Ehtiikö kukaan ottaa syliin?

Liian suuret ryhmät ovat päiväkotien suurin ongelma. Ryhmäkoko ei pienene sillä, että lapsia hoitaa yliopistokoulutettu aikuinen.

varhaiskasvatus laki

Suomalainen varhaiskasvatus on maailman parasta, mutta nyt se halutaan muuttaa. Kuva Ingimage.

Teksti Elina Kujala elina.kujala@superliitto.fi

Uusi varhaiskasvatuslaki on eduskunnan käsittelyssä. Jos laki tulee kaavaillun mukaisena voimaan, se mullistaa suomalaisen päiväkodin arjen.

Useimmiten lapsiryhmässä työskentelee tällä hetkellä kaksi koulutettua lastenhoitajaa ja lastentarhanopettaja, mutta lakiehdotus esittää, että tulevaisuudessa ryhmässä olisi kaksi korkeakoulutettua ja vain yksi lastenhoitaja. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tulevina vuosina varhaiskasvatuksesta katoaisi 9000 lähihoitajan pestiä ja heidät korvataan korkeakoulutetuilla sosionomeilla ja lastentarhanopettajilla.

SuPerin asiantuntijan Johanna Pérezin ja kehittämisjohtajan Jussi Salon mielestä lakiehdotus on pöyristyttävä.

– Päiväkotien pahin ongelma on liian suuret lapsiryhmät, ei alalla työskentelevien koulutus. Tämän tietävät lastenhoitajat, lastentarhanopettajat, lasten vanhemmat ja tutkijat, sanoo Jussi Salo.

– Suomalainen varhaiskasvatus on erittäin laadukasta ja kansainvälisestikin arvostettua. Miksi ehjä ja hyvä täytyy korjata? ihmettelee Johanna Pérez.

Mainos

Tilastot kaunistuvat

Päiväkotien ylisuurista ryhmistä on keskusteltu varhaiskasvatuksen ammattilaisten kesken jo pitkään. Lähihoitajien lisäksi SuPeriin ovat yhteydessä myös lastentarhanopettajat, jotka kokevat, ettei heidän oma edunvalvojajärjestönsä ole ollut asiasta riittävän kiinnostunut.

Tällä hetkellä päivähoitoasetus määrää, että alle 3-vuotiaiden ryhmässä voi yhtä aikaa olla 12 lasta ja neljää lasta kohden tulee olla yksi hoitaja. Yli 3-vuotiaita lapsia samassa päiväkotiryhmässä voi olla 24 ja hoitajia on oltava yksi kahdeksaa lasta kohden. Lakiteksti on yksiselitteinen, mutta arki jotakin aivan muuta.

– Alalle on pesiytynyt käytäntö, jossa henkilökunta jatkuvasti venyy ja joustaa. Sijaisia ei palkata ja hoitajat tekevät koko ajan ylitöitä, kuvailee Pérez.

Hän huomauttaa, että ryhmäkoosta puhuttaessa olennaista on se, kuinka monta lasta on yhdessä ryhmässä, ei koko päiväkodissa. On yleistä, että tilastoja kaunistellaan siirtelemällä lapsia numeroina ryhmästä toiseen. Porsaanreikiä tuntuu löytyvän loputtomasti, kun ryhmäkokoja kasvatetaan.

Johanna Pérez pelkää, että jos uusi varhaiskasvatuslaki tulee kaavaillun mukaisena voimaan, ryhmäkoot kasvavat entisestään.

– Vaikuttaa siltä, että nyt ihannoidaan keskieurooppalaista mallia, jossa yksi korkeakoulutettu opettaja ohjaa isoa lapsiryhmää muutaman tunnin päivässä erilaisten avustajien tukemana. Tämä käytäntö ei istu suomalaiseen yhteiskuntaan, jossa molemmat vanhemmat tekevät kokopäivätyötä. Suomalaisen varhaiskasvatuksen vahvuus on ollut educare-malli, jossa hoitopäivä on ehjä kokonaisuus ja hoidon, kasvatuksen ja opetuksen hyvä yhdistelmä, sanoo Pérez.

Uusi lakiehdotus esittää myös, että vain lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen koulutusohjelmasta valmistuneet lähihoitajat saisivat vastaisuudessa työskennellä varhaiskasvatuksessa. Jussi Salo on asiasta eri mieltä.

– Erikoistumisala ei saa vaikuttaa mahdollisuuksiin työllistyä varhaiskasvatuksessa. Siellä tarvitaan myös esimerkiksi sairaanhoidollista osaamista. Työnantajalla on oltava mahdollisuus vapaasti valita työntekijänsä.

Moniammatillisuus

SuPeriin kuuluu lähes 7000 varhaiskasvatuksen parissa työskentelevää lähihoitajaa ja lastenohjaajaa. Liitto on koko kuluneen talven tehnyt työtä, jotta uudessa varhaiskasvatuslaissa kuuluisi järjen ääni ja näkyisi lähihoitajan ammatin arvostaminen.

– Hyvä varhaiskasvatus on yhteistyön tulos ja moniammatillista työtä, painottaa Johanna Pérez.

Jos uusi varhaiskasvatuslaki hyväksytään tällaisenaan, uudet pykälät astuvat voimaan elokuun alussa.  Lastenhoitajien ja opettajien sekä jo alaa opiskelemaan hyväksyttyjen kelpoisuudet nykyisin työtehtäviin säilyvät, eikä ketään nyt työssä olevaa voida erottaa uuteen lakiin vedoten. Siirtymä on tehtävä vuoteen 2030 mennessä.

Ei pidä paikkaansa!

SuPerin asiantuntija Johanna Pérez kumoaa kaikki perustelut sille, miksi lähihoitajien määrää pitäisi päiväkodeissa vähentää.

”Yliopistossa opiskellut henkilökunta takaa korkeatasoisen hoidon. Mitä korkeampi koulutus aikuisella, sitä parempi hoito lapsella!”

Pedagogiikka on tärkeää, mutta päiväkodin maailma ei ole mustavalkoinen. Lapsi tarvitsee myös turvallista sylissä pitäjää, kurahousujen pukijaa, vaipan vaihtajaa, hoivaamista ja kuuntelijaa. Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän varhaiskasvatus on perustarpeista huolehtimista ja turvallisia rutiineja. Näihin tehtäviin lähihoitajan koulutus antaa erinomaisen pohjan. Lastenhoitajien suurempi osuus henkilöstöstä on hyvin perusteltu käytäntö, jota ei saa muuttaa. Erityisen tärkeää tämä on pienten, alle 3-vuotiaiden lasten ryhmässä.

”Lastentarhanopettajista on nyt pulaa, mutta ei se ole ongelma. Juurihan heidän koulutuspaikkojaan päätettiin lisätä tuhannella.”

Mikäli uuden varhaiskasvatuslain vaatimukset päiväkotien henkilökunnan koulutustaustasta tulevat voimaan, tuhat uutta koulutuspaikkaa lastentarhanopettajille ei riitä alkuunkaan vastaamaan alan tarpeisiin. Varhaiskasvatuksesta eläköityy tulevina vuosina paljon väkeä. Sen lisäksi kandidaatin tutkinnon tehneistä lastentarhanopettajista osa jatkaa opintojaan luokanopettajiksi. Seuraus olisi, että tulevaisuudessa päiväkodeissa työskentelee yhä enemmän vaihtuvia sijaisia ja pätkätyöläisiä.

”Lapsen koulupolun pitää alkaa jo päiväkodissa. Kun päiväkotiin tulee lisää varhaiskasvatuksen opettajia, ryhmässä järjestetään enemmän laadukkaita opetustuokioita.”

Suomalaiset oppimistulokset ovat erinomaisia, vaikka varsinainen oppivelvollisuus alkaa kansainvälisesti katsottuna melko myöhään 7-vuotiaana. Päiväkodin aikuisten korkeakoulututkinto ei takaa enemmän oppimistuokioita. Lastentarhanopettajat voivat käyttää 12 prosenttia työajasta toiminnan suunnitteluun. Jos lastentarhanopettajia on ryhmässä kaksi, molemmilla kuluu suunnitteluun se aika. Kun suunnitellaan, ollaan poissa lasten luota. Lastenhoitajan työ tehdään lasten kanssa ja pedagogiset opinnot ovat osa myös lähihoitajan tutkintoa.

”Yhä useammat lapset tarvitsevat erityistä tukea jo päiväkodissa. Lähihoitajan koulutus ei riitä erityislasten kohtaamiseen.”

Erityistukea tarvitsevia lapsia on erilaisia. Esimerkiksi diabetesta, epilepsiaa tai hankalaa astmaa sairastavat lapset tarvitsevat päiväkotipäivän aikana sellaista hoidollista osaamista, jota on vain koulutetulla lähihoitajalla. Ei ole lapsen, eikä perheen etu, että vanhempi joutuu olemaan viikon työstä poissa ja kotona käytännössä terveen lapsen kanssa siksi, että päiväkodissa kukaan ei voi laittaa lääkäriltä saadun ohjeen mukaan lapselle silmätippoja. Lähihoitajien sairaanhoidollinen osaaminen täytyy tunnistaa. Myös monien vanhempien toive on, että lapsen lääkityksestä, olipa kyseessä akuutti tai krooninen sairaus, vastaa päiväkotipäivän aikana nimenomaan koulutettu lähihoitaja.

”9000 korkeakoulutetun palkkaaminen tulevina vuosina maksaa kunnille paljon, mutta kyllä ne rahat jostakin löytyvät”

Tuhansien korkeakoulutettujen palkkaaminen tulee kunnille hyvin kalliiksi. Pelko on, että raha vain otetaan jostakin ja silloin se on joltakin muulta pois. Hoitajille, lapsille ja perheille parempi lopputulos olisi, jos sama rahasumma käytettäisiin siihen, että ryhmäkokoja päiväkodeissa pienennetään. Superilaisten tärkein toive varhaiskasvatuslakiin on suhdeluvun ja ryhmäkoon pienentäminen, se olisi ennen kaikkea lapsen etu.

Sinua voisi kiinnostaa myös

SuPer ei suostunut lomarahaleikkauksiin Loimaalla

Kunta-alan neuvottelut alkoivat – SuPer haluaa turvata lakisääteiset palvelut

Vasu-keskusteluissa ei aina kuulu vanhempien eikä lasten ääni