Lähihoitaja on vammaistyössä paljon vartija

Vammaisten parissa työskenteleviltä lähihoitajilta edellytetään laaja-alaista osaamista vammaisuudesta, terveydentilan seurannasta ja sairauksien hoidosta. Usein he ovat työvuoroissaan ainoita sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia.

Huoli hoitajamitoituksesta koskee myös vammaistyötä. Kouluttamattomien työntekijöiden käyttäminen kuormittaa lähihoitajia. Kuva: Ingimage.

Teksti Saija Kivimäki

Hoitajalla on oltava tietoa yleisesti vammaisuudesta sekä erityisesti sen asiakasryhmän erityistarpeista, joiden parissa työskentelee. Vammaisuuden kirjo on laaja, ja ensisijaisen vamman lisäksi ihmisellä voi olla erilaisia liitännäisoireita. SuPerin opiskelija-asiamies Jonna Salomaa ottaa esimerkiksi kommunikointivaikeudet.

Mainos

–  Jos ihmisellä on vammaisuutensa takia vaikeuksia tulla ymmärretyksi ja kuulluksi, hänen käytöksensä muuttuu helposti haastavaksi, pitkään kehitysvamma-alalla työskennellyt Salomaa sanoo.

Vammaisia ihmisiä työssään kohtaavilla hoitajilla tulisikin olla mahdollisuus päivittää ja täydentää osaamistaan esimerkiksi puhetta korvaavien kommunikointimenetelmien käytössä.

Kun vammaisten ihmisten elinaika on viime vuosikymmenten aikana noussut, palveluiden piiriin on tullut yhä enemmän ikääntyneitä vammaisia ihmisiä.

Vammaisen ihmisen ikääntyminen tarkoittaa usein palvelutarpeen lisääntymistä ja muuttumista ohjauksellisesta työstä hoidolliseen. Se asettaa omat haasteensa myös lääkehoidolle, joka niin ikään on usein lähihoitajan vastuulla.

 

Huoli mitoituksesta koskee myös vammaistyötä

SuPerin keväällä tekemässä selvityksessä vammaispalveluissa työskentelevistä hoitajista suurin osa kertoi, että heidän työpaikallaan on työntekijöitä, joilla ei ole sosiaali- ja terveysalan ammatillista koulutusta.

Eniten kouluttamattomia työntekijöitä toimii keikkatyöntekijöinä. Kyselyn mukaan kouluttamattomia keikkalaisia käytetään yli 40 prosentissa työpaikoista. Osassa työpaikoista keikkatyöntekijöiden tarve on jatkuva.

Alalle kouluttamattoman henkilökunnan käyttö kuormittaa lähihoitajia, kun vaativimmat tehtävät kasautuvat koulutetun henkilökunnan harteille. Lisäksi osaamattomien työntekijöiden perehdyttämiseen kuluu aikaa.

– Vastuu työvuoron sujumisesta on vakituisilla työntekijöillä, vaikka keikkalainen olisi kuinka hyvä ja kokenut, Jonna Salomaa muistuttaa.

Kaiken kukkuraksi liian pieni työntekijämitoitus herättää huolta palvelun laadusta ja työntekijöiden jaksamisesta myös vammaistyössä.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Hoitajamitoitus paranee jo syksyllä

Lähihoitaja Elina Vaittinen-Kulmala toipui alkoholismista ja auttaa nyt muita raitistumaan

Kalliit työvaatehankinnat kismittävät lähihoitajia