Hyvä aivoergonomia parantaa päätöksentekoa

Hoitotyön ytimessä on ihmisten keskinäinen vuorovaikutus. Jatkuvasti seurattavat ja päivitettävät sähköiset ja digitaaliset järjestelmät yleistyvät kuitenkin myös siellä. Hoitotyön ammattilaisten odotukset ja työn vaatimukset karkaavat kauemmas toisistaan. Tämä näkyy haasteina aivoterveydelle.

Kuva iStockphoto

Teksti Henriikka Hakkala henriikka.hakkala@superliitto.fi

Aivoergonomialla tarkoitetaan sitä, että työn puitteet ja itse työ pyritään sovittamaan mahdollisimman sopiviksi aivoille ja niiden optimaaliselle toiminnalle. Kriittinen paikka on lyhytkestoinen työmuisti. Se pystyy pitämään aktiivisena kerrallaan vain noin kolmesta seitsemään yksikköä tietoa.

Käsiteltävän tiedon räjähdysmäinen kasvu on nykytyön suuri ongelma. Kun kapasiteettimme ei riitä hallitsemaan monista eri kanavista meihin kohdistuvaa tietoa, seurauksena voi olla teknostressi ja tietoähky. Aivot menevät ylikierroksille, työvire jää päälle ja alamme oireilla.

– Aivojen toiminnan kannalta paljon puhuttu multitasking ei ole järkevää. Nykytyön realiteetti kuitenkin on, että joudumme tekemään monia asioita rinnakkain, työterveyspsykologi Jaakko Sahimaa sanoo.

Ylikuormittuneilla aivoilla emme yllä parhaaseemme sen paremmin työssä kuin yksityiselämässä.

Aivoterveyden ongelmat heikentävät nimenomaan sellaisia ominaisuuksia, joita usein yhdistetään ajatukseen hyvästä hoitajasta.

– Hermostumiskynnyksen alentuminen sekä empatiakyvyn ja mielialan lasku ovat hyviä varotusmerkkejä siitä, missä mennään aivoterveyden osalta. Ongelmista kertoo myös se, että muistin toiminta alkaa heiketä. Näitä asioita kannattaa itsessään seurata.

Mainos

Liikennevalojen toimintaa mukaillen vihreällä mennään, kun koemme, että asiat ovat hyvin. Keltaisella huomaamme jo varoitusmerkkejä ylikuormittuneisuudesta ja alamme miettiä, pitäisikö hidastaa. Punaiselle joutuessamme tarvitaan jo selkeää pysähtymistä ja konkreettisia muutoksia.

– Parasta on, jos ymmärtää hakea tukea ja apua työterveyshuollosta jo siinä vaiheessa, kun huomaa valon vaihtuvan keltaiselle. Silloin kierre kohti uupumista voidaan saada katkeamaan ajoissa, Sahimaa neuvoo.

Työntekijän hyvinvoinnin pitäisi sellaisenaankin kiinnostaa työnantajaa, mutta ylikuormitus verottaa myös työn tehokkuutta, turvallisuutta ja vaikuttavuutta kokonaisuudessaan.

Sekä organisaatio että yksittäinen työntekijä hyötyvät selkeästi siitä, että käyttöön otetaan kuormitusta hillitseviä toimintatapoja.

Kapasiteettiaan voi kasvattaa

Jaakko Sahimaan mukaan aivojen kuormittumista työstä ei oikein voi eikä toisaalta tarvitsekaan rajoittaa minimiin. Aivoterveyden kannalta olennaisempaa on etsiä ja harjoitella tapoja, joilla kapasiteettia voi kasvattaa. Se auttaa kohtaaman työelämän haasteet ilman, että joutuu jatkuvasti kamppailemaan selviytymisensä rajoilla.

– Jokaisen yksilön hyvillä toimintatavoilla ja niitä tukevilla, helppokäyttöisillä tietojärjestelmillä voidaan hyvinvointia ja jaksamista nostaa tasolle, jolla suorituskykymme ja kuormitustekijöiden väliin jää vielä käyttämätöntä kapasiteettiä.

Tiedonkäsittelyprosessiemme pullonkaula eli työmuisti ei kuitenkaan kasva edes harjoittelemalla. Se, mitä voimme tietoisesti kasvattaa, on oma asiantuntemuksemme.

Uutta asiaa opetellessa jo pelkkä tuntematon käsite voi viedä työmuistista yhden yksikön verran tilaa. Kun ymmärrys asiakokonaisuudesta kasvaa, käsitteestä tulee avainsana, jonka takaa avautuu laaja varasto tietoa.

– Asiantuntijuuden kautta yksi työmuistin yksikkö siis tavallaan laajenee.

Tähän liittyy ajatus muistivihjeistä, joiden hyödyntäminen on osa hyvää aivoergonomiaa.

Kuva iStockphoto

Itselle tehokkainta tapaa ulkoistaa muistettavia asioita työmuistia kuormittamasta kannattaa hyödyntää. Joku kirjaa asioita paperilapulle, toinen kännykän kalenteriin. Olennaista on, ettei asiaa tarvitse itse kannatella aktiivisena työmuistissa. Silloin kapasiteettia vapautuu käsittelemään muita asioita.

– Työmuistiaan voi ajatella kuin taululle liimattuina post-it-lappuina. Ajan myötä osan liimapinta pettää. Laput leijailevat alas seinältä ja asia unohtuu. Lapuille kirjatut asiat kannattaa siksi kirjata muistiin. Silloin unohtumisen vaaraa ei ole ja ylimääräinen kuorma aivoissa vähenee, Sahimaa selittää.

Väsyneillä aivoilla syntyy huonompia päätöksiä

Kun ylikuormitumme, väsymme tekemään hyviä ja rationaalisia päätöksiä. Kyynistymme, suhtautuminen omaan työhön liukuu kohti kielteisyyttä, luovuutemme kärsii ja yleinen motivaatio heikkenee. Hoitotyössä lähestytään rajaa, jolla työ- ja potilasturvallisuus alkavat kärsiä.

– Nämä ovat ilman muuta merkkejä, joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Olipa hoitotyö miten palkitsevaa ja itselle merkityksellistä tahansa, se ei suojaa psyykkiseltä ja henkiseltä kuormittumiselta, Jaakko Sahimaa toteaa.

Aivot hyötyvät yhteisesti sovituista ja selkeistä pelisäännöistä sekä seurattavien järjestelmien määrän rajoittamisesta. Tällaiset työn organisoinnin tavat vapauttavat yksittäiset työntekijät tekemästä jatkuvasti uudelleen ratkaisuja, joista voidaan ja kannattaa sopia ylemmällä tasolla.

Tarpeellista tasapainoa voivat lisäksi tuoda tietoiset tavat, joilla irrottautua töistä. Usein hyödyksi on se, että vapaa-ajalla tekee jotakin, joka edellyttää hyvin toisenlaista ajattelua ja toimintaa. Puhutaan esimerkiksi taidonhallintakokemuksesta. Sillä tarkoitetaan sitä, että jossakin omaehtoisessa toiminnassa pääsee hyvää työn imua muistuttavaan flow-tilaan. Se tekee aivoille hyvää.

– Tällaisen tekemisen ei tarvitse olla erityisen tavoitteellista. Keskeistä on onnistumisen ja osaamisen kokemus, Sahimaa korostaa.

Hallinnan tunne vapauttaa voimavaroja

Työn hallinnan tunteen kasvattaminen on osa hyvää aivoergonomiaa. Työn käytännön järjestelyt ja selkeä sisäinen viestintä ovat työnantajan vastuulla. Työntekijä itse voi kasvattaa hallinnan tunnettaan esimerkiksi rytmittämällä omaan tehtävään sisältyviä vaativia ja rutiinitehtäviä limittäin. Aivojen hyvää toimintaa tukee myös sellainen työote, jossa tehtävä hoidetaan keskittyneesti ja ilman keskeytyksiä ja sitten pidetään tauko.

Työkavereiden kanssa juttelu voi helpottaa kuormittuneisuuden tunnetta. Erityisen kuormittavia tilanteita olisi kuitenkin hyvä päästä purkamaan erityisesti sille varatulla foorumilla, esimerkiksi työnohjauksessa.

Unen ja palauttavan levon roolia hyvässä aivoergonomiassa ei pidä unohtaa.

– Jatkuvassa unideprivaatiotilanteessa aivot eivät toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Tiedonkäsittely ja suorituskyky eivät ole sillä tasolla, jolla niiden pitäisi olla. Siitä syntyy hallitsemattomuuden ja kiireen tuntua, joka stressaa ja vaikeuttaa unen saamista entisestään, Jaakko Sahimaa selittää.

Siksi unen saamisen ongelmista tai aamuöisestä heräilystä kannattaa keskustella työterveyshoitajan tai -lääkärin kanssa.

 

Jaakko Sahimaa on heltti työterveyden työrterveyspsykologi ja hr-coach. Hän auttaa ihmisiä ja organisaatioita löytämään tehokkaampia ja terveellisempiä tapoja tehdä työtä.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Onnellisuus auttaa muuttamaan elintapoja paremmiksi

Luonnonkasvit hoitavat mieltä ja kehoa

Alkaako loma? Ota aikaa rentoutumiselle ja palautumiselle