Kroonista kipua pitää hoitaa eri tavalla kuin akuuttia kipua

Jomottaako, särkeekö, kivistääkö, kolottaako vai vihlooko? Kipu on monen hoitajan seuralainen. Kroonisen kivun kanssa voi oppia pärjäämään.

krooninen kipu

Suomalaiset ovat paljon sairauslomilla, enemmän kuin ketkään muut Euroopassa. Usein sairausloman syynä ovat juuri kivut. Kuva: Ingimage.

Teksti Minna Lyhty minna.lyhty@superliitto.fi

Kun jalka amputoidaan, on tavallista, että potilas kokee edelleen haamukipuja – ikään kuin amputoitua jalkaa jomottaisi. Tai kun polveen on laitettu tekonivelet nivelrikon vuoksi, polvea särkee entiseen malliin. Mikä selittäisi tällaiset kivut?

– Alkuperäistä vammaa ei ole enää, mutta kipu on jäänyt päälle aivoihin. Ei tiedetä, miksi näin käy. Kroonisessa kivussa on kyse aivojen toimintahäiriöstä. Sitä voisi kuvailla kielikuvalla, että tehdasasetukset ovat muuttuneet. Ammattikielellä ilmaistuna se tarkoittaa keskushermoston herkistymistä, jolloin kivutonkin viesti tulkitaan kivuksi, sanoo OMT-fysioterapeutti, terveystieteiden tohtori Tapio Ojala, joka on tehnyt väitöskirjan kivusta.

Kroonisesta kivusta kärsii noin 20 prosenttia väestöstä, eli yli miljoona suomalaista potee kipuja jatkuvasti. Kivut lisääntyvät ikääntyessä ja eniten kipuoireita on noin 70-vuotiailla. Kun elinikä pitenee, kipukroonikkoja on entistä enemmän.

Kivuista kärsivät myös työikäiset, ja se on yleinen syy työkyvyttömyyteen. Eläketurvakeskuksen tilaston mukaan työeläkejärjestelmästä sai työkyvyttömyyseläkettä 152 900 ihmistä vuonna 2016. Kipua aiheuttavien tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuoksi eläkkeelle oli päätynyt 27 prosenttia tästä joukosta. Vain mielenterveyden häiriöt ovat yleisempi syy ennenaikaiseen eläköitymiseen.

Mainos

Suomalaiset ovat paljon sairauslomilla, enemmän kuin ketkään muut Euroopassa. Usein sairausloman syynä ovat juuri kivut.

– Sairausloma ei välttämättä paranna vaivoja. Joskus käy jopa päinvastoin. Yli kolmen kuukauden poissaolo työstä voi johtaa pysyvään työkyvyttömyyteen.

Älä etsi kikkoja

Eurooppalaisen tutkimuksen mukaan tyytyväisimmät kipukroonikot ovat Tanskassa ja Belgiassa, joissa lähes kaksi kolmasosaa pitää saamaansa hoitoa hyvänä. Suomesta löytyvät tyytymättömimmät potilaat: vain alle kolmasosa kroonikoista on tyytyväisiä terveydenhuollosta saamaansa apuun. Tapio Ojala uskoo tähän olevan syynä Suomessa käytetyt passiiviset hoitomuodot.

– Lääkkeet ovat kroonisen kivun hoidossa ensimmäinen ja jopa ainoa hoitomuoto, vaikka kivunhoitosuosituksissa korostetaan lääkkeetöntä hoitoa. Muualla ollaan jo meitä pitemmällä.

Ojala on työskennellyt kipukroonikkojen kanssa kaksikymmentä vuotta. Hän on huomannut monen uskovan kroonisten kipujen johtuvan siitä, että on jokin vamma tai jokin on rikki. Kivun aiheuttaja halutaan selvittää tutkimuksilla, kuten röntgenillä tai magneettikuvauksella.

Kun elimistöstä löytyy poikkeavuus, lääkäri saattaa puhua rappeumasta, kulumasta, ahtaumasta, madaltumasta, skolioosista tai rispaantuneesta jänteestä. Löydökset voivat kuulostaa kipukroonikon korvissa vakavilta sairauksilta. Sen jälkeen hän saattaa asettua sairaan rooliin ja toivoa saavansa apua terveydenhuollon ammattilaisilta.

– Ihmiset ajattelevat, että pitää tehdä jokin temppu tai kikka, jotta he paranevat. Kun sitä ole, he pettyvät ja puolustusmekanismit tulevat päälle. He alkavat uskoa, ettei terveydenhuollon henkilöstö ymmärrä heidän sairaudestaan mitään. Sairaan roolin kuuluvat myös velvollisuudet. Ihmisen pitää itse tehdä kaikkensa, jotta hän toipuu vaivastaan tai oppii elämään sen kanssa.

Kipu on aina todellista

Tapio Ojalan mukaan poikkeavuudet ja kipu eivät aina ole yhteydessä toisiinsa. Kroonisessa kivussa aivot jatkavat kipukokemuksen ylläpitämistä.

– Esimerkiksi magneettikuvauksen löydös ei kerro kivusta mitään. Se osoittaa vain poikkeavuuden, mutta se ei välttämättä liity kipuun millään tavalla. Aikuisten ihmisten kehossa on enemmän poikkeavuutta kuin normaaliutta. Normaalikeho löytyy vain anatomian oppikirjoista. Jos sadan aikuisen selkä kuvataan magneetissa, kahdeksallakymmenellä voidaan todeta jotain poikkeavaa, mutta he eivät välttämättä koe kipuja.

Kaikille tulee iän myötä esimerkiksi kulumia. Jollakin voi olla paljon kulumamuutoksia, mutta hän ei koe kipuja lainkaan. Toisella muutokset voivat olla lievemmät, mutta hän on työkyvytön. Joskus kehosta ei löydy mitään syytä kivulle.

– Kaikki tutkimustulokset voivat olla normaaleja, mutta ihminen kärsii kovista kivuista. Mitä silloin hoidetaan, kun kivulle ei löydy syytä?

Ojala korostaa sitä, ettei kipu ole mielikuvista tai kerro mielenterveyden häiriöstä.

– Kipu koetaan aina aivoissa. Aivokuvauksella saadaan selville jotain kipukokemuksesta, mutta toistaiseksi ainoa luotettava tapa on henkilön oma kertomus. Siksi kenenkään kipukokemusta ei pidä vähätellä. Valitettavasti moni kipukroonikko on saanut osakseen epäilyksiä, kun kivuille ei ole löytynyt selitystä.

Ojalan mukaan kivun hoidossa olennaisinta eivät ole löydökset, vaan se, miten oppii pärjäämään kipujensa kanssa. Hänellä on asiasta myös omakohtaista kokemusta. Hän kuvailee selkänsä olevan romuna ja kärsivänsä migreenistä. Vaivoistaan huolimatta hän kokee, että kipukroonikkona voi elää mielekästä elämää.

Pää turtana lääkkeistä

Tapio Ojalan mukaan paras tapa ehkäistä kroonista kipua on hoitaa akuutti kipu mahdollisimman hyvin. Akuutin kivun hoitoon ei ole yleisohjetta, koska kipu on aina yksilöllistä.

– Jos on selkeä vamma tai trauma ja siitä aiheutuu inflammaatio, tulehduskipulääkkeistä on apua. Niitä pitää käyttää kuuriluonteisesti, eikä napsia tarvittaessa aina silloin tällöin.

Kroonisessa kivussa paras apu eivät ole särkylääkkeet, vaikka ihmisillä on vankka usko niiden tehoon.

– Suomalaiset syövät tulehduskipulääkkeitä enemmän kuin muut pohjoismaalaiset. Kymmenen prosenttia väestöstä ottaa niitä säännöllisesti. Niiden käyttömäärät ovat kolminkertaistuneet 70-luvulta lähtien. Suomessa kuolee vuosittain 300 ihmistä tulehduskipulääkkeiden väärinkäyttöön.

Ojalan mukaan erityisesti nuoret ja miehet ajattelevat, että lääkkeet ovat vaarattomia ohjeiden mukaan käytettynä.

– Kaikkiin lääkkeisiin liittyy kuitenkin riskejä, varsinkin pitkäaikaisessa käytössä, vaikka ottaisi niitä oikein. Jos käyttää useampia lääkkeitä, niiden yhteisvaikutuksia ei tiedetä.

Lääkkeiden jatkuvassa käytössä on myös ongelmana se, että elimistö tottuu niihin. Annosta on nostettava, jotta ne lievittävät kipua.

Akuutin kivun hoito saattaa vaatia voimakkaita kipulääkkeitä, mutta kroonisessa kivussa ne ovat huono vaihtoehto kivun lievitykseen.

– Ne tekevät olosta pökkyräisen, muisti pätkii ja ajattelukyky heikkenee. Mietojen opiaattien kanssa pystyy tekemään ehkä jotakin työtä, mutta vahvojen kanssa se on vaikeaa. Moni sanoo, että mieluummin pää selvänä kohtuullisessa kivussa kuin kivuttomana pää ihan turtana.

Ojala ei kuitenkaan kiellä sitä, etteikö lääkkeistä saisi helpotusta krooniseen kipuun.

– Opiaatit laimentavat keskushermostovaikutuksen vuoksi myös kroonistunutta kipukokemusta, vaikka varsinainen kivun aiheuttaja olisi jo parantunut. En usko, että niistä päästään koskaan täysin eroon kroonisen kivun hoidossa. Lääkkeet eivät saisi olla kuitenkaan ainoa hoitomuoto.

Älä pelkää kipua

Kivun kanssa elämistä helpottaa se, että ymmärtää, mitä kipu on.

– Kipu koetaan kehossa ja mielessä. Se ei ole vain tuntemus. Kivun kokemukseen vaikuttavat tunteet, kognitiiviset tekijät ja elämäntilanne. Kun ymmärtää, että kipu on muutakin kuin fyysinen tuntemus, voi itse alkaa etsiä helpotusta oloonsa, Tapio Ojala pohtii.

Hänen mukaansa olemme oppineet pitämään kipua kielteisenä asiana. Ajattelemme, että siihen liittyy kärsimys, ahdistus, suru, aloitekyvyttömyys, avuttomuus, ärtyneisyys, turhautuneisuus, yksinäisyys, ilottomuus, itsensä tarpeettomaksi kokeminen ja elämänilon menettäminen.

– Mitä kielteisemmän merkityksen kivulle antaa, sitä hankalampi sen kanssa on elää.

Myös elämäntilanne vaikuttaa kipukokemukseen.

– Esimerkiksi jos työpaikalla on yt-neuvottelut ja kipu tulee päälle, se tuntuu hankalammalta kuin yleensä. Jos jäät töistä pois, kipu voi äityä sietämättömäksi.

– Jos taas töissä menee hyvin, saat myönteistä palautetta, työkaverit ovat kivoja, esimiehet kannustavia ja vapaa-ajalla harrastat kivoja asioita, kivusta on vähemmän haittaa.
Kipukroonikko saattaa saada terveydenhuollon ammattilaiselta ohjeet siitä, mitä hänen pitää tehdä ja mitä täytyy välttää. Fysioterapeuttina vuosikymmeniä työskennellyt Ojala ei antaisi sellaista listaa kenellekään.

– Kukaan ei voi sanoa toiselle, mikä on kiellettyä. Asioista voidaan keskustella, mutta ei voi tietää toisen puolesta. Lääkärikään ei voi määrätä, hän voi vain suositella.

Ojala perustelee tätä psykologialla.

– Mitä enemmän ihmiseltä kielletään asioita, sitä huonommat pystyvyyskäsitykset hänelle syntyy. Pitää tehdä juuri toisin päin. Täytyy nähdä, mihin ihminen kykenee. Jos minulle sanottaisiin, etten voi enää esimerkiksi pelata kössiä, kokisin sen loukkauksena. Itsemääräämisoikeuteni olisi kyseenalaistettu. Miten kukaan toinen voi tietää, mitä voin tehdä? Jos käy huonosti, olen siitä itse vastuussa.

Kiellettyjen asioiden lista synnyttää myös pelkoa kipua kohtaan. Seurauksena on se, että alkaa välttää kipua aiheuttavia asioita. Ojala kehottaa voittamaan pelon.

– Tee mahdollisimman paljon asioita, joita olet aina tehnyt. Kohtaa kipu ja altista itsesi asteittain sille. Tekemättömyys pahentaa vaivoja entisestään.

Kouluta aivoja

Tapio Ojala ei usko, että ylenmääräinen jumppaaminen parantaa kivusta. Hyvä kunto ei tarkoita kivuttomuutta.

– Liikunta voi helpottaa, mutta se ei paranna. Sillä on monia muita myönteisiä terveysvaikutuksia. Se ehkäisee ylipainoa, vahvistaa luustoa ja niveliä sekä parantaa keskittymiskykyä.

Kroonisen kivun hoitoon suositellaan usein fysioterapiaa, mutta Ojala tietää, ettei se välttämättä auta. Hän kertoo tutkimuksista, joiden mukaan psykoterapiasta on enemmän apua kroonisessa kivussa kuin fysioterapiasta.

– Kipuun liittyvät uskomukset ja käsitykset voivat olla suurempi toipumisen este kuin huono lihaskunto, kankea selkäranka tai kulumamuutokset. Kipukroonikon täytyy ymmärtää se, ettei psykoterapiaa suositella siksi, että hän vain kuvittelisi vaivansa. On vielä paljon tekemistä siinä, että ihmiset tajuaisivat, ettei psykoterapia ole sen kummempaa terapiaa kuin fysioterapia tai toimintaterapia.

Ojalan mukaan aivoja voi kouluttaa uudelleen. Se tarkoittaa sitä, että poisoppii kipuun liittyvistä tulkinnoista, tunteista, ennakkoasenteista, peloista ja pystyvyyskäsityksistä.

– Aivot oppivat ajan kuluessa tulkitsemaan kivun myös kivuttomaksi viestiksi. Tässä voivat avuksi olla mielikuvaharjoitteet. Asetu mukavaan asentoon, sulje silmät ja tee mielessäsi kipua aiheuttava liike. Urheilijat käyttävät tätä samaa keinoa ennen suoritustaan. Jos koet kipua myös mielikuvaliikkeenä, pohdi, miten selität tämän. Seuraavassa vaiheessa voi kokeilla liikkeen tekemistä oikeasti.

Hyväksy kipu

Tapio Ojala kehottaa hyväksymään kivun osaksi elämää. Kivusta ei parane ehkä koskaan, mutta sen kanssa voi oppia elämään.

– Tee sitä, mistä nautit ja mitä pystyt tekemään. Jos tykkäät vesijuosta, pelata frisbeegolfia tai osallistua poliittiseen toimintaan, tee sitä. Kun teet iloa tuottavia asioita, saat myönteisiä tunteita. Mitä enemmän on myönteisiä tunteita, sitä lievemmältä kipu tuntuu.

Ojalan mukaan tärkeää on pitää huolta myös läheisistä ihmissuhteista. Ne tuovat elämään iloa ja auttavat jaksamaan kivun kanssa.

Kivun hyväksyminen ei tarkoita samaa kuin luovuttaminen. Se on todellisuuden kohtaamista ja parantumisen hakemisen lopettamista.

– Hyväksyminen ei tapahdu kerralla. Se on kasvuprosessi, joka kestää todennäköisesti läpi elämän. Pitää ymmärtää, ettei arki ole samaa kuin ennen, vaan se on jotain uutta. Täytyy määritellä itselle uusi identiteetti. En ole yhtä toimiva, aktiivinen ja pystyvä ihminen kuin ennen, mutta olen yhtä arvokas.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Moni raskautta suunnitteleva kuulee foolihaposta ensimmäisen kerran neuvolassa – ja se on aivan liian myöhään

Uudet diabeteslääkkeet ehkäisevät tehokkaasti lisäsairauksia

Työfysioterapeutti neuvoo selvittämään päivittäisen kivun syyt – Terveet jalat kestävät käytössä