Työkaveriin luottaminen on riski, joka yleensä kannattaa

Töihin on mukava mennä ja työt sujuvat, kun voi luottaa työkavereiden ja esihenkilön sanoihin, toimintaan ja osaamiseen.

Kuva: Matti Westerlund

Teksti Saija Kivimäki

Rekrytointi-ilmoituksessa etsitään luotettavaa työntekijää. Eduskunnassa äänestetään hallituksen tai yksittäisen ministerin luottamuksesta. Tekoälyn kehittyminen herättää kysymyksiä sen tuottaman tekstin luotettavuudesta. Luottamusta edellytetään monenlaisissa yhteyksissä ja keskustelu luottamuksesta tuntuu olevan pinnalla juuri nyt, mutta harvemmin pysähdytään miettimään, mitä luottamus oikeastaan tarkoittaa. Asian määritteleminen ei ole helppoa, myöntää luottamustutkija, Itä-Suomen yliopiston yliopistolehtori Mirjami Ikonen. Luottamus voidaan hänen mukaansa nähdä ihmisen myötäsyntyisenä ominaisuutena, joka on läsnä koko elämänkaaren ajan.

– Luottamus on aina läsnä ihmisten kohdatessa. Vastasyntynyt vauva luottaa elämänsä toisten ihmisten käsiin, vaikka päätös ei olekaan tietoinen. Myös viimeisellä hengenvedolla olemme toisten ihmisten käsissä.

Usein luottamus ymmärretäänkin erityisesti ihmissuhteisiin liittyvänä piirteenä. Kun luotamme toiseen ihmiseen, voimme olla varmoja hänen aikeistaan. Luotettavan ihmisen kanssa voi puhua vaikeistakin asioista rehellisesti ja suoraan.

Työelämässä luottamuksella on valtavan suuri merkitys. Sitä tarvitaan niin työntekijöiden kesken kuin työntekijöiden ja esihenkilön välillä. Työnteko luistaa, kun voimme luottaa siihen, että meistä jokainen on tehtäviensä tasalla ja suoriutuu niistä kelvollisesti. Ammattitaito onkin yksi luotettavan työntekijän keskeisistä ominaisuuksista.

Luottamus ei synny ihmisten välille tyhjästä vaan rakentuu vähitellen. Jos työpaikalla työntekijöiden vaihtuvuus on suurta, ei työntekijöiden kesken ehdi syntyä kovinkaan luottamuksellista ilmapiiriä.

Se, kuinka luottavaisesti suhtaudumme toinen toisiimme, riippuu myös kokemuksistamme. Jos luottamus on joskus rikottu, on aivan luonnollista suhtautua uusiin ihmisiin ja tilanteisiin varovaisesti. Luottaminen vaatii nimittäin rohkeutta. Emme koskaan voi olla täysin varmoja toisen ihmisen tarkoitusperistä tai vaikkapa siitä, että laitteet toimivat kuten niiden pitääkin. Jos aikaisemmat kokemuksemme tukevat ajatusta siitä, että asiat epävarmuudesta huolimatta sujuvat, suhtautumisemme on yleensä luottavaista.

Luottamuksen toinen puoli on terve epäilys, joka on paikallaan esimerkiksi silloin, kun tapahtuu jotakin yllättävää.

– Ihmisen intuitio saattaa ohjata hänet toimimaan poikkeuksellisessa tilanteessa vastoin aikaisempaa kokemusta, ja silti juuri oikein.

Elämän ja kuoleman kysymys

Luottamuksella on myös laajempia yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. Suomalaisia on usein kuvailtu luotettavaksi kansaksi. Väitettä on todisteltu niin sanotuilla lompakkotutkimuksilla: Suomessa kadulle pudotettu lompakko palautuu omistajalleen tai poliisille todennäköisemmin kuin muissa maissa. Tulos kertoo ennen muuta rehellisyydestä, mikä on yksi luottamuksen ulottuvuuksista. Ikosen mukaan Suomessa on vahva luottamus myös instituutioihin, kuten presidenttiin, oikeuslaitokseen tai terveydenhuoltoon.

– Luottamus on yllättävän vankkaa. Silloinkin kun jokin kohu aiheuttaa särön luottamukseen, se palautuu yllättävän nopeasti.

Ikosen mukaan on kiinnostavaa nähdä, miten pitkään jatkunut terveydenhuollon kriisi vaikuttaa kansalaisten luottamukseen järjestelmään.

– Jääkö luottamuspula vai horjuuko luottamus vain ja palautuu, jos hoitajapula pystytään ratkaisemaan, hän pohtii.

Vaikka luottamus järjestelmään horjuu ja sitä kritisoidaan, luotto terveydenhuollon ammattilaisiin on silti Ikosen mukaan vahva. Yksittäisen ihmisen kohdalla tunnetta vahvistavat tai horjuttavat omakohtaiset kokemukset, esimerkiksi miten on potilaana tai omaisena tullut kohdatuksi ja kuulluksi.

Sosiaali- ja terveysalan työssä erityistä on se, että siinä luotettavuudella on poikkeuksellisen suuri merkitys myös asiakkaiden ja potilaiden kannalta.

– Monella muulla alalla ihmisen hyväntahtoisuudella ei ole samanlaista vaikutusta toisten ihmisten elämään tai jopa elämän pituuteen.

Osoita arvostusta

Mirjami Ikonen on työssään kerännyt ja tutkinut satoja eri aloilla työskentelevien ihmisten kirjoituksia luottamuksesta. Teksteissä sosiaali- ja terveysalan työ nousee hänen mukaansa esiin aivan omanlaisenaan. Niissä piirtyy kuva erilaisista työpaikoista, joissa on vahvat hierarkiat ja raskas tunnemuisti.

– Sote-alan organisaatioissa on paljon ääneen lausumattomia, hiljaisia malleja, joiden mukaan toimitaan tietyllä tavalla, vaikka ei enää muisteta, miksi. Taustalla voi olla jokin työyhteisön kriisi, joka on jättänyt jälkensä.

Mainos

Samaan aikaan käynnissä on isoja muutoksia. Sote-uudistus mylläsi koko julkisen sektorin uuteen järjestykseen, ja työntekijäpula pakottaa yrityksetkin etsimään uusia tapoja työn järjestämiseen. Se näkyy myös Ikosen tutkimusaineistossa.

– Jotakin on muuttumassa. Teksteissä välittyy uudenlainen, yhdessä tekemisen ilmapiiri tai kulttuuri. Arvostuksella on iso merkitys työyhteisössä, arvostetaan toinen toistemme työtä ja annetaan jokaiselle oma paikkansa. Omakin arvostukseni hoitotyötä kohtaan on noussut näiden tarinoiden analysoimisen ja lukemisen myötä.

Tekstit ovat osoittaneet myös luottamuksen haurauden. Joskus vuosiakin jatkunut epäluottamuksen kierre on saattanut lähteä liikkeelle pienetä väärinymmärryksestä.

– Meissä ihmisissä on syvällä nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve, ja jos se mitätöidään, inhimilliset arjen virheet saattavat paisua valtavan suuriksi. Esihenkilö on esimerkiksi saattanut luvata käydä jossain toimipisteessä mutta unohtanut sen, mikä työyhteisössä on koettu välinpitämättömyytenä, tai työntekijän on lähettänyt esimiehelleen sähköpostia, johon tämä ei ole vastannut.

Tulehtuneessa tilanteessa ei ole kyse vain siitä, että ihmisten välillä vallitsisi epäluottamus vaan monesti se liittyy myös johtamiseen, työkulttuuriin tai vaikkapa työpaikan rakenteisiin. Tyypillistä on, että epäluottamus ruokkii työpaikalla juoruilua ja huhupuheita.

– Epäluottamus tai luottamuksen puute on työelämässä valtava energiasyöppö. Se näkyy työtehossa ja työn tuloksissa. Työn ilo häviää. Jos ihminen kokee, ettei häneen luoteta, hän peilaa itseään muihin ja miettii, mitä on tehnyt väärin, tulkitsee ehkä alitajuisestikin sanattomia viestejä. Kahvitauotkin saattavat kulua siihen, että yritetään saada selkoa tilanteesta sen sijaan, että tauko virkistäisi ja palauttaisi.

Tilanteen korjaamiseen tarvittaisiin aikaa aitoihin kohtaamisiin, että todella pysähtyisimme kuuntelemaan toinen toisiamme. Vähimmillään se on arkinen, myönteinen palaute työkaverin tekemästä työstä.

– Se osoittaa, että huomaamme toisen työn ja arvostamme sitä.

Millainen on luotettava työntekijä?

  • Ammattitaitoinen: Jokaisen työntekijän vastuulla on oman ammattitaidon ja osaamisen ylläpitäminen ja kehittäminen.
  • Hyväntahtoinen: Luotettava ihminen haluaa lähtökohtaisesti hyvää muille ihmisille mutta on armollinen myös itseään kohtaan.
  • Rehellinen: Luotettava ihminen ei anna katteettomia lupauksia ja noudattaa yhdessä sovittuja pelisääntöjä.

Mistä tunnistaa epäluottamuksen työpaikalla?

  • Epäluottamus tekee ihmisistä varoivaisia ja epävarmoja.
  • Juoruilu ja huhupuheet lisääntyvät.
  • Houkutus laiminlyödä työtehtäviään kasvaa.
  • Tarkkailu ja valvonta lisääntyy.

Miten työpaikalla ylläpidetään ja rakennetaan luottamusta?

  • Työpaikan toimintaohjeet ovat selkeät ja johdonmukaiset ja koskevat kaikkia työntekijöitä.
  • Esihenkilö kohtelee työntekijöitä oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti.
  • Työntekijöiden osaamista ja ammattitaitoa kunnioitetaan.
  • Luottamuksellisessa ilmapiirissä jokainen uskaltaa tuoda esiin omat mielipiteensä ja näkökulmansa, myös negatiiviset.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Pelottaako suoraan puhuminen? – Oikeanlainen rehellisyys kannattaa

Kotihoidossa on paljon korjattavaa, mutta asiakkaat eivät ole se syy, miksi hoitajat vaihtavat työpaikkaa

”Kaksi tuntia lisää työmatkoihin, ei kiitos!” – Hyvinvointialueiden säästöt tarjoavat pienten paikkakuntien lähihoitajille vain huonoja vaihtoehtoja