Valmennukseen pääsee lääkärin lähetteellä mistä tahansa potilasta hoitavasta yksiköstä. Painoindeksiraja valmennukseen on tavallisesti noin 30, ja useimmiten potilailla on myös ylipainoon liittyviä liitännäissairauksia. Osa tulee valmennukseen valmistautuessaan lihavuusleikkaukseen.
Selvästi yli puolet valmennettavista on naisia. Ikähaarukka ulottuu parikymppisistä aina 70-vuotiaisiin asti. Keski-ikäisiä on valmennettavien joukossa paljon. Maantiede ei estä osallistumista. Valmennettavia on kautta koko Suomen.
Verkossa toimiva valmennus vaatii potilaalta omaa sitoutumista ja halua ja kykyä netin välillä työskentelyyn.
– Keskimäärin meillä painoindeksi on hieman yli 40. Todella paljon tulee hyviä lähetteitä, joista näkee, että vaihtoehtoja on mietitty ja potilas on tullut kuulluksi. Se on hyvä aloitus kaikille, kertoo painonhallintatalon apulaisosastonhoitaja ja valmentaja Merja Jyränoja.
Verkossa toimiva valmennus vaatii potilaalta omaa sitoutumista ja halua ja kykyä netin välillä työskentelyyn. Siksi onkin tärkeää, että lääkäri ja potilas keskustelevat lähetteen tekemisestä yhdessä.
Valmentaja on positiivinen peili
Valmentajien joukossa on muun muassa ravitsemusterapeutteja, sairaanhoitajia ja fysioterapeutteja. Kuudestatoista valmentajasta valitaan aina sopivin kunkin valmennettavan tilanteeseen.
Valmennuksen aikana viestintä potilaan ja valmentajan välillä tapahtuu sovelluksessa. Valmennettava saa tehdäkseen harjoituksia ja omaa elämää ja voimavaroja luotaavia pohdintatehtäviä, joista valmentaja poimii yhdessä keskustellen työstettäviä asioita. Merja Jyränojan mukaan helpointa työskentely on tietokoneella, sillä kirjoitustehtäviä voi olla ajan mittaan työlästä tehdä älypuhelimella.
– Työskentely on itsenäistä ja riippumatonta ajasta tai paikasta. Ideaalitapauksessa potilas kirjautuu sovellukseen kerran viikossa itselleen parhaiten sopivana aikana, Jyränoja kertoo.
Kasvokkaisia tapaamisia valmentajan kanssa ei ole, mutta tavoite on, että valmennuksen aikana potilaan kontakti perusterveydenhuoltoon tai erikoissairaanhoitoon säilyy.
– Tämä ei toimi niin, että annettaisiin ohjeita, että tee niin ja syö noin. Sen sijaan harjoitusten avulla nostetaan esille ydinasioita siitä, mitä valmennettava itse sanoittaa: miten arjessa voin, mistä saan voimaa, mikä on stressitasoni, kuinka nukun. Tärkeää on myös se, että muistutamme kaikista pienistäkin onnistumisista, koska pitkän valmennuksen aikana väkisin tulee vastaan myös epätoivon hetkiä, Jyränoja sanoo.
Epämukavia tunteita ja nälkävelkaa
Terveyslaihdutusvalmennuksen aikana omaa elämää, ravitsemusta, ruokarytmiä ja liikuntatottumuksia tutkaillaan kokonaisvaltaisesti valmennettavan voimavarojen puitteissa. Aina ei ole voimia keskittyä muuttamaan tottumuksia radikaalisti. Valmennuksen rungon muodostaakin hyväksymis- ja omistautumisterapia, HOT.
– Sen ajatuksena on, että tunnistetaan omia tunteita sellaisina, kuin ne ovat. Ja huomataan se, että vaikka tunteet olisivat epämukavia, niiden kanssa voi silti tehdä itselleen hyviä tekoja. Jos vaikka sadesäällä ei ollenkaan huvittaisi lähteä kävelylle, voi huomata ja hyväksyä tunteensa ja ehkä lähteä silti, Merja Jyränoja selittää.
– Ei siis tyrmätä sitä tunnetta, mutta ei myöskään anneta ensimmäisen tunteen liikaa määrätä omaa tekemistä.
Selkeä suuri teema, joka nousee esiin valmennusten aikana on, että arki on työntäyteistä ja kiireistä. Jaksamista voivat oman elämän haasteiden lisäksi verottaa esimerkiksi huolehtiminen apua tarvitsevista läheisistä. Silloin muu ajaa säännöllisen ja laadukkaan syömisen ohi.
– Kun jaksamista on vähän, lähdetään helposti luistamaan omista tarpeista. On hyvin tavallista, että esimerkiksi työpäivän kiireissä syöminen jää todella vähäiseksi, se ei ehdi oikeastaan edes nousta mieleen. Silloin nälkävelka alkaa kasvaa. Kotiin tullessa alkaakin syöminen, jota on suuren nälkävelan vuoksi vaikea saada katkeamaan. Siitä alkaa jo kierre seuraavalle päivälle, Jyränoja kuvailee.
Olisi tosi hienoa, jos työn organisoinnin tasolla huomioitaisiin se, että syömiselle tarvitaan rauhallinen oma hetki.
Tämä on ihmiselle luontainen tapa reagoida nälkään. Fysiologisesti katsoen nälkä on elimistölle uhka, joka pitää torjua. Se voi myös jäädä aivoihin kummittelemaan.
– Me olemme elimistöltämme vielä vähän kivikautisia, Jyränoja muistuttaa.
Lisää lempeyttä ja rytmiä
Merja Jyränoja ei näe painonhallintaa itsekuriasiana. Paljon tärkeämpää on hyvän, säännöllisen ruokarytmin luominen ja ylläpito. Se mahdollistaa kaiken muun, mikä tukee hyvää painonhallintaa ja painonpudotusta.
– On turha yrittää ensiksi muuttaa sitä haastavaa iltaa. Ensin laitetaan päivän aikaiset rytmit kuntoon. Kun löytää tavan pitää kiinni säännöllisestä ruokarytmistä, vaikka vähän väkisin opettelee syömään aamupalan, lounaan ja välipalan, elimistö tottuu siihen ja alkaa muistutella ruoka-ajoista.
Jyränoja käyttää termiä täsmäsyöminen. Se tarkoittaa, että syömiskertojen määrä voi siis laihduttaessa jopa kasvaa, mutta olennaista on se, mitä syödään.
– En pidä hoitoalalla sellaisista termeistä kuin joutuisa syöminen. Olisi tosi hienoa, jos työn organisoinnin tasolla huomioitaisiin se, että syömiselle tarvitaan rauhallinen oma hetki.
Myös lempeys itselle ja salliva asenne tukevat hyvää painonhallintaa. Ankara kieltäytyminen kaikesta herkuttelusta ja liian kunnianhimoiseksi asetetut omat tavoitteet tekevät hallaa elämänlaadulle. Siksi valmennuksen aikana pyritään realistisiin tavoitteisiin, jotka on helppo saavuttaa. Niistä pitää myös muistaa iloita.
– Esimerkiksi vuosia jatkuneen nopean painonnousun tasaantuminen on hieno saavutus, joka on syytä tunnistaa ja josta saa iloita. Ei pidä takertua epäonnistumisiin ja vaatia liikaa. Liika ankaruus voi ohjata luovuttamaan pienenkin vastoinkäymisen tullen, Jyränoja sanoo.
Yksi valmennuksen lempeä oppi on myös se, että herkuttelu silloin tällöin ei ennakoi mitään seuraavan päivän osalta. Elämä ei voi olla pelkkää kieltäytymistä.
– Kun omaan painonhallintaan saa joustoa, voi huomioida sellaisia asioita, kuin että otanko herkkuja tavan vuoksi vai siksi, että päätän tietoisesti, että on herkun aika. Hassua on, että silloin usein pienempi määrä riittää, Merja Jyränoja toteaa.
