Kysely yksityisten hoivayritysten superilaisille osoittaa: perehdytyksessä pahoja puutteita

Epärealistiset tavoitteet ja työvuorojen arki törmäävät toisiinsa yksityisissä hoivayrityksissä. Alimiehitys, markkinointinäkökulmasta määritellyt laatukriteerit ja riittämätön perehdytys kasvattavat hoitajien kuormituksen sietämättömäksi.

perehdyttäminen

SuPerin tekemä kysely osoitti puutteita tiedoissa hoivayksikön toimintatavoista ja -ohjeista. Tätä selittänee osaltaan se, että työntekijöiden vaihtuvuus on suurta.

Teksti Henriikka Hakkala henriikka.hakkala@superliitto.fi

SuPer toteutti elokuussa Attendolla, Mehiläisessä ja Pihlajalinnassa työskenteleville superilaisille kyselyn, jolla kartoitettiin työntekijöiden kokemuksia nykytilanteesta yksiköissä. Vastauksia saatiin kaikkiaan 1547.

Kyselyn tulokset osoittavat, että kaikissa kolmessa yrityksessä on merkittäviä ongelmia, jotka liittyvät riittämättömään henkilöstön määrään, henkilöstöltä puuttuvaan tietoon omavalvonnan prosesseista ja siihen, että työaika ei riitä tehtävien hoitoon.

– Työntekijöiden selkeä kokemus on, että henkilöstön määrä ei ole missään määrin riittävä yhdessäkään näistä yrityksistä. Hälyttävän suuri osuus, noin 80 prosenttia vastaajista, sanoo näin kussakin yrityksessä, toteaa SuPerin järjestöasiantuntija Joni Vainikainen.

Mainos

Tämä johtaa siihen, että työn laatu ja asiakkaiden perushoito kärsivät. Hoitajat eivät ehdi toteuttaa lakisääteisiä ja oman oikeusturvansa kannalta tärkeitä velvoitteita, kuten kirjaamisia ja raportointeja. Lisäksi asiakkaiden hoito- ja palvelusuunnitelmiin kirjatut laadukkaan hoivan tekijöiksi luettavat virikkeellinen ja kuntouttava hoito jäävät tekemättä.

– Päällimmäinen havainto on jälleen, että työ kentällä on selviytymistä päivästä toiseen. Toiminta on viilattu niin äärimmilleen, että aikaa läsnäololle ei jää. Yrityksissä raha tehdään asiakkaiden ja työntekijöiden kustannuksella, asiantuntija Elina Kiuru toteaa.

Tieto ei tavoita työntekijöitä

Hoitajilta puuttuu kyselyn tulosten mukaan tietoa keskeisistä toimintatavoista ja -ohjeista. Edes omavalvontasuunnitelma ei ole kaikille tuttu. Pihlajalinnan vastauksissa useampi kuin joka kolmas kertoi, ettei tiedä, onko yksikössä omavalvontasuunnitelmaa. Mehiläisessä ja Attendolla työskentelevistä vastaajista samaa kertoi noin 20 prosenttia vastaajista.

– Kaikista vastaajista noin 50 prosenttia kertoi lisäksi, että he eivät tiedä, onko omavalvontasuunnitelma laadittu yhteistyössä työntekijöiden kanssa. Todella huolestuttavaa on se, että monessa kysymyksessä en tiedä -vastauksia annettiin eniten, järjestöasiantuntija Joni Vainikainen sanoo.

SuPerin asiantuntijat ovat myös vakavasti huolissaan siitä, kuinka pieni osuus vastaajista kokee, että yksikön toiminta, henkilöstömäärä, hoidon laatu ja asiakasturvallisuus vastaavat omavalvontasuunnitelmaa. Mehiläisellä vain 7,2, Attendolla 9,7 ja Pihlajalinnassa 11,9 prosenttia vastasi tähän myöntävästi. Vastaajista valtaosa kertoi, ettei tiedä, onko näin.

– Tämä viittaa siihen, että työntekijöillä ei ylipäätään ole välineitä arvioida omavalvontasuunnitelman toteutumista. Perehdyttäminen ei ole onnistunut eikä suunnitelmaa ole päivitetty yhdessä työntekijöiden kanssa, Vainikainen toteaa.

Puutteellinen perehdytys oman yksikön omavalvontasuunnitelmaan aiheuttaa vakavia tietovajeita myös siitä, miten työntekijät voivat toteuttaa sosiaa-
lihuoltolain mukaista ilmoitusvelvollisuuttaan.

– Ilmoitusvelvollisuudestahan perehdytetään omavalvontasuunnitelman kautta. Siihen kirjataan mistä ilmoitetaan, kenelle ja miten. Nämä kytkeytyvät tiiviisti yhteen, asiantuntija Elina Kiuru korostaa.

Laatu on määriteltävä tarkemmin

Asiantuntija Elina Kiuru tunnistaa ongelmien taustalta kiiltokuvankauniit ja epärealistiset, lähinnä markkinointia varten kirjatut laatukriteerit, joita ei voida nykymitoituksilla mitenkään tavoittaa. Kun laatua luonnehditaan sanoilla virikkeellinen, kuntouttava, kodinomainen ja yksilöllinen, jää yksittäisen työntekijän arvioitavaksi, tuottaako hän nyt tavoitelaatua ja kokeeko asiakas asian niin.

Kiurun mukaan tästä syntyy sietämätöntä eettistä kuormaa, joka ei kuulu yksittäisten työntekijöiden kannettavaksi. Laatu pitäisi määritellä täsmällisesti, ettei työntekijän tarvitse miettiä yksittäistapauksittain, pystyykö hän tuottamaan tavoiteltua laatua vai ei.

– Laatu pitäisi määritellä niin, että kun teet nämä yksilöidyt työt, tavoitetaan se laatu, josta on sovittu ja josta palkka maksetaan. Laatua kuvaillaan markkinointisanoin, joiden kirjoittaja ei ole koskaan käynyt katsomassa yksiköiden arkea, Kiuru sanoo.

Suuri ero myyntiargumenttien ja yksiköiden todellisen arkipäivän välillä rajoittaa selvästi myös asiakkaiden mahdollisuutta valita sellaista hoitopaikkaa, jossa hoito on sillä tasolla, kuin he toivovat.

– Näyttää siltä, että koko sosiaaliala on joutunut heitteille. Työntekijät ovat pian liian väsyneitä edes puuttumaan ongelmiin, Kiuru jatkaa.

Yritysfoorumit tulossa syksyllä

SuPer käsittelee kyselyn tuloksia syksyn aikana yritysfoorumi-keskustelutilaisuuksissa. Kaksipäiväisissä tilaisuuksissa keskustellaan näiden yritysten superilaisten kanssa tavoista, joilla työntekijät voivat pyrkiä vaikuttamaan epäkohtiin omissa yksiköissään. Huomio on nimenomaan työasioissa ja työoloissa sekä siinä, että kyse on aina koko työyhteisön asiasta.

Tilaisuuksiin on tulossa puhujaksi myös sosiaalihuollon valvonnasta vastaavan viranomaisen Valviran edustaja.

– Hän tuo työntekijöille tietoa siitä, miten valvonta toimii paikallisesti. Kuka valvoo ja ketä, ja mitkä asiat täytyisi ottaa huomioon. Tarkoitus on jakaa tietoa valvonnan prosessista, jotta myös työntekijöillä olisi tietoa ja he osaisivat ilmoittaa epäkohdista oikealla tavalla oikeaan aikaan.

Elina Kiuru ja Joni Vainikainen haluavat valaa työntekijöihin uskoa, että he ovat oikealla asialla silloin, kun alkavat selvittää asioita työyksiköissään.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Gerontologian professori Marja Jylhä: ”Henkilöstömitoituksen peruminen on omiaan karkottamaan hoitajia alalta”

Perhevapaauudistus näkyy uusissa työehtosopimuksissa ja vaikuttaa viipeellä myös varhaiskasvatukseen

Kia Lampi: ”Kuukautishäpeä näkyy työpaikoilla”