1. Miten korona on vaikuttanut suomalaisten mielenterveyteen?
Mielenterveyspalveluiden tarve on kasvanut. Sosiaalinen eristäytyminen on kuormittanut kaikkia. Elämän arvokkuus ja merkityksellisyys toteutuvat aina suhteessa toisiin ihmisiin. Pitkäkestoinen yksinäisyys kuihduttaa. Jopa oma minuus voi kadota ilman yhteyttä muihin. Korona-aikana olemme oppineet pidättämään hengitystä hississä, jotta emme saisi tartuntaa. Toivon, että emme opi liian hyvin koronan aiheuttamia tapoja ja voimme palata takaisin sosiaaliseen elämään ja läheisyyteen.
2. Ketkä kärsivät koronapandemian aiheuttamista rajoituksista eniten?
Tämä aika on ollut nuorille erityisen vaikeaa. Nuorena rakentuvat identiteetti ja omanarvontunne nimenomaan sosiaalisissa suhteissa. Muilta saatu palaute on tärkeää omalle kehitykselle. Pandemian vaikutukset näkyvät muun muassa siten, että nuorten psykiatriset palvelut ovat ruuhkautuneet. Osastoilla nuoria nukkuu jopa käytävällä. Veikkaan, että suurimmat haasteet mielenterveydelle ovat vasta edessäpäin. Päättäjät ja vanhemmat ovat ison haasteen edessä. Nuorille pitää tarjota turvallisuutta, jossa he voivat kasvaa juuri sellaisiksi kuin he ovat.
3. Miten koronavuosi on vaikuttanut mielenterveyspalvelujen käyttöön?
Monet palveluista ja terapiatapaamisista toteutetaan pitkälti etäyhteyksien kautta. Se on lisännyt yhteydenottoja ja osallistujamääriä. Esimerkiksi Mielenterveyden keskusliiton masennusta käsittelevälle kurssille osallistui lähes 2000 ihmistä. Paikan päällä toteuttavalle kurssille emme voisi ottaa tällaisia määriä. Positiivista on se, että mielenterveyspalveluja osataan jatkossakin tarjota etänä. Ruudun välityksellä tapahtuva keskustelu ei voi kuitenkaan korvata täysin läsnä olevaa kohtaamista.
4. Miten koronan aiheuttamista henkisistä vaurioista voidaan toipua?
Vauriot ovat erilaisia ja toipuminen on aina yksilöllistä. Kun rajoitukset poistuvat, kehottaisin ihmisiä hakeutumaan vuorovaikutukseen muiden kanssa. Vertaistoiminnalla, vertaisuudella ja sosiaalisilla tilanteilla on kannatteleva merkitys. Oman sosiaalisen ympäristön pitäisi muuttua jälleen kannattelevaksi. Uskon, että selviydymme vahvalla yhteisöllisyydellä. Lisäksi mielenterveyspalveluiden pitää olla valmiudessa vastaamaan lisääntyvään tarpeeseen.
5. Mihin mielenterveystyön resursseja pitäisi erityisesti suunnata?
Pitää satsata ensikohtaamiseen. Kun ihminen menee hakemaan apua terveyskeskuksesta, hänen pitää saada sitä heti. Tavoitteena on, että mielenterveyden ongelmat pääsisivät rinnakkaiseen asemaan muiden sairausryhmien kanssa. Esimerkiksi kun soitan hammaslääkärin, siellä ei arvota, särkeekö hammasta oikeasti. Asiakkaan kertomukseen luotetaan, ja se aiheuttaa välittömiä toimenpiteitä. Samalla tavalla pitää suhtautua mielenterveysongelmiin.
6. Miten omaa mielenterveyttään voi tukea?
Keskusteluapu on tärkeää, tapahtui se sitten läheisten tai ammattilaisten kanssa. Työssä jaksamista voi parantaa työnohjauksella. Luontoliikunnan ja liikunnan yleensäkin on todettu tukevan hyvinvointia. Luonnossa saa kokemuksen yhteisöllisyydestä, sillä siellä voi tuntea olevansa osa universumia. Minun arjessani on isona apuna koira, joka vie minut joka aamu metsäpoluille.
7. Voimmeko oppia jotain pandemia-ajasta?
Nyt viimeistään ymmärretään, että jokaisen täytyy huolehtia mielenterveydestään. Tämä on ollut monelle ihmisyyden oppikoulu. Minulle tämä aika on korostanut läheisten merkitystä. Odotan sitä, että kun kaikki ovat saaneet rokotuksen, voin taas halata aikuistuneita lapsiani. Myös sosiaalisten yhteisöjen merkitys on kirkastunut entisestään. Niitä pitää vaalia ja ylläpitää.
Olavi Sydänmaanlakka
- Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja
- Aviomies, kolmen nuoren aikuisen isä
- Kouluttautunut diakoniksi ja erityistason perheterapeutiksi
- Työskenteli aiemmin Helsinki-Mission kriisityön johtajana ja Aseman Lapset ry:ssä, jossa kehitti idean Walkers-kahviloista
