Professori Kristiina Brunila: ”Ongelmat eivät yhteiskunnasta häviä sillä, että kaikki menevät terapiaan”

Kun ihminen kohtaa elämässään vaikeuksia, yhä useammin ratkaisuksi tarjotaan terapiasta tuttuja keinoja, kuten itsetuntemuksen lisäämistä ja itsensä kehittämistä. Joitakin se saattaa auttaa johonkin pisteeseen saakka, mutta läheskään aina vaikeudet ja niiden voittaminen eivät ole yksin ihmisestä itsestään kiinni. Silloin kun psykologisia ja terapeuttisia ratkaisuja tarjotaan ensisijaisena keinona esimerkiksi työuupumukseen, kyse on terapeuttisesta vallasta, sanoo professori Kristiina Brunila.

Helsingin yliopiston professori Kristiina Brunila tunnetaan mm. koulutusta, kasvatusta, valtaa ja eriarvoisuutta koskevista tutkimuksista. Kuva: Anna Autio

Teksti Saija Kivimäki

Mitä terapeuttinen valta toimii?

Terapeuttisen vallan lähtökohtana on itsenäisiä valintoja tekevä ihminen, jota houkutellaan lähes loputtomasti muokkaamaan suhdetta itseensä ja ympäristöönsä terapeuttisin käytännöin, toisin sanoen muokkaamaan itseään tehokkaammaksi ja onnellisemmaksi. Terapeuttinen valta sekä rajoittaa ihmisten toimintaa että avaa yksilöille jonkinlaisia toiminnan mahdollisuuksia ja esimerkiksi myönteisiä kokemuksia voimaantumisesta.

 

Kuinka laajalle terapeuttinen valta on levinnyt?

Voi sanoa, että terapeuttinen valta on läpäissyt koko yhteiskunnan. Se puhuttelee meitä lupauksilla paremmasta viettelevästi ja suostuttelevasti; etkö haluaisi olla onnellinen, kukoistava ja hyvinvoiva ja päästä irti pahasta olosta ja ahdistuksesta?

Mainos

Arkisia kokemuksia kuvataan yhä useammin terapiasta tutuin termein, esimerkiksi ahdistus ja uupuminen. Mitä terapiapuheen yleistymisestä on seurannut?

Se on omiaan luomaan sellaista ilmapiiriä, jossa yhteiskunnallisia, rakenteellisia ja poliittisia ongelmia käännetään psykologis-terapeuttiselle kielelle, vaikkapa ahdistukseksi, stressiksi tai psykoemotionaaliseksi haavoittuvuudeksi. On helppo ymmärtää, että se kapeuttaa keskustelua aika tavalla, jos ongelmista ja siitä, mitä yhteiskunnassa on tekeillä, voidaan puhua vain psykologisen ja terapeuttisen kielen ja sanastojen kautta. Jos ihminenkin ymmärretään vain psykologisen sanaston kautta, ihmisnäkemys jää kapea-alaiseksi.

 

Miten terapeuttinen valta ilmenee sosiaali- ja terveysalan työssä?

Työyhteisöissä terapeuttinen valta voi tuottaa uudenlaisia ja entistä vahvempia yhteiskunnallisia jakoja ja hierarkioita. Tässä tapauksessa kyse on naisvaltaisesta matalapalkka-alasta, jolla työntekijät kantavat jo lähtökohtaisesti ison vastuun ihmisten hoivaamisesta ja läsnä olemisesta toisille. Terapeuttinen valta voi korostaa entisestään ihmisen vastuuta, ja sen avulla voidaan samaan aikaan oikeuttaa jopa autoritaarisempia johtamisen käytäntöjä ja hierarkioita ja sitä, että ihmisen työpanoksesta otetaan vielä vähän enemmän irti.

 

Kun fyysisesti ja psyykkisesti raskasta työtä tekevä lähihoitaja väsyy, häntä kehotetaan usein esimerkiksi pitämään parempaa huolta omasta hyvinvoinnistaan. Miksi tällaiset hyvää tarkoittavat neuvot eivät aina ole hyvästä?

Tämähän se ajan henki on. Ihmisen on kannettava vastuu itsestään ja löydettävä sekä ongelmat että ratkaisut itsestään. Työntekijän olisi ikään kuin pistettävä itsensä likoon, kehitettävä persoonaa, ominaisuuksiaan ja toimintakykyään – mikä tietysti luo otollista maaperää terapeuttisten käytäntöjen leviämiselle ja erityisesti kohdistettuna heille, joilla niihin on varaa. Tarjolla on niin koulutusta, kuntoutusta, valmennusta, rajaton määrä erilaisia kaupallisia palveluja, itseapukirjallisuutta kuin mobiilisovelluksia.

 

Miksi niin moni voi entistä huonommin, vaikka terapeuttista apua on yhä enemmän saatavilla?

Terapeuttinen valta edellyttää, ettei sen kohde tunne olevansa riittävän hyvinvoiva ja onnellinen. Se on yksi vastaus. Terapeuttisen vallan levitessä on ehkä käynyt niin, että yhä useampi elämän osa-alue on alkanut näyttää hyvinvoinnin ja onnellisuuden maksimoinnin kannalta vajavaisena. Siitä on puhuttu jo paljon, kuinka ajallemme tyypillistä on jatkuvaa riittämättömyyttä kokeva ihminen, joka ei kykene tuottamaan ja tehostamaan ihanteen mukaan.

 

Kenelle ja missä tilanteissa terapiasta on apua?

Minun tehtäväni ei ole ottaa kantaa tällaisiin asioihin. Sen voin sanoa, että yhteiskunnalliset, rakenteelliset ja poliittiset ongelmat eivät häviä sillä, että kaikki menevät terapiaan ja työstävät suhdetta itseen. Yksilön tilannetta se voi joissakin tilanteissa toki helpottaa. Siitä tosin on ymmärtääkseni vielä melko vähän näyttöä, millaisia vaikutuksia terapialla lopulta on.

 

 

Kristiina Brunila

  • Kasvatuksen ja koulutuksen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon professori Helsingin yliopistossa
  • Toimittanut Esko Harnin, Antti Saaren ja Hanna Ylöstalon kanssa äskettäin julkaistun tietokirjan Terapeuttinen valta (Vastapaino 2021).
  • Tunnetaan myös mm. koulutuspolitiikkaa, koulutusta, kasvatusta, valtaa ja eriarvoisuutta koskevista tutkimuksista.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Lähihoitajan on tärkeää tunnistaa omat rajansa – ”Auttamisammateissa on riski sairastua myötätuntouupumukseen”

Pimeys saattaa pahentaa vuorotyötä tekevän uniongelmia – Kirkasvalosta saa voimaa myös yövuoron alussa

Suorittaja vaatii liikaa itseltään ja muilta − Vaarallinen kehä on mahdollista pysäyttää