Joidenkin tutkimusten mukaan pitkäaikaishoidossa olevista vanhuksista jopa 70 prosenttia kärsii vajaaravitsemuksesta. Eri tutkimukset osoittavat erilaisia lukuja, mutta kaikki tutkimukset todistavat, että vajaaravitsemus on yleistä.
Ihminen voi saada riittävästi energiaa, mutta hänellä saattaa silti olla vajaaravitsemusta. Vajaaravitsemusta voi olla myös ylipainoisella, jos hän syö yksipuolisesti. Kun seurataan vanhuksen ravitsemusta, ravitsemusterapeutti Mikko Rinnan mukaan ei riitä, että lasketaan kaloreita.
– Voi olla yksittäisten ravintoaineiden tai esimerkiksi proteiinien puutetta. Jos proteiinista on pulaa, elimistö käyttää lihaskudosta proteiinin lähteenä. Se raihnaistaa ikääntynyttä ihmistä.
Kun lihaskudos vähenee, liikunta- ja toimintakyky heikkenee. Sen seurauksena kaatumisriski kasvaa, mikä altistaa murtumille. Vajaaravitsemus lisää myös infektioriskiä. Vajaaravitsemus johtaa helposti kierteeseen, jossa laihtumista seuraavat toimintakyvyn heikkeneminen, iho-ongelmat ja infektiokierre. Pahimmillaan vajaaravitsemus johtaa kuolemaan.
Työikäisten suositeltava painoindeksi on 19–25, mutta yli 65-vuotiaille sopiva painoindeksi on 24–29. Yli 24:n painoindeksi suojaa aliravitsemukselta, lihaskadolta ja osteoporoosilta. Pienen ylipainon on todettu olevan yhteydessä pidentyneeseen eliniänodotukseen.
Jos iäkäs ihminen on alipainoinen, normaalipainon saavuttamiseksi voidaan käyttää tuotteita, joita ei suositella nuoremmille, kuten kermaa ja täysmaitoa. Jos vanhus on ollut aina hoikka, ei ole järkevää yrittää saada painoindeksiä nousemaan väkisin tasolle 24–29.
Iäkkään ihmisen kannattaa laihduttaa vain, jos ylipaino vaikeuttaa sairauden hoitoa tai hoitotasapainoa. Esimerkiksi vaikea nivelrikko tai sydämen vajaatoiminta voivat olla perusteltuja syitä painon pudottamiselle. Painoa pitää pudottaa maltillisesti. Proteiinin ja suojaravintoaineiden saamisesta pitää huolehtia ja liikuntaa pitää olla riittävästi, jotta lihaskato olisi mahdollisimman vähäistä.
Ei ole nälkä, eikä jano
Ikääntyessä ruokahalussa tapahtuu muutoksia: joidenkin ruokahalu kasvaa, joidenkin vähenee. Kyky maistaa ja haistaa heikkenee, eikä nälkää havaitse yhtä hyvin kuin nuorempana. Lääkitys ja mieliala vaikuttavat ruokahaluun. Jos syljeneritys on vähentynyt tai purentakyky huonontunut, ruokailusta voi tulla vaikeaa. Myös vapina ja hidastuneet liikkeet vaikeuttavat syömistä.
Elämäntilanteen muutokset, esimerkiksi leskeksi jääminen, voivat muuttaa ruokavalion liian yksipuoliseksi. Itselle ei viitsi, jaksa tai osaa tehdä monipuolista ruokaa. Päivä saattaa mennä kahvin, voileipien ja pullan energialla.
Kun ongelmia tulee muistin kanssa, ei enää ehkä muista, onko jo syönyt. Silloin aterioita voi jäädä väliin tai ne tulee syötyä kahteen kertaan. Muistisairauteen liittyy usein levottomuutta, joka ilmenee jatkuvana liikkumisena. Silloin energian kulutus kasvaa entisestään.
Kun ikääntyy, energian tarve vähenee, mutta suojaravintoaineiden tarve voi jopa lisääntyä sairauksien tai lääkkeiden vuoksi. Ruokien pitäisi olla ravintotiheydeltään hyviä, jotta proteiinien, vitamiinien ja kivennäisaineiden sekä välttämättömien rasvahappojen saanti olisi riittävää.
– Ikääntyminen selittää vain vähän energian tarpeen vähentymisestä. Paljon suurempi vaikutus energian tarpeen vähenemiseen on pienentyneellä kehon koolla ja vähäisemmällä liikkumisella.
Toki pitää muistaa, että ikääntyneet ihmiset ovat kunnoltaan erilaisia. Toiset hakkaavat halkoja, remontoivat kesämökin ja treenaavat maratonille, kun toisten päivät kuluvat radiota kuunnellen hoitokodissa. Voisi ajatella, jos ei enää itse liiku, ei tarvitse kovin paljon syödäkään. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa.
– Vaikka olisi sängyn pohjalla, aineenvaihdunta on jopa 75 prosenttia siitä, mitä se on normaalisti liikkuvalla, Rinta sanoo.
Ikääntyessä janontunne heikkenee. Monet lääkkeet poistavat nestettä kehosta. Kun keho kuivuu, verenpaine alenee, alkaa huimata ja kaatumisriski kasvaa. Vanhuksen pitäisi juoda nesteitä päivän aikana 5–8 lasillista.
Riittävästi energiaa
Jos vanhus ei ymmärrä ravinnon merkitystä, hän ei kiinnitä syömiseen tarpeeksi huomiota. Jos hän on hoitoa tarjoavassa yksikössä, hoitaja on vastuussa ravitsemuksesta.
– Koko työyhteisö pitäisi sitouttaa siihen, että ravitsemus on olennainen osa hoitoa. Asiakkaan ruokailutilanteiden sujumista ja painon vaihtelua pitää seurata säännöllisesti. Jos huomaa epäkohtia, ne pitää viedä eteenpäin, Rinta kehottaa.
Ikääntyneen ihmisen ruokavalion pitäisi sisältää energiaa vähintään 1500 kaloria vuorokaudessa. Tähän määrään pääsee, jos syö monipuolisia aterioita suomalaisen rytmin mukaan: aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan. Jos energiamäärä jää liian vähäiseksi, ikääntyneelle voi tarjota hänen lempiruokiaan, jälkiruokia ja energiapitoisia välipaloja. Tarvittaessa voi tarjota täydennysravintovalmisteita. Ne sisältävät enemmän proteiineja ja suojaravintoaineita kuin tavallinen ruoka.
– Liian vähäinen energian saanti ruokkii ajatusta, ettei tarvitse lisää energiaa. Vanhus saattaa käyttäytyä kuin anorektikko ja ajatella selviytyvänsä niukalla energian saannilla. Hän voi olla sitä mieltä, että yksi ateria päivässä riittää.
Hyvä ravitsemus on edellytys sairauksista toipumiselle ja kuntoutumiselle.
– Riittävä energiansaanti on olennaista, jos huonokuntoinen vanhus haluaa kuntoutua.
Vanhuksen pitäisi saada proteiinia 1,2–1,4 grammaa painokiloa kohden. Lihaskadosta kärsiville suositellaan tätäkin suurempaa määrää. Proteiinien riittävä saaminen vaikuttaa myös haavojen paranemiseen ja ehkäisee painehaavaumien syntymistä.
Kaikki ikäihmiset tarvitsevat D-vitamiinilisän monipuolisen ruokavalion lisäksi. Suositeltava annos on 20 mikrogrammaa vuorokaudessa. Jos syö runsaasti kalaa ja maitovalmisteita, kymmenen mikrogrammaa voi olla riittävä annos. Jos käyttää maitovalmisteita niukasti, myös kalsiumia pitäisi ottaa ravintolisänä.
Ikääntyneellä D-vitamiinin tarve korostuu erityisesti siksi, että elimistön kyky hyödyntää auringon UV-säteilyä D-vitamiinin lähteenä heikkenee. Huonokuntoisella vanhuksella mahdollisuus ulkoiluun on vähäistä, joten hän ei saa D-vitamiinia auringosta juuri lainkaan.
Hyvää oloa ruoasta
Ravitsemus vaikuttaa myös psyykkiseen hyvinvointiin.
– Sen huomaa itsekin jo silloin, kun ruokatauolle ei ehdi ajoissa. Kun verensokeri laskee liian alas, pipo alkaa kiristää. Nälkäisenä tiukat asiat tuntuvat entistä tiukemmilta. Jos ravintoaineiden saanti on niukkaa pitkän aikaa, se lisää masentuneisuutta, Rinta kertoo.
Joillekin ruoka on pelkkää energiaa, eikä maulla ole silloin väliä, mutta suuri osa ihmisistä haluaa nauttia syömisestä. Sairaalan potilaalle päivän kohokohta saattaa olla ruokailu. Huonokuntoiselle vanhukselle ruoka voi olla elämän viimeisimpiä nautintoja. Muistisairaalle turvallisuuden tunne saattaa syntyä tutuista tuoksuista ja mauista.
– Hoitokodin asukkaalle saattaa olla suuri merkitys sillä, miten ruoka on katettu ja miten kiireetön ruokailutilanne on. Se saattaa vaikuttaa suoraan siihen, miten paljon ruokaa syödään.
Vajaaravitsemuksen vaaranmerkit ja tunnistaminen:
• painoindeksi alle 23
• paino alentunut yli kolme kilogrammaa kuukaudessa
• ikääntynyt syö niukasti
• ikääntynyt pystyy syömään vain soseutettua tai nestemäistä ruokaa
• toistuvat infektiot ja painehaavaumat
• ikääntynyt on menossa leikkaukseen tai toipuu sairaudesta
8 vinkkiä, miten ohjata asiakkaita ravitsemusasioissa
- Ruokavalio, joka toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella. Hoitajan omat mieltymykset eivät saisi näkyä ohjauksessa, vaan hänen pitäisi pysyä ruokavalio-ohjauksessa tutkitussa tiedossa.
- Kun tietoa ravitsemuksesta on runsaasti saatavilla, vaarana on myös se, ettei erota tieteellistä ja epätieteellistä tietoa toisistaan. Hoitajan on syytä päivittää tietoaan ravitsemuksesta säännöllisesti.
- Hoitajan pitäisi osata antaa ravitsemusohjausta ja ohjata tarvittaessa ravitsemusterapeutin vastaanotolle. Ihannetilanne on se, että kaikissa yksiköissä olisi valittu yksi tai useampi hoitaja, jotka vastaavat ravitsemushoidosta.
- Ruokavalioasiat koetaan usein henkilökohtaisiksi, eikä toisen ihmisen puuttuminen syömiseen ilahduta. Asiakkaan käsitys siitä, millainen on hyvä ruokavalio, saattaa olla erilainen kuin itsellä. Asiakkaan näkemyksiä ei pidä suoraan tyrmätä.
- Asiakkaan ohjaamista ei kannata aloittaa listaamalla asioita, joita ruokavalioon pitäisi tehdä. Sen sijaan pitää selvittää, miten asiakas syö tällä hetkellä ja miten hän kokee tilanteensa. Yhteistyö alkaa siitä, että asiakas tuntee tulevansa kuulluksi ja nähdyksi. On selvitettävä, missä vaiheessa elintapojen muutosprosessia asiakas on ja millaisia neuvoja hän pystyy ottamaan vastaan. Muutosprosessiin saattaa kuulua myös uhma, joten kielteiset reaktiotkin ovat tavallisia.
- Asiakkaan kehno ruokavalio ei aina johdu siitä, ettei hän tietäisi, millainen ruoka on terveellistä. Tiedon antaminen ei siis riitä.
- Hoitajan tärkein tehtävä muutosprosessissa ei ole antaa neuvoja, vaan kuunnella, välittää, ymmärtää ja tukea asiakasta. Asiakkaan kanssa voi pohtia sitä, millaisia muutoksia hän on valmis tekemään ruokavalioonsa.
- Yhdessä kannattaa asettaa selkeät tavoitteet ja valita keinot niiden saavuttamiseksi. Myös asiakkaan edistymisen säännöllinen seuraaminen on tärkeää.
Lähde: Mikko Rinnan haastattelu
Lisätietoa ikääntyneiden ravitsemuksesta:
www.terveyskirjasto.fi – ikääntyneiden ravitsemus
http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/attachments/vrn/ikaantyneet.suositus.pdf
Ravitsemus hoitotyössä, 2009. Toimittanut Senja Arffman.
Juttu on julkaistu alun perin SuPer-lehdessä 1/2015.
