Hoitamaton uniapnea on hiljainen tappaja

Tyypillinen uniapneapotilas on keski-ikäinen ylipainoinen mies. Sairauteen voi silti sairastua kuka tahansa.

– Uniapneaan sairastutaan vauvasta vaariin. Pienillä lapsilla se on harvinainen. Sitä esiintyy jonkin verran teini-ikäisillä, joilla usein on myös ylipainoa, kertoo ylilääkäri Hannele Hasala Taysin keuhkosairauksien vastuuyksiköstä.

Nuoremmissa ikäryhmissä sairaus on yleisempi miehillä, mutta vaihdevuosi-ikäisillä naisilla uniapnean esiintyvyys on yhtä yleistä kuin samanikäisillä miehillä.

Tietyt kromosomipoikkeavuudet lisäävät riskiä sairastua uniapneaan, koska ne vaikuttavat kasvojen, kielen ja hengitysteiden rakenteisiin ja lihastonukseen. Esimerkiksi yli puolet down-ihmisistä sairastaa sitä.

Diagnoosien määrä on kasvanut merkittävästi 2000-luvulla. Sairaus on opittu tunnistamaan paremmin, mutta Hasalan mukaan parantamisen varaa on yhä.

Uniapneaa on arvioitu sairastavan neljä prosenttia miehistä ja kaksi prosenttia naisista. Uudemmat tutkimukset ovat osoittaneet huomattavasti tätä suurempia esiintyvyyslukuja.

– Kansainvälisen datan perusteella voidaan arvioida, että jopa 1,5 miljoonalla suomalaisella on uniapnea. Suurimmalla osalla on lieväasteinen tauti, joka ei vaadi hoitoa. Keskivaikeaa ja vaikeaa uniapneaa arvioidaan sairastavan 850 000 suomalaista.

Elämää käsijarru päällä

Uniapneapotilaalla on nukkuessa hengityskatkoja, jotka johtuvat ylähengitysteiden ahtaudesta. Syynä tähän ovat lihavuus, limakalvoturvotus ja rakenteelliset poikkeavuudet.

Terveelläkin ihmisellä voi olla unenaikaisia hengityskatkoksia. Uniapneadiagnoosin saa vasta, jos katkoja on yli viisi tunnissa.

Mainos

Kaksi kolmesta uniapneapotilaasta on ylipainoisia. Normaalipainoisilla sairauden syynä ovat yleensä kasvosuhteiden tai purennan poikkeavuudet. Kaikille potilaille ei löydetä selkeää syytä sairastumiseen.

Uniapneaa sairastavalla saattaa olla erilaisia oireita, kuten kuorsausta, unenaikaisia hengityskatkoksia, yöhikoilua, päiväväsymystä, pakkonukahtelua, aamupäänsärkyä ja muistihäiriöitä.

– Päiväväsymys vaikuttaa merkittävästi elämänlaatuun. Elämä voi tuntua siltä kuin eläisi käsijarru päällä.

Uniapnea voi heikentää myös suorituskykyä. Riskinä ovat työtapaturmat ja auto-onnettomuudet.

Hasala tapaa potilaita, jotka pelkäävät uniapnean aiheuttavan äkkikuoleman.

– Jotkut ovat unohtaneet reissuun lähtiessään cpap-laitteen kotiin ja pelkäävät kuolevansa yöllä hengityskatkokseen. Muutama yö ilman laitetta voi vaikuttaa vointiin, mutta hengityskatkokseen ei kuole, sillä elimistö havahduttaa unesta.

Hoitamaton uniapnea on hidas tappaja. Se lisää alttiutta sydän- ja verisuonisairauksiin, koska hengityskatkokset aiheuttavat toistuvaa happivajetta ja stressireaktioita, jotka nostavat verenpainetta ja vahingoittavat verisuonia. Uniapnea kasvattaa myös riskiä tyypin 2 diabetekseen. Jos sairautta hoidetaan, ennenaikaisen kuoleman riski ei ole suurentunut.

Uniapnea on hoidettavissa

Kun herää epäilys uniapneasta, lääkäri tekee lähetteen tutkimukseen. Unirekisteröinnissä mitataan unenaikaisia hengitysliikkeitä, hengityksen ilmavirtaa ja veren happipitoisuutta. Lääkäri kartoittaa myös rakenteelliset riskitekijät.

– Pieni ja taakse sijoittunut alaleuka suhteessa yläleukaan, kookkaat nielurisat, paksu kaula sekä pehmeä ja roikkuva suulaki ovat riskitekijöitä, Hannele Hasala luettelee.

”Lääkäri tekee diagnoosin, mutta hoitajat vastaavat jatkohoidosta.”

Kun uniapnea todetaan, sairastunut saa tietoa sen hoidosta. Laihduttaminen saattaa parantaa kokonaan sairaudesta. Liikunnan säännöllinen harrastaminen, tupakoinnin lopettaminen sekä alkoholin ja rauhoittavien lääkkeiden käytön vähentäminen lievittävät oireita.

– Jos uniapnea on asentoriippuvainen, uniapneavyöllä tai tennispallolla voidaan pyrkiä estämään selälleen kääntyminen nukkumisen aikana. Jos on taka-asentoinen alaleuka, voidaan käyttää öisin kiskohoitoa, joka siirtää leukaa eteenpäin, jolloin hengitystiet pysyvät paremmin auki.

Tehokas hoitomuoto on cpap-hoito, joka auttaa minkäasteiseen uniapneaan tahansa.

– Cpap-laitteet ovat kehittyneet paremmiksi. Aiemmin laitteet olivat äänekkäitä ja maskit olivat isoja. Nykyään ne ovat hiljaisia ja maskit ovat keveitä.

Uniapneapotilaiden hoitoa seurataan säännöllisesti.

– Lääkärit tekevät diagnoosin, mutta hoitajat vastaavat jatkohoidosta. Suomessa on erittäin hyviä unihoitajia.

Hoito palauttaa virkeyden

Lähihoitaja, apuvälineohjaaja Maija Sääskilahti on työssään nähnyt, miten uniapnean hoito parantaa terveyttä ja elämänlaatua. Potilaat ovat kertoneet hänelle, että hoidon myötä elämään tulivat jälleen värit.

– Täältä lähtee joka viikko 15–20 cpap-laitetta uniapneapotilaiden mukaan. Potilaat hakeutuvat aiempaan herkemmin tutkimuksiin. Lääkärit ovat heränneet taudin vaarallisuudelle ja määräävät siihen hoidon. Hapen puute elimistössä vaikuttaa ihmiseen kokonaisvaltaisesti, kertoo lähihoitaja, apuvälineohjaaja Maija Sääskilahti Lapin keskussairaalasta.

Mainos

Potilaat tulevat sairaalaan ympäri Lapin hyvinvointialuetta.

– Keskussairaalan keuhkopoliklinikan lääkäri määrää, onko potilas kiireellisyysluokassa yksi vai kaksi. Jos on todettu vaikea uniapnea tai on monisairas tai ammattiautoilija, hoidon aloitukseen pääsee nopeasti. Puolessa vuodessa jokaisen pitää päästä hoidon piiriin.

Apuvälineohjaajat pitävät vastaanottoa, jossa he antavat tietoa uniapneasta sekä opastavat cpap-laitteen käyttämisessä. He käyvät ohjaamassa myös osastolla olevia potilaita, joille aloitetaan laitehoito. Apuvälineohjaajat vastaavat myös Digipolun kautta cpap-laitetta käyttävien potilaiden kysymyksiin.

Jos potilaalla on useita sairauksia, cpap-laite ei aina ole riittävä hoitomuoto. Sääskilahti opastaa myös muiden laitteiden käytössä.

– Esimerkiksi als- ja copd-potilaat saattavat hyötyä enemmän kaksoisventilaatiolaitteesta. Se avustaa hengitystä myös ulospäin. Cpap-laitteesta tulee ilmaa hengitysteihin, mikä estää nielun seinämien painumisen yhteen ja näin myös hengityskatkoksen synnyn. Laitteita käytettäessä nenän limakalvojen hoito on tärkeää.

Etäseuranta tukee hoitoon sitoutumista

Apuvälineohjaajat ottavat yhteyttä cpap-laitteen saaneisiin kolmen kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta. Kaikki Lapin keskussairaalasta liikkeelle lähteneet cpap-laitteet ovat etäseurannassa.

– Käyttötiedoista näkee, onko potilas käyttänyt laitetta. Sitä pitäisi käyttää vähintään neljä tuntia vuorokaudessa, jotta se hoitaa terveyttä. Potilaalla pitää olla motivaatio sairauden hoitamiseen, Maija Sääskilahti painottaa.

Jos laitteen käyttäminen sujuu kotona hyvin, potilaat siirtyvät jatkoseurantaan terveysasemalle. Ammattiautoilijat pysyvät seurannassa Lapin keskussairaalassa.

Sääskilahden mukaan olisi tärkeää, että jokainen hoitaja hankkisi riittävästi tietoa uniapneasta ja sen hoidosta. Monessa asumisyksikössä cpap-laitteen käyttö ja huolto on hoitajien vastuulla.

Hoitaja näkee etäseurannassa, onko potilas käyttänyt laitetta.

Apuvälineohjaajan työhön kuuluu myös terveyskeskusten hoitajien kouluttaminen cpap-hoitajiksi.

– Pidämme kahden päivän mittaisia koulutuksia. Käymme läpi laitteen merkityksen uniapnean hoidossa sekä sen säätämisen ja käytön.

Sääskilahti kokee työnsä mielekkääksi. Hänen mielestään parasta on se, kun näkee potilaan saavan apua hoidosta.

– Olen monta kertaa saanut vastaanotolle keski-ikäisen miehen, joka kertoo tulleensa, koska vaimo pakotti. Kun cpap-hoito on aloitettu, hän ihmettelee, miksi ei hakenut sairauteen aiemmin apua. Hän on alkanut nukkua illasta aamuun heräämättä kertaakaan ja on päivisin virkeä.