Punastutko puhuessasi työpaikan palaverissa? Pyöritkö unettomana sängyssä työhaastattelua edeltävänä yönä? Hikoiluttaako pelkkä ajatuskin uudesta tietokoneohjelmasta?
Ei hätää, et ole yksin. Jännittäjät ovat monimuotoinen joukko, johon meistä lähes jokainen voi laskea kuuluvansa. On yksilöllistä, mikä saa kämmenet kostumaan, mutta usein se liittyy ihmisten kohtaamiseen ja pärjäämiseen.
Jännittämisestä ei puhuta yhtä avoimesti kuin esimerkiksi kiireestä ja stressistä. Psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Minna Martin on ottanut missiokseen jännityksen normalisoimisen, ja edistystä onkin tapahtunut 20 vuodessa.
– Asenteet muuttuvat hitaasti, mutta suunta on kohti parempaa ja tunteista puhutaan nykyään. Ongelma ei ole jännittäjässä, vaan kalkkeutuneissa asenteissa, jotka ylläpitävät käsitystä, että jännittämisessä olisi jotain hävettävää. Valitettavasti me suomalaiset emme ole tunnesäätelyn maailmanmestareita.
Jännittäminen liittyy usein sosiaalisiin tilanteisiin
Usein jännittäminen liittyy tavalla tai toisella sosiaalisiin tilanteisiin, katseiden alla olemiseen ja hyväksytyksi tulemiseen. Ihminen ei välttämättä jännitä tavallista kanssakäymistä, vaan jännitys iskee päälle, kun tilanne on arjesta poikkeava ja halutaan tehdä hyvä vaikutelma. Tyypillisiä tilanteita ovat esimerkiksi työpaikkahaastattelu, juhlat, muiden edessä puhuminen tai ensitreffit.
– Joillakin jännittäminen on laaja-alaista, kaiken kattavaa ja pitkäkestoista. Jo muiden ihmisten kohtaamisten ajatteleminen yksin kotioloissa voi riittää siihen, että keho ylivireytyy. Tällöin voidaan puhua sosiaalisten tilanteiden pelosta. Toisilla taas jännitys ilmenee vain tiukoissa, suorittamista mittaavissa tilanteissa ja menee nopeasti ohi, Martin selvittää.
Tutkimusten mukaan tietyillä temperamenttipiirteillä, kuten ujoudella ja arkuudella on vahvempi yhteys jännittämiseen.
– Ulospäinsuuntautunutkin voi olla jännittäjä, etenkin, jos hän on vaativa itseään kohtaan, Martin kertoo.
Tiettyyn pisteeseen asti on normaalia pohtia, miten tilanne sujuu ja mitä muut ajattelevat.
– Olemme laumaeläimiä, siihen kuuluu toisten mielipiteiden huomiointi. Jos jännittäminen on pelonsekaista ja ikään kuin varmuutta siitä, että minua ei taaskaan hyväksytä, kannattaa pysähtyä miettimään syitä syvemmin.
Jännittäminen voi peittää ongelman ytimen
Usein jännittämisongelma on monimuotoisempi kuin mitä ihminen itse hahmottaa.
– Moni tulee jännittäjien vertaistukiryhmään esiintymisjännityksen takia, mutta keskustelujen myötä huomaa jännittävänsä muitakin tilanteita, sanoo Martin.
Jännittämisen kokemiseen vaikuttaa se, miten siihen suhtautuu ja miten tilanteen tulkitsee. Ihmisillä on taipumus pitää omia tulkintojaan totuutena, mikä voi johtaa siihen, että muiden ilmeitä ja eleitä tulee arvotettua kielteisemmin kuin mitä ne todellisuudessa ovatkaan. Tulkinta tapahtuu hetkessä ja johtopäätökset vedetään nopeasti.
Jännittäminen voi myös olla itselle rakennettu suojamuuri. Tällaisessa tilanteessa ihminen ei ole syystä tai toisesta kyennyt käsittelemään tunteitaan.
– Aina ongelman ydin ei ole jännittäminen itsessään. Monesti päädymme työskentelemään esimerkiksi kiukun, vaativuuden ja kateuden ilmaisemisen kanssa.
Myös näennäisen saamattomuuden taustalla voi olla jännittämistä.
– Lääkäriaikojen varaaminen on yksi aika yleinen altistusharjoitus, Martin kertoo.
Jännittäminen sisältää usein ristiriitaista halua tulla nähdyksi ja piiloutua. Jännittäminen ei siis läheskään aina tarkoita sitä, etteikö ihmistä kiinnostaisi esiintyä, päinvastoin, hän voi jopa haluta olla keskipisteenä, mutta kokee, ettei osaa tai pelkää muiden kritiikkiä.
Jännittämisen ongelmaksi kokemisen taustalla voi olla paljon puhuttu huono itsetunto. Martin varoittaa, että hyvän itsetunnon tavoittelusta voi tulla pakkomielle, mikä ei enää vastaa tarkoitustaan. Hyvän itsetunnon perässä juoksemisen sijaan hän kehottaakin opettelemaan itsemyötätuntoa.
Sietoikkunan kasvattaminen auttaa
Jännittämisen tyypillisiä fyysisiä oireita ovat esimerkiksi pulssin kiihtyminen, punastelu, vapina ja tärinä, äänen väriseminen, hikoilu ja suun kuivuminen.
– Jos elimistössä tapahtuvien muutosten tarkoitus jää vieraaksi, ihminen voi tulkita ne oireina ja säikähtää, sanoo Martin.
Kovin paikka jännittäjälle ei välttämättä olekaan itse tilanne ja muiden mielipiteet, vaan oman kehon tuntemusten sietäminen tilanteessa, jossa niitä ei voi suorasti hallita. Ei ole tavatonta, että ihminen alkaa jännittämään kaikkein eniten juuri jännittämistä.
Vireystilan nouseminen on normaali reaktio, kun eteen tulee uusi tai haastava tilanne, jossa haluaa onnistua. Vireystila on aina subjektiivinen kokemus, vaikka näitä kehollisia reaktioita kuten sykettä, pystytäänkin mittaamaan. Vireystilalle ei ole olemassa raja-arvoja. Minna Martin havainnollistaa tätä puhumalla sietoikkunasta.
– Meillä kaikilla on sietoikkuna, jonka sisällä kukin kokee oman vireystilansa hyväksi ja mukavaksi. Kun ihminen alkaa yli- tai alivireytyä, olotila muuttuu epämiellyttäväksi. Toisilla on lähtökohtaisesti pienempi ikkuna tai se on kutistunut, ja yli- tai alivireystila menee helpommin päälle. Jännittäjä-ryhmissä pyrimme laajentamaan tätä toleranssi-ikkunaa niin, että suurempi vaihteluväli olisi helpompi kestää.
Toisin kuin moni pelkää, pieni jännitys ei altista virheille, päinvastoin, se auttaa skarppaamaan.
– Kun vireystila hieman nousee, samalla kasvaa myös suoritusvarmuus, kun aivoverenkierto ja lihaksisto toimivat. Jos vireystila nousee liikaa, suoritusvarmuus lähtee laskuun, samoin käy alivireytyneessä tilassa.
Ei mukavaa, mutta tehokasta
Hoitotyössä potentiaalisia jännitysmomentteja piisaa: uusien ihmisten kohtaaminen on päivittäistä, työhön kuuluu invasiivisiä toimenpiteitä, digitalisaation myötä uusia ohjelmia otetaan käyttöön ja palavereja riittää.
– Hoitajan jännittäminen voi välittyä potilaalle, mutta yhtä hyvin voi olla, ettei potilas huomaa mitään. Vaikka jännittäisi, on parempi hoitaa työhön kuuluvat toimenpiteet kuin yrittää keksiä keinoja vältellä niitä. Altistuminen ei ole mukavaa, mutta se on tehokasta. Kädentaidot harjaantuvat siinä, missä omien tunteiden säätelytaitokin, Martin kannustaa.
Joissakin tilanteissa on ok sanoa, että nyt jännittää.
– Parhaimmillaan se voi murtaa jään ja jännitys helpottaa. Työhaastattelussa pieni jännitys on paikallaan, se saa näkyä ja siitä voi kertoa. Se antaa hakijasta kuvan, että hän on tosissaan.
Sen sijaan, jos esimerkiksi katetrointi jännittää, on ammattitaitoista jättää mainitsematta siitä potilaalle.
– Potilaan tehtävä ei ole kannatella työntekijää. Se ei tarkoita, etteikö jännittämistä pitäisi käsitellä, mutta se areena on parempi etsiä muualta, ja jutella asiasta työkaverin tai esihenkilön kanssa.
– Mielestäni jokaisen tulisi opetella rauhoittelemaan toista. Erityisen tärkeää tämä on auttamisammateissa. Kannustava ja hyväksyvä katse, kosketus, äänenpaino, olemus ja sanat ovat tärkeitä.
Myötähäpeä on itsetutkistelun paikka
Toisen ihmisen jännittäminen voi herättää paitsi empatiaa, myös kielteisiä tunteita, jopa ärsyttää tai siitä tekee mieli huomauttaa. Ei ole tavatonta, että vaativa jännittäjä on toisen jännittäjän pahin kriitikko.
– Jos ei pysty myötätuntoisesti hyväksymään toisen tunnetiloja, se on merkki siitä, että oman tunnesäätelyn kanssa on jotain työstettävää. On tärkeää opetella validoimaan toinen toistemme tunnekokemuksia.
Validoimisella Martin tarkoittaa samaistumista toisen tunteeseen ja sen ilmaisemista.
– Jännittäjää voi kannustaa, että ymmärrän, mitä tarkoitat ja koet juuri nyt ja se on ihan jees. Toisen jännittämisestä ei pidä tehdä numeroa.
Ikä loiventaa jännittämistä
Jännittäminen on usein voimakkaimmillaan nuorena ja nuorena aikuisena, jolloin ihminen testaa omaa kelpaamistaan ja pärjäämistään niin koulussa, harrastuksissa, työelämässä kuin ihmissuhteissakin.
Minna Martinin mukaan naiset kärsivät miehiä enemmän sosiaalisiin tilanteisiin liittyvästä jännittämistä. Erityisesti siitä raportoivat nuoret naiset. Martin arvelee sukupuolten välisen eron johtuvan ainakin osaksi asenteista, tarkemmin sanottuna siitä, että tytöiltä ja naisilta vaaditaan edelleen enemmän sujuvuutta ja pärjäämistä sosiaalisissa tilanteissa kuin pojilta ja miehiltä.
Hyvä uutinen on, että jännittäminen helpottuu usein iän myötä, kun elämänkokemuksen karttuessa epäonnistumisen pelko laantuu ja itsetuntemus lisääntyy – ihminen löytää paikkansa.
Mistä tunnistaa, että jännittämiseen olisi aika hakea apua ja mistä sitä saa?
– Jos huomaa välttelevänsä säännöllisesti sosiaalisia tilanteita tai jos jännittäminen johtaa alisuoriutumiseen töissä tai opinnoissa. Työterveys- ja opiskelijaterveyshuolto ovat hyviä paikkoja aloittaa avun hakeminen. Asian kanssa ei kannata viivytellä, sillä kenenkään ei tarvitse sietää kohtuutonta stressiä tai ahdistusta.
Jännittämisestä on lupa nauttia
Parhaimmillaan jännittäminen on positiivinen tunne, sitä kuuluisaa kutkutusta vatsanpohjassa. Se voi innostaa ja tsempata tekemään parhaansa.
– Mielestäni jännittäminen tekee myös taiteesta samaistuttavampaa. Jos näyttelijä tai artisti ei jännittäisi, jotain olennaista voi jäädä tavoittamatta, Martin pohtii.
Jännitysviihde on suosittua, on turvallista pelätä televisiosarjan tai kirjojen hahmojen puolesta ja eläytyä heidän tunteisiinsa.
– Tällaista mukavaa jännittämistä tarjoaa myös retki huvipuistoon ja ajelu vuoristoradassa.
Moni toivoo pääsevänsä jännittämisestä kokonaan eroon, mutta se on yleensä mahdotonta, eikä Minna Martinin mukaan edes kovin toivottavaa.
– On tervettä säilyttää yhteys omiin tunteisiinsa, myös jännittämiseen.
Jännittämisen lievittämistä sen sijaan voi ja kannattaakin harjoitella.
– Tärkeintä on oppia hyväksymään jännittäminen osana elämää ja sietämään vireystilan vaihtelun aiheuttamia kehollisia reaktiota.
Jännittäminen on ok
- Normaalista jännityksestä ei voi, eikä tarvitse vapautua. Lähes jokainen jännittää joskus.
- Jännittäminen kertoo siitä, että ottaa asiat tosissaan.
- Tärkeintä on oppia sietämään omaa ja toisten jännitystä, niin tunteita kuin kehollisia reaktioita.
- Voimakkaaseen ja pitkäaikaiseen jännittämiseen kannattaa hakea ammattiapua. Itsepintainen jännittäminen voi johtaa arvottomuuden tunteisiin, häpeään ja eristäytymiseen.
- Jokaisella jännittäjällä on oikeus saada apua huolimatta jännittämisen voimakkuuden kokemuksesta.
- Jos itseensä voi suhtautua kuin hyvään ystävään, jännittyneisyyskin tuntuu siedettävämmältä.
Pidä päivittäinen huolihetki
- Huolihetki voi vähentää jännittämistä. Sopiva kesto on viidestä minuutista varttiin.
- Kirjaa päivittäin ylös huolesi ja murheesi vihkoon, ranskalaiset viivat riittävät.
- Arvioi saalis ja mieti, mihin kohdista voit vaikuttaa ja millä tavalla ja mihin et.
- Huolihetki lisää itsetuntemusta ja opettaa vetämään rajat itselleen. Kuunteleminen ja vastaanottaminen rauhoittavat mieltä. Huolten ja murheiden sivuuttaminen tai kieltäminen voi riehaannuttaa ajatukset laukalle.
Näin lievität jännitystä
- Autonomista hermostoa ei voi ”käskeä”, mutta siihen voi vaikuttaa epäsuorasti. Rauhalliset ja syvät hengitykset voivat lieventää kierroksia. Liikunta purkaa ylivirittyneisyystilaa.
- Ennakoi, jos mahdollista. Älä kalenteroi montaa isoa ja jännittävää asiaa samalle viikolle.
- Hyvä valmistautuminen tekee esillä olemisesta helpompaa. Usein aloitus jännittää eniten, ja jännitys laimenee, kun pääsee vauhtiin.
- Kiitä ja palkitse itseäsi onnistumisista ja yrityksestä.
- Jätä rohkaisuryyppy ottamatta. Pidemmän päälle alkoholi vie vain kauemmas oman jännittämisen kohtaamisesta.
- Altista itseäsi sopivin askelin jännittäville tilanteille.
- Tarkastele asenteitasi: Korvaa ajatus ”apua, joudun esiintymään” ajatuksella ”hienoa, saan puhua työkavereille itselleni tärkeästä aiheesta.”
Lähteenä jutussa on käytetty myös minna martinin juuri uudistettua tietokirjaa saa jännittää – jännittäminen voimavarana, Kirjapaja 2021.
