Kuinka harmitonta suomalaisten alkoholinkäyttö on jouluna?
Tiedetään, että joulun alla erityisesti viinien myynti kasvaa merkittävästi. Ymmärrän, että sillä halutaan juhlistaa tilaisuutta, eikä se maailmaa kaada, jos alkoholia käyttää vaikka ruoan yhteydessä sosiaalisissa tilanteissa niin, ettei sillä ole ikäviä jälkiseurauksia. Toisaalta joulusta puhutaan usein lasten juhlana, ja voi kysyä, kuuluuko alkoholi siihen lainkaan, tai haluammeko opettaa lapsille, että alkoholi kuuluu aina juhlaan. Alkoholinkäyttö ei edistä lepoa ja palautumista työvuodesta ja se myös lisää sosiaalisten sotkujen riskiä.
Tilastollisesti alkoholin kulutus on vähentynyt korona-aikana. Miltä tilanne näyttää päihdepalveluiden näkökulmasta?
Pelkän kokonaiskulutuksen tarkastelu on ongelmallista, sillä se on vain keskiarvo ja siihen vaikuttaa esimerkiksi matkustajatuonnin ja ravintoloissa käytetyn alkoholin anniskelun väheneminen. Osalla ihmisistä käyttö on vähentynyt, mutta samaan aikaan noin joka viidennen ihmisen käyttö on lisääntynyt, ja mitä säännöllisempää käyttö on ollut ennen koronaa, sitä suurempi riski sen lisääntyminen on ollut. Uutena ryhmänä päihdepalveluiden piiriin on tullut työssäkäyviä ihmisiä, joilla etätyö on johtanut juomiseen työaikana.
Samaan aikaan päihdehuollon avopalveluista on kadonnut ihmisiä. Mitä heille on tapahtunut?
Kuntien kustantamista päihdepalveluista näyttää hävinneen vuoden aikana noin 6 000 ihmisistä. Perhepalveluista ja kuntoutuksesta on niin ikään kadonnut asiakkaita. Luulen, että se liittyy korona-ajan sulkuihin ja ihmisten pelkoihin. Kunnat ovat myös säästäneet palveluista ja työntekijöitä on tarvittu niin koronatehtäviin kuin sote-uudistuksen valmisteluun, eikä väkeä ole riittänyt tunnistamaan ja ohjaamaan asiakkaita palveluiden piiriin. Ongelmat eivät ole hävinneet, ja pelkään, että ihmiset palaavat takaisin isomman avun tarpeessa tänä tai ensi vuonna.
Päihde- ja mielenterveyspalveluihin pääsy oli vaikeaa jo ennen koronaa. Miten pitkittynyt hoitovelka kurotaan umpeen?
Resurssien lisääminen on ihan aidosti tarpeen. Päihdepalveluista on hävinnyt 30 prosenttia potilaista viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja kuten kaikki tietävät, myös hoitamaton mielenterveysongelma altistaa päihteidenkäytölle. Matalan kynnyksen avohoitoa pitäisi vahvistaa, sillä päihdeongelmaiset eivät ole terveyspalveluiden prioriteettilistan kärjessä. Päihteidenkäytön stigman poistaminen madaltaisi kynnystä hakeutua palveluiden piiriin. Häpeä estää hakeutumasta apuun ajoissa, jolloin tarvitaan raskaita, korjaavia palveluita. Meillä on lähes 600 000 päihteiden riskikäyttäjää, joista merkittävä osa on työelämässä. Työnantajilla ja työterveyshuollolla voisi olla suurempi rooli varhaisen avun antamisessa.
Pitäisikö kannabiksen käyttö laillistaa?
Kannabiksen laillistaminen on poliittinen päätös. Tieteen ja tutkimuksen tai olemassa olevien kokemusten perusteella ei pystytä sanomaan, onko se yksinomaan hyvä vai huono asia. Vihreiden tekemä aloite on hyvä, koska se pakottaa meidän poliittisen järjestelmämme ottamaan kantaa asiaan. Laillistaminen on pitkä prosessi, jos sille tielle lähdetään ja se halutaan tehdä hyvin. Nykyisellään suomalainen palvelujärjestelmä ei ole siihen valmis.
Entä pitäisikö käytön rangaistavuus poistaa?
Pelkän kannabiksen rangaistavuuden poistaminen hyödyttäisi eniten keskiluokkaista väestöä, jolle merkinnät rikosrekisterissä aiheuttavat eniten ongelmia. Niille, jotka ovat jo syrjäytyneet ja joilla on isompia ongelmia, kannabis on yleensä kaikkein lievin päihde. Rankaiseminen itsessään ei ratkaise ongelmia. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos on ehdottanut kaikkien päihteiden rangaistavuuden poistoa, mikä auttaisi eniten kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Ehkäpä rangaistavuuden poisto veisi huomion oikeusjärjestelmästä ja rankaisemisesta hoidolliseen fokukseen, jossa sen pitäisikin olla.
Kaarlo Simojoki
- A-klinikka Oy:n toimitusjohtaja ja lääketieteellinen johtaja
- Helsingin yliopiston päihdelääketieteen työelämäprofessori
- Alansa tunnettu asiantuntija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja
