Vielä vuosi sitten Lahden Dila-seniorikorttelin kahdeksankerroksisen palvelutalon käytävät kylpivät tummissa vihreän ja harmaan sävyissä. Sama värimaailma jatkui kauttaaltaan rakennuksen jokaisessa kerroksessa, eikä tiloista voinut päätellä, missä kerroksessa milloinkin oli.
– Tunnelma rakennuksen sisällä oli lähestulkoon surullinen. Kontrasti ulos katsottaessa oli suuri, sillä rakennuksen ikkunoista avautuu kaunis puistonäkymä, saneerausprojektin vastaava sisustusarkkitehti Susanna Halla kuvailee.
Rakennuksen hämärä valaistus tummensi tiloja entisestään. Kun ulkoa tuli sisälle, ei aluksi tahtonut nähdä mitään. Hoitohenkilökunta sai käyttää kekseliäisyyttään, jotta tarkkuutta vaativiin työtehtäviin saatiin riittävä valaistus.
– Katetrointien, haavanhoidon ja näytteiden ottojen yhteydessä käytimme lisävalaistuksena usein otsalamppuja. Olo oli vähän kuin Jukolan viestissä, lähihoitaja Kimmo Ekman kertoo.
Vuodesta 1964 palvelukotina toiminut rakennus oli aika päivittää nykytarpeisiin sopivaksi. Perusteellinen noin 2500 kerrosneliön remontti alkoi tammikuussa. Tehostetun palveluasumisen asukkaiden ja kahden ylimmän kerroksen vuokra-asukkaiden paikat oli irtisanottava, sillä remontin keskellä oli mahdotonta asua.
– Henkilökunta saattoi asukkaat uusiin koteihin. Pitkistä hoitosuhteista luopuminen oli raskasta. Järjestimme työnohjausta, jossa päästiin puhumaan ja purkamaan tilannetta, Dilan palvelujohtaja Maria Borg kertoo.
Henkilökunnalta ja asukkailta ideoita tilojen suunnitteluun
Kimmo Ekman oli mukana Dilan henkilökunnan jäsenistä kootussa remonttityöryhmässä, jonka näkemyksiä Susanna Halla kuuli useissa keskusteluissa. Ideoita, toiveita ja kommentteja esitettiin ennen remonttia ja sen aikana.
– Pääsimme myös vaikuttamaan kalustevalintoihin selaamalla katalogeja ja kertomalla, mitkä olisivat kaikista käytännöllisimpiä kalusteita.
Susanna Halla poimi ideoita myös asukkaiden kanssa käydyistä keskusteluista. Joskus vastaukset yllättivät.
– Kysyin asukkailta esimerkiksi, olivatko he leiponeet. Asukkaat totesivat, että eivät he jouda leipoa, kun aika menee pokeria pelatessa ja saunailtoja suunnitellessa. Se oli minulle opetus siitä, ettei pidä kuvitella tietävänsä, mitä ihmiset haluavat. Heiltä pitää suoraan kysyä.
Halla korostaa myös, ettei kodikas tarkoita ikäihmisille automaattisesti mummolatyylistä sisustusta. Jokaisella on omat mieltymyksensä.
– Yksi pitää kristallikruunuista, toinen moderneista huonekaluista. Jonkun mielestä keinutuoli voi olla kamala kapistus.
Halla pyrki suunnittelussaan siihen, ettei asukashuoneista tule askeettisia hotellihuoneita – sellaisia, joita näkee usein tehostetun palveluasumisen yksiköissä.
– Pyrimme saamaan kaikkiin huoneisiin esimerkiksi minikeittiön, tai jos se oli tilan suhteen hankalaa, niin edes minijääkaapin.
Halla halusi ymmärtää myös heitä, jotka eivät kykene itse kommunikoimaan tarpeitaan. Esimerkiksi paljon vuoteessa aikaa viettäviä asukkaita on helpompi ymmärtää asettumalla itse makaamaan vuoteeseen.
– Siinä huomasi, että valkoinen katto on kliininen ja tylsä. Päätimmekin maalata huoneisiin kattoikkunat, joista näkyy pilvikuvio.
Susanna Halla on kokeillut myös AgeMan-ikäpukua ymmärtääkseen, miten ikääntymisen mukana tuomat fyysiset muutokset vaikuttavat ympäristön kokemiseen. Ikäpuku simuloi ikäihmisen kehoa heikentämällä näköä, kuuloa ja liikkumista.
– Nivelet eivät toimi, hengittäminen ja liikkuminen on raskasta. Näkökenttä on rajoittunut ja kaihin rapauttamien silmien läpi maailma näyttää kellanruskealta, Halla kuvailee.
Näin hän ymmärsi, etteivät valkoiset seinät ja listat toimi ikäihmisten ympäristössä. Liian vaaleat pinnat eivät auta hahmottamaan, miten tiloissa voi liikkua. Saneerauksen jäljiltä asukastiloista ei löydy enää yhtään valkoista ovea, ja tummat jalkalistat luovat tiloille raamit.
Pienet ratkaisut säästävät aikaa yhdessäololle
Dila-seniorikorttelin saneeraus valmistui alkusyksystä. Nyt rakennuksen sisällä vallitsee lämmin ja valoisa tunnelma.
– Tuntui hyvältä tulla takaisin näihin tiloihin. Kun palasin tänne remontin jälkeen, tuntui melkein kuin olisi ostanut itselleen uuden asunnon, Kimmo Ekman nauraa.
Suurimmat parannukset ovat Ekmanin mielestä tilojen värimaailma ja valaistus. Riittävä valo tekee työnteosta sujuvaa. Valaisimissa on myös himmentimet, joita hyödynnetään erityisesti ilta-aikaan ennen nukkumaanmenoa.
Kimmo on tyytyväinen myös moneen muuhun muutokseen. Entisen linoleum-lattian tilalle asennettu ergonomisempi kitkalattia pitää jalat tukevasti paikoillaan, eikä liukastumisvaaraa enää ole. Kesähelteillä työntekijät ja asukkaat arvostivat myös kaikkiin asuntoihin asennettuja ilmanlämpöpumppuja, jotka tekivät sisällä työskentelystä miellyttävää.
– Olemme huomanneet, että asukkaat myös nukkuvat huomattavasti paremmin, kun huoneet saa raikkaan viileiksi.
Wc-tilojen valot syttyvät nykyään liiketunnistimella, eikä työntekijän tarvitse enää irrottaa otettaan asukkaasta etsiäkseen valokatkaisijaa. Automaattisesti syttyvät valot helpottavat myös omatoimisten asukkaiden asioimista. Asukkaiden wc-tiloista löytyvät myös hissipöntöt, joita voi säätää asukkaan mukaan.
– Tämä keventää työtä huomattavasti, kun asukas siirretään pyörätuolista wc-istuimelle. Myös asukkaalle on mukavaa, että istuin on juuri oikealla korkeudella.
Ekman kehuu myös käsisuihkuja, joiden suihku avautuu automaattisesti ja vesi tulee lähes heti oikean lämpöisenä.
– Aiemmin veden lämpötilan säätämiseen saattoi kulua yli minuutti. Kahdeksan asiakkaan kohdalla se tarkoittaa yhteensä yli kahdeksaa minuuttia. Nyt tuon ajan voi hyödyntää vaikka asukkaiden kanssa seurusteluun.
