Varhaiskasvatuksen keskeiset kumppanit, kuten neuvola, lastensuojelu sekä muut terveys- ja sosiaalipalvelut, siirtyvät sote-uudistuksen myötä kunnista hyvinvointialueiden vastuulle. Hyvinvointialueilla palveluiden rakenne saattaa muuttua merkittävästikin, mikä vaikuttaa yhteistyöhön varhaiskasvatuksen kanssa.
Uudenlainen tilanne tarjoaa mahdollisuuden miettiä yhteistyökuviot uudelleen, vaikka lähtökohdat ovat vaikeat.
Neuvolayhteistyö tuskin paranee, koska se nykyiselläänkin on aika vähäistä, ennakoi oululainen lastenhoitaja Merja Komulainen-Aakko.
– Yhteistyö on olematonta. Lapsille tehdään koko päiväkotiaikana vain tarvittavat nelikkotutkimukset, ja jos siinä ei ilmene erityisen tuen tarvetta, neuvolasta lähetetään paperilappu, että kaikki on ok.
Komulainen-Aakko on tehnyt varhaiskasvatuksessa pitkän uran ja toimii tällä hetkellä varhaiskasvatuksen opettajana. Vuosien varrella yhteistyö ei hänen mukaansa ole juurikaan muuttunut suuntaan tai toiseen.
Toimiva yhteistyö edellyttää jatkuvuutta
Nelikkotutkimukseen eli neljävuotiaiden laajaan terveystarkastukseen sisältyy varhaiskasvatuksen henkilökunnan tekemä arvio lapsen kasvusta ja kehityksestä. Arvio käydään läpi lapsen huoltajan kanssa ja toimitetaan tämän suostumuksella neuvolaan ennen terveystarkastusta.
Neljävuotistarkastusten merkitys nousi esiin myös Jyväskylän yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuosi sitten päättyneessä Lakas-hankkeessa. Tarkastus osoittautui monissa tapauksissa ainoaksi yhteistyön muodoksi. Lisäksi tiedonkulussa nähtiin suuria ongelmia. Varhaiskasvatuksen huoli lapsesta ei välttämättä välity neuvolaan asti ja tieto terveystarkastuksesta kulkeutuu varhaiskasvatukseen pitkällä viipeellä jos lainkaan.
Pienen lapsen elämässä parikin kuukautta on pitkä aika.
– Ajantasaisen tiedonsiirron käytäntöjen ja menetelmien kehittäminen on keskeistä, jotta lapsen kehityksessä mahdollisesti tarvitsemaa tukea voidaan suunnitella riittävän nopeasti, toteaa Lakas-hanketta vetänyt varhaiskasvatustieteen professori Maarit Alasuutari.
Toimivan yhteistyön edellytykseksi mainittiin yhteistyön säännöllisyys ja henkilökunnan pysyvyys, mikä on valtakunnallinen haaste sekä varhaiskasvatuksessa että neuvolapalveluissa.
Sote-uudistuksen ja henkilöstöpulan lisäksi varhaiskasvatuksen ja neuvolapalveluiden yhteistyötä on viime vuosina koetellut koronapandemia.
Alasuutari arvelee, että sote-uudistus voi myös olla mahdollisuus luoda uudenlaista yhteistyötä varhaiskasvatuksen ja neuvolan välille.
– Nyt tarvitaan uudenlainen organisoituminen ja keskustelu siitä, millaisia käytäntöjä muuttuneessa tilanteessa luodaan. Isompien kaupunkien kohdalla muutos ei välttämättä ole suuri.
Rakenteet muuttuvat
Laki edellyttää, että varhaiskasvatus tekee yhteistyötä neuvolan ammattilaisten, lastensuojelun sekä muiden terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden toimijoiden kesken. Sote-uudistuksen myötä nämä keskeiset yhteistyötahot siirtyvät hyvinvointialueiden vastuulle.
