Muutto, kiirehuippu töissä, puolison työmatka, hajonnut auto ja sairas lapsi. Kaikki viikon sisällä. Tein liikaa, nukuin liian vähän. Aika noloa ihmiselle, jonka perustyö on auttaa muita voimaan paremmin.
Useimmille on tuttua se, että nykyajassa moni asia on helppoa, itsestä huolehtiminen ei. Harvassa ovat he, jotka eivät ikinä ole valinneet illalla nukkumisen sijaan kukkumista tai roikkuneet puhelimella liikaa.
Vastoin parempaa tietämystään toimiminen hävettää. Itseään sättii siitä, miten kummaa on, ettei aikuinen osaa huolehtia hyvinvointinsa perusasioista. Nehän ovat periaatteessa helppoja: nuku, syö, liiku ja lepää. Annostele näitä sopivasti.
Kummallista sinänsä, sillä sosiaali- tai terveysalan ammattilaisen ollessa kyseessä se sama aikuinenhan huolehtii muiden hyvinvoinnista ja tekee heidän terveydelleen otollisia järkivalintoja päivät pääksytysten. Huomattavasti vaikeampaa on kuitenkin olla aikuinen itselleen.
Se ei oikeastaan ole kummallista. Kun on töissä vakaa ja kypsä muita varten, ei sitä aina jaksa olla itselleen. Kuormittuneena on raskasta saada itsensä toimimaan enemmän omaksi hyväkseen.
Häpeä ja riittämättömyyskään eivät ole ihme. Otsikot, kuten ”Tee nämä helpot asiat ja voi paremmin” tai ”5 vinkkiä täydelliseen yöuneen”, luovat illuusion hyvinvoinnin helppoudesta. Vinkkejä on kuitenkin niin paljon, että niiden noudattaminen kävisi työstä.
Arjessa on monesti liikaa kaikkea paitsi aikaa ja jaksamista. Kiivaassa elämänrytmissä on vaikea hidastaa, yltäkylläisyydessä kieltäytyä. Huomiostamme kilpailee valtavasti hyvinvoinnin perusasioita houkuttavampia ja koukuttavampia juttuja.
Palveluita, mittalaitteita, sovelluksia ja muita hyvinvoinnin tukivälineitä on enemmän kuin koskaan. Hyvinvointiala onkin erään arvion mukaan lähes kuuden biljoonan euron bisnes. Kuutosen perään tulee niin monta (eli 12) nollaa, että rahasumman suuruutta on vaikea käsittää. Hyvinvointiala kukoistaa tarpeesta: se tarjoaa apua, huolehtimista ja tukea. Se antaa sitä, mitä itselleen ei aina jaksa tai pysty.
Hyvinvoinnin ei kuitenkaan pitäisi olla luksustuote, jonka saavuttamisesta pitää maksaa. Eikä sen pitäisi olla lisärasite tai velvollisuus. Sen pitäisi olla mielekästä, mieluistakin ja riittävän helppoa. Aikuisena itselleen oleminen vaatiikin kykyä luoda arkeen rakenteita, jotka kannattelevat hyvinvointia silloinkin, kun ei ehdi tai jaksa.
Mutta ehkä tärkeintä aikuisena itselleen olemisessa on taito suhtautua myötätunnolla omaan keskeneräisyyteensä silloin, kun ei toimi omienkaan toiveidensa mukaan. Sen jälkeen voi siirtää katseen tulevaan: huomenna on uusi mahdollisuus olla järkiaikuinen.
Lue myös:
Elämänmuutos on matka, ei kertamyllerrys
Itsemyötätunto ei toimi, jos sen ymmärtää vain lempeytenä
Entä jos puhuisimme selän takana hyvää? − Kehuja ei kannata säästellä
