”Kun olet hoitaja, niin osaat varmaan sanoa…” Tämänkaltaiset lauseet ovat monelle lähihoitajalle liiankin tuttuja. Kahvi ehtii jäähtyä kuppiin, kun tuttavat kuvailevat kolotuksiaan ja kummallisia oireitaan, vaikka pitäisi juhlia Marketta-tädin 80-vuotispäivää.
Työterveyslaitoksen erikoistutkija, itse aikoinaan sairaanhoitajana työskennellyt Eveliina Korkiakangas tunnistaa ilmiön. Hoitajilta kysytään usein neuvoja myös vapaa-ajalla.
– Jos kyse on pienestä asiasta ja ammattitaito ja työkokemus on vankkaa, ei vastaaminen yleensä kuormita kovin paljon, hän sanoo.
Tietävä läheinen voi luoda ympärilleen turvallisuuden tunnetta. Roolista voi kuitenkin tulla rasite, jos siihen nojataan liikaa.
– Ammattilaisen hoitosuhde on eri asia kuin läheisen tai tuttavan hoitaminen. Joskus hoitopäätöksen tekeminen edellyttää potilaasta taustatietoa, jota ei tuttavasta tai aina läheisestäkään tiedetä.
Siksi omaa tunnetta kannattaa kuunnella. Jos tuntuu, ettei ole riittävästi tietoa oikeiden neuvojen antamiseen, voi kysyjää rohkaista hakeutumaan terveysasemalle.
Jatkuvaa muutosta
Ammattiroolin paineet voivat seurata mukana silloinkin, kun kukaan ei odota saavansa apua tai neuvoa. Mieleen voi hiipiä, saako hoitaja syödä valmisruokaa, juoda energiajuomia tai polttaa tupakkaa. Entä käyttäytyä vapaa-ajallaan holtittomasti? Ajatus sisar hento valkoisesta ei Korkiakankaan mukaan enää vastaa tätä päivää.
– Kutsumuksellisuus on pitkään ollut osa hoitajuuden kuvaa, mutta nykyhoitaja on siitä jo luopunut.
Se ei silti tarkoita, etteikö hoitajaksi hakeutuvilla ole vahva halu tehdä merkityksellistä työtä.
Ammatillinen identiteetti alkaa rakentua jo varhaisessa vaiheessa opintoja. Siihen vaikuttavat ennen kaikkea pitkät harjoittelujaksot työpaikoilla.
– Harjoitteluissa opiskelijat tulevat osaksi työyhteisöä. Ammatti-identiteetti alkaa muodostua vuorovaikutuksessa ammattilaisten kanssa hyvin nopeasti. Tietojen ja taitojen oppimisen rinnalla opiskelijat omaksuvat hoitotyön arvoja ja periaatteita.
Kokemusten myötä ammatti-identiteetti vahvistuu ja muotoutuu koko työuran ajan. Muuttuva toimintaympäristö ja vaihtelevat tehtävänkuvat haastavat pohtimaan omaa ammatillista minää yhä uudelleen.
– Työn tavoitteet ja sisällöt muuttuvat jatkuvasti. Se pakottaa kysymään, millainen hoitaja olen ja millaiseksi haluan kehittyä.
Vaikka muutos on pysyvää, hoitajan ammatti-identiteetti on poikkeuksellisen vahva.
– Sanotaan, että kerran hoitaja on aina hoitaja. Minun kohdallani se pitää paikkansa. Olen viimeksi tehnyt hoitotyötä yli 20 vuotta sitten, mutta miellän silti itseni edelleen hoitajaksi, Korkiakangas sanoo.
Ei tarvitse olla hoitaja 24/7
Tutkijana Korkiakangas on perehtynyt erityisesti työn kuormitukseen ja työstä palautumiseen sote-alalla. Hänen mukaansa vahva ammatti-identiteetti tukee sekä työssä jaksamista että palautumista ja mielen elpymistä työn rasituksista.
– Se on voimavara, joka auttaa jaksamaan silloin kun työssä on paljon erilaista kuormitusta. Se auttaa asettamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja ymmärtämään, että hankalia tilanteita on ollut ennenkin mutta aina niistä on selvitty.
Identiteetti ei kuitenkaan saisi olla niin tiukassa, ettei malta päästää siitä irti vapaa-ajallaan.
– Työ on tärkeää, mutta se ei ole koko elämä. Jokaisella pitää olla tilaa myös levolle ja muille itselle merkityksellisille asioille, Korkiakangas sanoo.
Hoitajan ei tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä, ettei kanna rooliaan vuorokauden ympäri. Poikkeuksena ovat hätä- ja onnettomuustilanteet, joissa ammatillinen velvollisuus auttaa menee kaiken edelle. Silloin rooli voi aktivoitua salamannopeasti.
Erilaisissa tilanteissa ammatillisten rajojen vetäminen on osa ammattitaitoa: mitä paremmin hoitaja osaa huolehtia omasta jaksamisestaan, sitä paremmin hän jaksaa myös työssään.
Yhdessä jaettu kuorma kevenee
Jaksamisen kannalta on tärkeää, että työvuorojen, vapaapäivien ja lomien aikana pystyy irrottautumaan työstä. Vastuu ei kuitenkaan saa jäädä yksin työntekijälle.
– Yksilöinä meillä on paljon erilaisia tapoja työstä irrottautumiseen, ja jokainen meistä löytää kokeilemalla itselleen sopivat keinot siihen. Työstä palautuminen ei silti saisi olla työntekijöiden omalla vastuulla vaan työtä on kehitettävä niin, että se tukee työstä irrottautumista ja palautumista.
Hoitajan työssä on paljon sellaista, josta ei voi puhua ulkopuolisille.
Työssä, joka ei tule koskaan valmiiksi, sujuva tiedonkulku on erityisen tärkeää. Muutoin työasiat jäävät helposti pyörimään mieleen.
– Kun työvuoro vaihtuu, seuraava hoitaja jatkaa siitä, mihin edellinen jäi. Kun palaset ovat kunnossa, työstä lähtevä voi luottaa siihen, että asiat jatkuvat sujuvasti, eikä tarvitse jäädä miettimään, jäikö jotain kertomatta tai tekemättä.
Myös avoin ja luottamuksellinen keskustelu on tärkeää.
– Hoitajan työssä on paljon sellaista, josta ei voi puhua työn ulkopuolella. Sen vuoksi vertaisten kanssa käytävät keskustelut ovat arvokkaita. Parhaimmillaan ne vahvistavat yhteishenkeä ja kantavat pitkälle, Korkiakangas sanoo.
Arvostusta myös työn ulkopuolelta
Eveliina Korkiakangas toivoo, että sosiaali- ja terveysalan työstä kerrottaisiin enemmän myönteisiä tarinoita. Julkisuudessa tuppaavat usein korostumaan ongelmat.
– Hoitotyöstä annetaan julkisuudessa usein aika kielteinen kuva. Se nakertaa työn arvostusta. Puhutaan pitkistä hoitojonoista, kiireisestä työstä ja huonosta hoidosta, vaikka sote-alalla tehdään hyvää työtä annetuilla resursseilla ja reunaehdoilla.
Kenties mediassa ja yhteiskunnassa yleisemmin elää vielä oletus siitä, että hoitaja on aina auttavainen ja käytettävissä.
Negatiivissävytteinen julkisuus voi pidemmän päälle nakertaa alan arvostusta ja vaikuttaa esimerkiksi siihen, kuinka hanakasti alalle hakeudutaan töihin.
– Todellisuus on kuitenkin toinen. Valtaosa hoitajista kokee työnsä merkitykselliseksi ja haluaa tehdä sen mahdollisimman hyvin. Eettinen sitoumus laadukkaaseen hoitotyöhön on vahvaa ja ammattitaito näkyy hoitotyön arjessa.
Usein enemmän kuin julkisuus antaa ymmärtää.
Näin pääset irti hoitajan roolista vapaa-ajalla
- Rajaa lempeästi. On sallittua sanoa, että et pysty ottamaan kantaa tuttavan vaivaan.
- Tee itsellesi siirtymäriitti vaihtaessasi työstä vapaalle. Kävele kotiin, kuuntele musiikkia, ulkoiluta koira. Pieni teko auttaa aivoja ymmärtämään, että työvuoro on päättynyt.
- Etsi vapaa-ajalle mielekästä tekemistä, joka on jotain aivan muuta kuin työ. Liikunta auttaa monia, mutta niin myös vaikkapa käsityöt, videopelit tai mökkeily.
- Hyödynnä vertaistukea. Jos työt jäävät pyörimään päähän, puhu luotettavalle työkaverille.
- Pidä huolta riittävästä unesta, säännöllisestä ruokailusta ja rentoutumisesta.
Vinkit antoi Työterveyslaitoksen tutkija Eveliina Korkiakangas.
Mistä ammatti-identiteetti muodostuu?
- Asiantuntijuudesta: Koulutuksen ja työkokemuksen tuomat tiedot ja taidot muovaavat käsitystä omasta ammatista.
- Vuorovaikutuksesta: Keskustelut kollegoiden mutta myös asiakkaiden tai potilaiden ja heidän läheistensä kanssa auttavat omaksumaan työn arvoja ja periaatteita.
- Itsetuntemuksesta: Millainen ammattilainen olen? Millaiseksi haluan tulla?
Miksi vahva ammatti-identiteetti on tärkeä?
- Se auttaa jaksamaan työssä ja vaikuttaa kokonaisvaltaisesti työhyvinvointiin.
- Se tukee ammatillisilta kasvua ja kehittymistä koko työuran ajan.
- Se tekee työstä merkityksellistä.
