Heikki Isosaari: Työnantajan arvot kovenevat

Seinäjokinen Heikki Isosaari on heiluttanut kahdeksan vuotta SuPerin edustajiston puheenjohtajan nuijaa. Syyskuun liittokokouksessa hän luopuu paikastaan.

Heikki Isosaari

Heikki Isosaari pitää oman työehtosopimuksen saamista hoitoalalle SuPerin yhtenä suurimmista ja mieleenpainuvimmista saavutuksista. Kuva: Juha Harju

Teksti Elina Kujala

SuPerilla on hyvät ja luottamukselliset suhteet niin työnantajapuoleen, yhteistyökumppaneihin kuin mediaankin. Meitä arvostetaan. Se ei ole itsestään selvää, vaan liitossa on asian eteen pitkään tehty armottoman kovaa työtä, sanoo Isosaari.

Kevään ja kesän aikana hän seurasi tiiviisti neuvottelukierroksen etenemistä. Viimeisetkin sopimukset saatiin valmiiksi juhannuksen jälkeen. Isosaari on neuvottelutulokseen enemmän kuin tyytyväinen.

– Aina neuvottelujen aikana löytyy niitä viisaampia sivusta neuvojia, mutta täytyy hahmottaa, että neuvottelukierroksella neuvotellaan paljosta muustakin kuin rahasta. Työehtosopimukseen kirjattava teksti on erittäin tärkeä ja pitää sisällään paljon. Meillä on SuPerissa erinomaiset neuvottelijat ja he ansaitsevat kiitoksen loistavasta työstä.

Oman työehtosopimuksen saamista hoitoalalle hän pitää yhtenä suurimmista ja mieleenpainuvimmista SuPerin saavutuksista.

Pienten puolella

Heikki Isosaari oli 19-vuotias, kun hän ensimmäisen kerran käveli apuhoitajana Seinäjoen keskussairaalan ovista sisään. Hän on työskennellyt pitkään ortopedian osastolla, mutta viime vuosina hoitotyö on jäänyt ja tehtävät vaihtuneet työsuojeluvaltuutetun työhön. SuPerin toiminnassa Isosaari on ollut mukana yli kolme vuosikymmentä. Alusta hänkin joutui aloittamaan.

– Ensin en ymmärtänyt ammattiliiton toiminnasta mitään. Ihmettelin, että mikä STTK ja mikä edustajisto, kaikki oli yhtä sinsallaa, Isosaari naurahtaa.

Mainos

Vähitellen oppi. Vuonna 1997 hänet omien sanojensa mukaan valittiin vahingossa ammattiosastonsa puheenjohtajaksi. Liiton ylimpään päättävään elimeen edustajistoon Isosaari äänestettiin vuonna 2000, edustajiston puheenjohtajaksi vuonna 2012.

– En ole itse pyrkinyt, vaan minua on pyydetty ja harkinnan jälkeen olen suostunut, hän sanoo.

Isosaari on viihtynyt mukana ammattiliiton toiminnassa näin pitkään sen takia, että kyse on yhteisten asioiden ajamisesta. SuPer on pienemmän puolella.

– Olemme aliarvostettu ammattiryhmä. Usein joudumme taistelemaan ihan itsestäänselvyyksien puolesta. Itselleni ammattiliiton tehtävät ovat olleet myös henkireikä arkisen ahertamisen keskellä. Asioihin vaikuttaminen valtakunnan tasolla on antanut laajempaa näkökulmaa omaankin työhön.

Isosaari sanoo, että isot liittokokoukset ja niiden sähköinen tunnelma ovat painuneet erityisesti mieleen kuten myös vuoden 2007 neuvottelukierroksen poikkeukselliset tapahtumat. Edustajiston kokoukset ja niiden johtaminen ovat omalla tavallaan olleet kohokohtia.

– Joskus kuulee sanottavan, että SuPerin edustajisto on vain kumileimasin, joka hyväksyy liiton työvaliokunnan ja hallituksen valmistelemat esitykset. Näin asia ei ole. Olen muistuttanut edustajiston jäseniäkin, että edustajistolla on aina mahdollisuus hyväksyä tai muuttaa tehtyä esitystä. Kun hyväksytään, se on aina päätös.

Suurta draamaa tai isoja yllätyksiä edustajiston kokoukset eivät ole tarjonneet. Se kertonee osittain siitä, että asiat tulevat edustajiston pöydälle huolellisesti valmisteltuina.

– Sen olen huomannut, että etukäteen on vaikea arvioida, mikä esityslistan asia herättää keskustelua. Joskus isot aiheet, taannoin esimerkiksi ruotsinkielisten mandaattipaikan poistaminen, nuijittiin läpi ilman yhtäkään puheenvuoroa. Toisinaan taas jokin pieneltä tuntuva päätös herättää kiivasta keskustelua.

Edustajiston puheenjohtajan nuijan hän luovuttaa syyskuussa seuraajalleen hyvällä mielellä. Isosaari sanoo, että korona on omalta osaltaan helpottanut luopumista. Viime kuukausina ei ole enää matkustettu kokouksiin. SuPerin päättävät elimet ovat kokoustaneet kasvotusten edellisen kerran helmikuussa. Sen jälkeen asiat on hoidettu Teamsin välityksellä.

– Aikansa kutakin. Olen sitä mieltä, että jossakin vaiheessa ihmisen pitää ymmärtää luopua ja antaa tilaa nuoremmille.

Euroja vai ihmisiä?

Edustajistossa Isosaari on seurannut eturivissä työelämän, hoitoalan ja ammattiyhdistysliikkeen muuttumista. Yksi suunta on ollut selvä. Nykyään liian usein eurot merkitsevät, eivät niinkään ihmiset.

– Työnantajapuolen arvot ja vaatimukset ovat koventuneet. Luottamusmiehet ovat nykypäivänä kentällä todella kovilla. Paikallisesta sopimisesta puhutaan paljon, mutta se on näennäistä. Neuvotteluun saatetaan kutsua, mutta todellisuudessa päätökset on jo tehty.

Isosaari ennustelee, että hoitoalalla ja ammattiliitolla on edessä haasteita täynnä oleva tulevaisuus. Ilmapiiri on sellainen, että kapuloita koitetaan lyödä rattaisiin vähän joka suunnasta. Sen osoittavat kesällä käyty keskustelu eläkeiän nostamisesta sekä puhe kaikille, ei vain työttömyyskassojen jäsenille, kuuluvasta ansiosidonnaisesta päivärahasta.

– Eikä sote-uudistuksen vaikutuksista osaa kukaan sanoa vielä paljon mitään.

Ammattiliitolla on paljon tehtävää, mutta mahdoton urakka ei ole, vaan entistäkin tärkeämpi.

Työsuojeluvaltuutettuna Isosaari näkee läheltä työpaikkojen murheet. Hyvä henkilöjohtaminen on hoitoalalla usein hakusessa.

– Joskus olen ollut sitä mieltä, ettei yhdellä ihmisellä niin suurta merkitystä voi työyhteisössä olla, mutta nyt olen kokemuksen myötä oppinut, että kyllä voi. Yksi ihminen voi saada aikaan tosi hyvää, mutta myös paljon pahaa. Ihmiset saa pienellä asialla hyvälle mielelle, mutta myös pienellä asialla tosi pahalle mielelle.

Jokaisella meistä on oikeus hyvää johtamiseen. Kaikista vain ei ole johtajiksi, sanoo Isosaari.

Golfkentät kutsuvat

Kun Isosaari reilun vuoden päästä jää eläkkeelle, tai nostetaan telakalle, kuten hän itse asian ilmaisee, on työelämässä kertynyt vuosia 43. Toiveena hänellä on, että terveyttä riittää ja pääsisi enemmän golfkentille. Keikkailevaksi hoitoalan eläkeläiseksi hän ei aio ryhtyä.

– Toivon, että ei töihin tarvitsisi enää tulla. 43 vuotta riittää. Ja vaikka eläköitymisen häämöttäessä jättäydyn nyt SuPerin toiminnasta pois, niin meinaan kyllä seurailla taustalta, että mitä ne siellä liitossa touhuaa.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Lähihoitaja 2022: Mitä tehdä, kun työn tunnekuorma on liian suuri? Hoitajan kriisi voi viedä maailmasta värit

Lähihoitaja saattajana: kotona voi saada hyvän ja kauniin kuoleman

Saako hoitajalla olla lävistyksiä? – Viisi faktaa hoitajien lävistyksistä