttaa tyypillisesti munuaisten ohimenevän toimintahäiriön, joten jotkut sairastuneet saavat väliaikaista dialyysihoitoa. Pieni osa saa vakavia shokkioireita, kun verisuonten läpäisevyys lisääntyy. Seurauksena voi olla verenpaineen laskua ja esimerkiksi keuhkopöhö.

− On kuitenkin harvinaista, että myyräkuume vie potilaan tehohoitoon asti. Shokkioireita todetaan 1−2 prosentilla sairastuneista, ja kuolleisuus on alle 0,04 prosenttia. Suomessa myyräkuumeeseen menehtyy ihminen keskimäärin kerran tai kaksi vuosikymmenessä, Paula Mantula mainitsee.

Hänen mukaansa keskeistä hoidossa on tarkasti suunniteltu ja ajoitettu nesteytys. Väärin toteutettu nestehoito voi pahentaa tilannetta.

− Alkuvaiheessa nesteytystä pitää usein säännöstellä tarkasti, kun virtsaneritys vähenee. Toipumisen päästessä vauhtiin virtsaa alkaa puolestaan erittyä erittäin runsaasti – jopa 7 litraa vuorokaudessa. Tällöin elimistöä uhkaa kuivuminen ilman riittävää nesteytystä.

Mantulan mukaan virtsamäärän mittaaminen ja potilaan painon seuraaminen ovat keskeinen osa myyräkuumeen hoidon suunnittelua. Muutokset kertovat taudin vaiheesta ja vaikeusasteesta.

Siivous mieluiten kostealla

Tyypillinen myyräkuumeen hoitojakso sairaalassa kestää 5−6 vuorokautta ja päättyy, kun munuaisvaurio on alkanut selkeästi korjaantua. Toipumisaika ja -tahti vaihtelevat, mutta yleensä sairaudesta ei jää pysyviä vaikutuksia. Munuaisten toiminta palautuu käytännössä aina normaaliksi.

Vaikka verihiutaleiden taso laskee alkuvaiheessa usein hyvin matalaksi, vaikeita verenvuotoja esiintyy harvoin.

− Muutamia kuukausia kestävää, tavanomaista voimakkaampaa väsyneisyyttä esiintyy noin kolmasosalla sairastuneista. Näiden pitkittyneiden oireiden ilmaantuminen ei välttämättä riipu siitä, miten voimakas sairauden alkuvaihe on ollut, Paula Mantula kertoo.

Oikeastaan ainoa keino ehkäistä myyräkuumetta ennalta on välttää tilanteita, joissa hengitysilmaan saattaa pölähtää metsämyyrien jätöksiä.

− Ulkorakennuksia kannattaa siis mieluummin siivota kosteaa rättiä käyttäen kuin nostattaa pölyä ilmaan harjan kanssa. Hengityssuojaimien tehosta ei ole täyttä varmuutta, sillä tautia levittävät hiukkaset ovat erittäin pieniä.

Paula Mantula korostaa, ettei esimerkiksi metsässä liikkumista tai puutarha- ja mökkiaskareita ole tarpeen välttää myyräkuumeen pelossa.

− Mieltä virkistävistä asioista ei missään nimessä kannata luopua. Myyräkuume on usein lievä sairaus, ja myös vakavammin sairastuneet toipuvat lähes aina hyvin.

Valkuaisainetesti ennakoi munuaisvauriota

  • Paula Mantulan tänä vuonna valmistunut väitöskirjatutkimus käsitteli myyräkuumetta. Hän tarkasteli, ennustavatko sairauden alkuvaiheessa otetut testit myöhempää munuaisvaurion vaikeusastetta.
  • Tulosten mukaan heti hoitoon hakeutuessa virtsan liuskatestin albumiinin ja punasolujen määrä sekä harvemmin esiintyvä sokerivirtsaisuus ennakoivat munuaisvaurion vaikeusastetta. Yksinkertainen alkuvaiheen liuskatesti virtsasta on siis hyvä mittari kertomaan, keiden sairautta kannattaa seurata erityisen tarkasti.
  • Paula Mantulan mukaan havainnot myyräkuumeesta voivat auttaa myös muunlaisten munuaisvaurioiden syntymekanismien selvittämisessä.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Sjögrenin syndrooma kuivattaa limakalvot − ”Yhdeksän kymmenestä sairastuneesta on naisia”

Kuuleeko nukkumatti, täällä kutsuu melatoniini!

Epävakaa persoonallisuushäiriö tekee elämästä vuoristoradan – Oireet eivät aina näy ulospäin