Mehiläisen tytäryhtiöiden hoitohenkilöstö marssi ulos Kemin ja Tornion työpisteistään torstaina iltapäivällä. Ulosmarssi järjestettiin SuPerin ja Tehyn paikallisten ammattiosastojen päätöksellä Mehiläinen Länsi-Pohja Oy:ssä, Mehiläinen Terveyspalelut Oy:ssä ja Mehiläinen Työelämäpalvelut Oy:ssä.
Hoitajat kokevat kuormitusta ja eriarvoista kohtelua
Ulosmarssiin osallistuneiden työntekijöiden mukaan Mehiläisen toimipisteissä Länsi-Pohjassa on mittavia ongelmia. Ulosmarssiin johtaneita syitä ovat muun muassa työnantajan yksipuolinen sanelupolitiikka ja työolosuhteiden heikentäminen. Hoitajat ovat kokeneet, että heitä on myös kohdeltu eriarvoisesti, sillä osalle on maksettu vuoden 2018 lomaraha täysmääräisenä ja osalle lomarahoja on maksettu vähemmän.
– Kun siirryimme Mehiläisen työntekijöiksi, lomarahastamme leikattiin 30 prosenttia. Työnantaja lupasi maksaa puuttuvan osuuden vuoden alussa, mutta ei ole sitä tehnyt, kertoo Länsi-Pohjan keskussairaalassa työskentelevä lähihoitaja Maria Alalahti.
Työntekijöiden mukaan Mehiläinen on toteuttanut nopeassa tahdissa muutoksia, jotka ovat heikentäneet henkilökunnan työssäjaksamista ja työhyvinvointia. SuPerin järjestöasiantuntija Joni Vainikainen ei ota kantaa ulosmarssiin, mutta toteaa, että Länsi-Pohjan alueen Mehiläisen työntekijöiden yhteydenotot SuPeriin ovat lisääntyneet.
– Jäseniltä on tullut yhä enemmän viestejä työpaikkojen epäkohdista sen jälkeen, kun sairaanhoitopiirin ja kuntien palvelut ulkoistettiin Mehiläiselle.
Lähihoitajien ja muun henkilökunnan määrää vähennetään
Länsi-Pohjan alueen Mehiläisen työntekijät kertovat väsyneensä työpaikkojen ongelmiin. Työntekijöiden mukaan henkilökuntaa on vähennetty ja sitä on liian vähän. Maria Alalahden mukaan myös työntekijöiden työaikoja on lyhennetty ja työvuoroja muutettu. Työntekijöillä ei ole riittävästi päällekkäistä työaikaa. Sen seurauksena hoitajat eivät ehdi antaa raportteja, tieto ei kulje työvuorojen välillä ja työt joudutaan jättämään kesken.
– Työntekijämäärän vähentymisestä johtuva kiire on johtanut siihen, että meillä ei ole aikaa esimerkiksi kuntouttavaan työhön. On nopeampaa pestä potilaan hampaat kuin tukea sitä, että potilas voisi itse harjata hampaansa, mikä olisi kuntoutumisen kannalta tärkeää.
Maria Alalahti on huolissaan myös siitä, ettei keskussairaalaan palkata enää vakituisia lähihoitajia. Eläkkeelle jäävien perushoitajien toimia muutetaan sairaanhoitajien toimiksi.
– Sain itse vakituisen toimen viime vuoden helmikuussa. Sen jälkeen ei ole palkattu vakituisia perus- tai lähihoitajia. Me lähihoitajat teemme kuitenkin potilaille tärkeää työtä, esimerkiksi asento- ja ihonhoitoa. Olemme lähellä potilaita ja tiedämme, mitä heille kuuluu, etteivät potilaat ole vain nimiä taululla.
