Vammaisen ihmisen tuen ja avun tarpeen osoittava kortti otettiin Suomessa käyttöön kesällä 2018. Keskeinen tavoite on edistää esteetöntä liikkumista. Kortilla voi osoittaa tuen tarpeensa helposti ja luotettavasti esimerkiksi julkisissa liikennevälineissä.
Se on myös suhteellisen huomaamaton tapa osoittaa esimerkiksi museon tai elokuvateatterin kassalla, että mukana kulkee avustaja, vammaiskorttitoimiston suunnittelija Nina Hirvonen kertoo.
– Ennen avustajan tarve on jouduttu todentamaan erilaisilla papereilla, jotka sisältävät arkaluonteista tietoa, esimerkiksi henkilötunnuksia tai diagnooseja.
Eikä avustettavan tarvitse enää toistuvasti selittää, miksi ja millaista apua tarvitsee.
Monenlaisilta muiltakin ikäviltä tilanteilta vältytään. Esimerkiksi aivovamma tai jokin muu toimintarajoite voi tehdä ihmisen puheesta epäselvää, mikä saatetaan erheellisesti tulkita päihteidenkäytöstä johtuvaksi.
– Väärinkäsityksistä seuraa kiusallisia tilanteita, ei esimerkiksi päästä kaveriporukan mukana sisään ravintolaan, Nina Hirvonen kuvailee.
Hänen mukaansa EU:n vammaiskortin suomalaiset käyttäjät ovat pääosin olleet tyytyväisiä palveluntarjoajien palveluun.
– Kortin avulla ihmiset ovat rohkaistuneet liikkumaan aikaisempaa itsenäisemmin. Palautetta on tullut sekä vammaisilta ihmisiltä että vanhemmilta, joiden lapset ovat lähteneet kaupungille ensimmäistä kertaa yksin avustajan kanssa.
Kortista hyötyy myös koko perhe, jos yhden perheenjäsenen toimintarajoite estäisi tai tekisi yhteisestä tekemisestä kovin vaikeaa.
– Itsenäisen liikkumisen ja palveluiden käyttämisen syvempi seuraus on ollut, että vammaiskortin käyttäjät tuntevat nyt kuuluvansa paremmin yhteiskuntaan, Hirvonen kertoo vammaiskorttitoimistoon tulleesta palautteesta.
Kortin ovat hankkineet sitä eniten tarvitsevat
Tähän mennessä EU:n vammaiskortin on hankkinut noin 13 500 suomalaista, alle viisi prosenttia kaikista korttiin oikeutetuista.
– Osa vammaisista ihmisistä pystyy liikkumaan ja asioimaan itsenäisesti eivätkä välttämättä koe tarvetta kortille, Hirvonen perustelee.
Kortti on tarkoitettu ensisijaisesti vapaa-ajan käyttöön. Esimerkiksi työssä käymiseen tarvittavat palvelut, kuten kuljetukset, ovat lakisääteisiä ja järjestyvät muuta kautta, Hirvonen huomauttaa.
Vapaaehtoisen kortin perusteena on jokin voimassa oleva päätös, esimerkiksi Kelan myöntämä vammaistuki tai vammaispalvelulain mukaiset tuet. Kymmenen euron hintaista korttia haetaan Kelasta.
Ensimmäisen kahden vuoden aikana kortin saamisen kriteerejä on täsmennetty.
Yksi väliinputoajaryhmä ovat olleet ihmiset, joilla on jokin neuropsykiatrisen kirjon häiriö, esimerkiksi adhd- tai autismikirjon diagnoosi tai kielellinen erityisvaikeus.
Lasten ja nuorten osalta tilanne on saatu korjattua niin, että koulussa tehtävä erityisen tuen päätös lisättiin mukaan vammaiskortin kriteeristöön.
– Iso haaste on ollut löytää kriteeri, jolla saataisiin kortti myös neuropsykiatrisen kirjon aikuisten käyttöön. He ovat muutenkin ryhmä, jonka on vaikea saada tukea yhteiskunnalta.
Vammaiskorttitoimistossa odotetaan, että uusi vammaispalvelulaki tuo helpotusta kriteereiden kehittämiseen. Lain oli tarkoitus astua voimaan ensi vuoden alusta, mutta soteuudistuksen kariutuminen siirsi sen hamaan tulevaisuuteen.
Kokeilukausi päättyy, kehittäminen jatkuu
EU:n vammaiskortin kriteerien määrittelemisen vaikeus kuvastaa sitä, kuinka laaja vammaisuuden kirjo on.
– Toimintarajoitteet voivat olla paljon muutakin kuin sitä, että ihminen kulkee pyörätuolilla tai käyttää valkoista keppiä liikkuessaan, Nina Hirvonen kuvailee.
EU:n vammaiskortilla on haluttu myös yhtenäistää vaihtelevia käytäntöjä. Suomessa EU:n vammaiskortin ohella käytössä on esimerkiksi valtakunnallinen näkövammaiskortti ja erilaisia maakunta- tai kuntakohtaisia kortteja, joiden kantajat ovat oikeutettuja etuuksiin ja alennuksiin.
Nina Hirvonen ei pidä päällekkäisiä kortteja ongelmana.
– Näkövammaiskortti on tunnettu ja käytetty, eikä siitä ole mitään haittaakaan, että samat etuudet saa eri korteilla.
Keskustelu siitä, miten kriteereitä rajataan, on yhä käynnissä.
– Tietyillä pitkäaikaissairauksilla on invalidisoivia vaikutuksia, mutta voidaanko esimerkiksi vessapassiin oikeuttavat krooniset suolistosairaudet laskea EU:n vammaiskortin saamisen perusteeksi, Hirvonen pohtii.
Kriteereistä päättää vammaisjärjestöjen yhteisen Vammaisfoorumin hallitus.
EU:n vammaiskortti on nyt käytössä kahdeksassa EU-maassa, ja loppuvuodesta odotetaan komission tietoa, miten kortin kehittäminen vuoden lopussa päättyvän kokeilukauden jälkeen jatkuu.
Kokeilukaudella myönnetyt kortit ovat voimassa vuoteen 2028 saakka ja sen jälkeen myönnetyt kortit todennäköisesti kymmenen vuotta kerrallaan.
