Yleiset ravitsemussuositukset ja lautasmallit tarjoavat hyviä suuntaviivoja kehitysvammaisten ruokailulle. Syömiseen ja ruokailutilanteisiin liittyy kuitenkin usein monenlaisia pulmia, joissa tarvitaan ammattilaisten tukea.
Ongelmat voivat olla rakenteellisia: nieleminen on vaikeaa, ruokaa putoaa pois suusta tai menee väärään kurkkuun. Aistiherkkyys voi tehdä tietyistä ruoista epämiellyttävän tuntuisia tai ruokavaliosta hyvin suppean. Kaikkia syömisen vaikeuksien syitä ei ole helppo tunnistaa, erityisesti jos vammainen ei pysty itse kertomaan niistä.
– Monesti ajatellaan liian kevyesti, että ainahan hän on syönyt noin, mutta valikoivalle syömiselle on aina jokin syy. Ammattilaisen olisi tärkeää selvittää sitä ja apukeinoja, sanoo ravitsemusterapeutti Hanna-Mari Sonninen Kainuun hyvinvointialueelta.
Allergiat ja turhat ruokarajoitukset
Aistipulmien ja tottumattomuuden lisäksi syynä voi olla esimerkiksi toiminnallisia vatsavaivoja tai huomaamatta jäänyt ruoka-aineallergia. Sonnisen mukaan ruokavaliota rajoitetaan joskus turhaan allergiaoireiden pelossa. Nykysuositusten mukaan allergeeneille altistaminen parantaa sietokykyä, ellei allergia ole vakava.
– Lapsena todettu lievä allergia häviää usein aikuisuuden myötä, mutta liian helposti jää kokeilematta, onko oireet kadonneet.
Vajaaravitsemus ei näy aina painossa
Huoli ruokavaliosta on erityisen perusteltu, jos syömistottumukset muuttuvatäkillisesti tai ihminen kieltäytyy kokonaan syömästä.
– On aina selvitettävä, johtuuko muutos kivusta, pahoinvoinnista, fyysisestä esteestä tai siitä, että henkilö on syönyt jotain sopimatonta, Sonninen korostaa.
Kehitysvammaiset ihmiset ovat alttiita vajaaravitsemukselle. Erityisesti proteiinin, kuitujen ja pehmeiden rasvojensaanti jää helposti tarvetta vähäisemmäksi. Ongelma ei kuitenkaan aina näy painossa.
– Henkilö voi saada riittävästi energiaa, mutta jos ruokavalio on yksipuolinen, ravintoaineita voi silti puuttua.
Kehitysvammaisten vajaaravitsemus ei aina näy päälle päin, mutta se on yleinen ongelma.
Hitaasti kehittyvä vajaaravitsemus voi olla vaikea havaita. Painon muutoksen voi huomata esimerkiksi siitä, että vaatteet kiristävät tai löystyvät ja pyörätuoli tuntuu ahtaalta. Yksi keskeinen merkki on myös haavojen hidas paraneminen.
Ikä tuo mukanaan lisähaasteita. Lihasmassa vähenee, vatsalaukun tyhjeneminen hidastuu ja kylläisyyden tunne tulee nopeammin.
– Vaikka energiantarve vähenee, ravintoaineiden saannin tulisi pysyä ennallaan, Sonninen muistuttaa.
Toisaalta joillakin energiantarve voi kasvaa, esimerkiksi pakkoliikkeiden tai kehon hallinnan vaikeuden vuoksi.
Nesteytyksestä sen sijaan huolehditaan Sonnisen mukaan yleensä hyvin.
– Monilla on takaraivossaan, että jos ei syö, niin ainakin on juotava. Vesihörppyjä pitäisi muistaa tarjota myös ruokailujen välissä. Virtsan väri kertoo, onko nesteytys ollut riittävää.
Vireystila vaikuttaa ruokahaluun
Asumisyksiköissä erilaisten tarpeiden yhteensovittaminen on vaikeaa.
– Joku saattaa tarvita välipaloja usein, jotta saisi turvattua riittävän energian saannin, kun taas toisella annoskoko ei saisi kasvaa liian suureksi. Se aiheuttaa helposti eripuraa.
Monipuolinen ja ravitseva ruokalista tulisi suunnitella kokonaisuutena aamupalasta iltapalaan.
– Monessa asumisyksikössä haasteena on, että iltapala syödään jo ennen iltaseitsemää ja aamupala menee aamutoimien kanssa monesti kahdeksaan tai yhdeksään. Pitkä yöpaasto tekee todella vaikeaksi monipuolisen ja riittävän ravitsemuksen turvaamisen.
Myös vireystila vaikuttaa syömiseen.
– Heti heräämisen jälkeen vireystila ei ole kaikilla paras mahdollinen, eikä syöminen ole aina turvallista. Toisaalta pitkään hereillä ollessa väsymys voi viedä voimat syömiseltä.
Ruoka on muutakin kuin ravintoa
Hanna-Mari Sonnisen mukaan ruokailulle tulisi antaa aikaa, sillä se voi olla vammaisen päivän kohokohta. Hän toivoisi enemmän myönteistä ruokapuhetta asumisyksiköihin.
– Kun ruokailu tuottaa nautintoa eikä ruokaa vain sullota nopeasti suuhun, syöminen on helpommin riittävää. Jos annoksia kommentoidaan ikävästi, se vie ruokahalun.
Uusiin ruokiin tutustuminen vie aikaa, ja maistamisen kynnys voi olla korkea.
– Ensin voi tutustua ruokaan koskemalla, haistelemalla tai nuolaisemalla. Voisiko sormiruokailua sallia myös aikuisille? Monet kehitysvammaiset hahmottavat syömisen helpommin, kun sen voi tehdä sormilla.
Pienikin edistysaskel on arvokas, vaikka vain yhden omenan syöminen päivässä.
Ruokailutottumusten muuttaminen on vaikeaa kenelle tahansa, mutta kehitysvammaisilla se voi viedä vielä kauemmin. Ruokiin voi totuttautua myös osallistumalla valmisteluihin, vaikkapa pilkkomalla vihanneksia tai kattamalla pöytää.
– Pienikin edistysaskel on arvokas, vaikka vain yhden omenan syöminen päivässä. Hyvän lisäämisen kautta huonommat tavat jäävät jossain vaiheessa vähemmälle. Tärkeää on myös se, että valintoja tuetaan johdonmukaisesti.
Neljä vinkkiä kehitysvammaisten parempaan ruokailuun
- Juttele ruoasta
Ruokahalu ei herää vain ruoan ulkonäöstä, varsinkin jos ei yhtään tiedä miltä ruoka maistuu, onko lautasella kalaa vai kanaa tai onko ruoka lämmintä vai kylmää. Soseutettuna kaikki ruoat näyttävät samanlaiselta. Syömisen lomassa voi jutella ruoan alkuperästä: Mistä jokin kasvis on peräisin, miten sitä jalostetaan, kuoritaan ja pilkotaan? Miten se päätyy lautaselle? Kehitysvammaiset tarvitsevat myös luotettavaa tietoa ravitsemussuosituksista ja ruoan vaikutuksesta terveyteen. Tietoa voi havainnollistaa kuvilla lautasmallista ja ruokapyramidista. Kuluttajaliiton verkkosivuilta voi ladata selkokielisen Syö hyvää -oppaan. - Vältä syyllistämistä
Puhu ruoasta myönteisesti. Kaikki ruoat ovat sallittuja, ja ruokakolmio ohjaa, mitä syödään paljon ja usein ja mitä satunnaisesti. Syyllistävä tai pelotteleva puhe tietyistä ruoka-aineista voi hämmentää. Ruokailutottumusten muutoksiin voi motivoida esimerkiksi sillä, että hyvin syömällä jaksaa paremmin ja mieli on virkeämpi. - Seuraa muutoksia
Ruokailutottumusten äkillisten muutosten syyt on aina selvitettävä. Pitkän aikavälin muutoksia on vaikea havaita ja siksi asukkaiden painon seurannan tulisi olla rutiini kaikissa asumisyksiköissä. Vajaaravitsemuksen riskin seulonnassa kannattaa käyttää siihen kehitettyjä lomakkeita (NRS 2002 -menetelmä, MNA-testi). - Päivitä omat tietosi
Ravitsemussuositukset muuttuvat, pidä osaamisesi ajan tasalla. Joskus omat mielipiteet tai vanhat tottumukset saattavat vaikuttaa haitallisesti – tarjotaan leivän päälle voita vaikka kasvirasvalevite kävisi yhtä hyvin tai ajatellaan, ettei rasvaton maito ole mitään, täytyy olla täysmaitoa.
Vinkit antoi ravitsemusterapeutti Hanna-Mari Sonninen.
Pyydä apua terapeuteilta
- Ravitsemusterapeutti ohjaa monipuoliseen ja riittävään ruokailuun.
- Toimintaterapeutti voi auttaa löytämään sopivan ruokailuasennon ja ruokailun apuvälineet tai rauhoittamaan ruokailutilanteet.
- Puheterapeutti puolestaan voi auttaa syömisen ja nielemisen ongelmissa, joihin voi saada helpotusta esimerkiksi muokkaamalla ruoan rakennetta tai juoman sakeutta.
Lue myös: Ravintoletku turvaa vammaisen terveyden, kun syöminen ei riitä
Lisää kasviksia ja kalaa, vähemmän lihaa, ohjeistavat uudet pohjoismaiset ravitsemussuositukset
