Maakunta-, sote- ja valinnanvapauslait käsitellään eduskunnassa kevään aikana. Uudistuksen ympärillä on yhä isoja kysymysmerkkejä, ja poliitikot ovat tehneet takinkääntöjä puolin toisin.
Jussi Salo pitää erityisen huolestuttavana sitä, etteivät uudistuksen alkuperäiset tavoitteet toteudu.
– Tavoitteita olivat väestön terveyserojen kaventaminen, palvelujen turvaaminen koko maahan, palvelujen integraatio ja kustannussäästöt. Nyt nämä tavoitteet on unohdettu.
Demokratia ja yhdenvertaisuus eivät toteudu
Maakuntauudistuksen myötä vastuu sote-palveluista siirtyy kunnilta maakunnille. Suunnitelmissa on, että 18 maakuntaa aloittaa toimintansa vuonna 2020, ja maakuntavaalit on tarkoitus järjestää tämän vuoden lokakuussa.
SuPer on laskenut, että ylivoimainen enemmistö valtuustopaikoista menee maakuntien keskuskunnille.
– Laskujemme mukaan kaikkiaan 171 kuntaa jäisi ilman ainuttakaan paikkaa valtuustoissa. Emme voi puhua demokratiasta, jos pienet kunnat eivät tule kuulluiksi, Jussi Salo toteaa.
Maakuntavaltuustolla on paljon valtaa. Se päättää esimerkiksi siitä, millainen palveluverkosto alueelle luodaan. Salo uskoo, että palvelut keskittyvät ja tulevia sote-keskuksia eli entisiä terveysasemia suljetaan reuna-alueilla. Hänen mukaansa kuntaliitokset ovat hyvä esimerkki siitä, miten alueellinen integraatio on syönyt syrjäseutujen palvelut.
– Jatkossa moni asukas joutuu hakemaan palvelut taksilla entistä pidempien matkojen päästä. Se tulee kalliiksi. Maaseudulla valinnanvapaus ei siis toteudu samalla tavalla kuin kaupungeissa.
Myös asiakasmaksujen kasvu heikentää kansalaisten yhdenvertaisuutta. Uudistuksessa kansalaisten valinnanvapautta edistettäisiin asiakassetelien ja henkilökohtaisen budjetin avulla. Kolmen miljardin säästötavoitteen myötä rahaa on kuitenkin vähän käytettävissä. Lisäksi sote-kustannukset kasvavat väestön ikääntyessä.
– Maakunnat joutuvat alimitoittamaan asiakassetelit ja henkilökohtaisen budjetin. Asiakasmaksut nousevat merkittävästi ja asiakkaiden on maksettava tarvitsemansa lisäpalvelut omalla rahallaan.
Salon mukaan tilanne on perustuslain vastainen, sillä vähävaraiset ja varakkaammat ovat eriarvoisessa asemassa. Lain mukaan julkisen vallan on turvattava kaikille yhtäläiset ja riittävät sote-palvelut.
Kapitaatiomalli mahdollistaa kermankuorinnan
Yksi sote-uudistuksen heikkouksista on kapitaatiojärjestelmä eli rahoitusmalli, jossa palveluntuottajalle maksetaan kiinteä korvaus sen rekisterissä olevan asiakasmäärän perusteella. Palveluntarjoaja saa rahasumman käyttöönsä riippumatta siitä, käyttääkö asiakas sen palveluja vai ei.
Jussi Salo uskoo, että kapitaatiojärjestelmä kannustaa yrityksiä potilaiden valikointiin eli kermankuorintaan. Yritykset kilpailevat asiakkaista, joiden terveydentila on hyvä ja keskimääräiset hoitokustannukset ovat korvauksiin nähden mahdollisimman pienet. Sen sijaan paljon hoitoa vaativat potilaat lähetetään eteenpäin julkiseen erikoissairaanhoitoon, joka kustannetaan valtion varoista. Näin asiakasjonot siirtyvät sairaaloihin.
Julkisuudessa on puhuttu mahdollisista sanktioista, joita kermankuorinnasta voisi seurata. Salo ei usko, että sanktiojärjestelmä toimisi käytännössä.
– Kun asiakkaita on paljon, ei sairaaloilla ole resursseja kartoittaa, mitkä lähetteistä ovat turhia. Lääkärit eivät ota roolia portinvartijoina eivätkä riskiä jättää potilaita tutkimatta.
Salon mukaan valtavat lähetemäärät erikoissairaanhoitoon voivat johtaa siihen, että julkinen sektori joutuu ostamaan palveluja yksityiseltä sektorilta. Jälleen kerran yksityissektorin toimija voittaa:
– Yritys voi edistää omaa bisnestään lisäämällä lähetteitä ja saamalla sitä kautta asiakkaita sairaaloiden jonoista.
Miksi ei tehdä kerralla hyvää?
SuPerin mukaan sote-uudistus on välttämätön, mutta ei onnistu nykyisillä suunnitelmilla. Myös monet muut asiantuntijatahot ovat todenneet, että nyt ollaan tekemässä todella huonoa ratkaisua.
– Puolueet pitävät kiinni siitä, että puoluekuri säilyy ja hiljentävät yhteisestä linjasta poikkeavat äänet. Uudistus pusketaan läpi ja epäkohtia korjataan myöhemmin sen sijaan, että tehtäisiin kerralla hyvää. Tämä on erikoista päätöksentekoa, Jussi Salo toteaa.
Uudistusta eteenpäin vievät päättäjät ovat julkisuudessa huomauttaneet, etteivät uudistusta kritisoivat ole tuoneet esiin omia vaihtoehtoisia ratkaisujaan. SuPer on aiemmin tehnyt esityksen toimivasta sote-uudistuksesta. Sen mukaan maakunnat voisivat ottaa vastuulleen muut tehtävät, mutta eivät sote-sektorin tehtäviä. Maakunnan tehtävien rahoitus jäisi valtion vastuulle ja sote-kuntayhtymien rahoitus toteutettaisiin kuntayhtymien verotusoikeudella.
– Kuntayhtymämalli olisi demokratian toteutumisen kannalta turvallisempi vaihtoehto. Maakuntien kokoiset kuntayhtymät voivat myös toimia erittäin kustannustehokkaasti, Salo toteaa.
Eduskunta päättää maakunta- ja sote-uudistuksesta kesän kynnyksellä. Mikäli lakien käsittely etenee aikataulussa, voivat lait astua voimaan kesällä 2018.
