Pidä puolesi muita loukkaamatta –Aggressiivisuuden sijaan työelämässä tarvitaan lempeää jämäkkyyttä

Assertiivisuus tarkoittaa kykyä pitää puoliaan ja ilmaista mielipiteitään ja tarpeitaan suoraan mutta toisia ihmisiä loukkaamatta. Se on arvokas taito, jota voi ja kannattaa opetella.

Kuvitus: Matti Westerlund

Teksti Saija Kivimäki

Aggressiivisuus on yksi ihmisen perustunteista. Usein se mielletään kielteiseksi tunteeksi, hyökkäävyydeksi tai vihamielisyydeksi, ja sen ajatellaan ilmenevän esimerkiksi suorana fyysisenä väkivaltana.

Tunteet eivät kuitenkaan itsessään ole myönteisiä tai kielteisiä, vaan jokaisella on jokin tarkoitus.

– Aggressiivisuus on energiaa, liikkeelle paneva voima, joka saa ihmisen toimimaan ja vaikuttamaan asioihin, nousemaan aamulla ylös sängystä, kuvailee työterveyspsykologi Heli Hannonen Työterveyslaitoksesta.

Vihastuminen ja kiukustuminen ovat myös varsin inhimillisiä reaktioita. Jokainen meistä suuttuu joskus, ja kun niin tapahtuu, sen merkitystä kannattaa pysähtyä pohtimaan.

– Tunne kertoo ihmiselle, että kaikki ei hänen näkökulmastaan mennyt oikein. Se antaa tilaisuuden pohtia, miksi toisen käytös herättää tällaisen tunteen ja olisiko asialle syytä tehdä jotain.

Hyödyllisyydestä tai tarpeellisuudesta huolimatta Hannonen ei halua puhua myönteisestä aggressiivisuudesta.

– Se voi sekoittaa ihmisiä, koska aggressiivisuus mielletään niin kovin negatiivisena asiana. Sen sijaan voisi puhua assertiivisuudesta, jämäkkyydestä pitää kiinni omista rajoistaan päättäväisesti mutta ystävällisesti.

Mainos

Työelämässä assertiivisuutta on vaikkapa kyky sanoa ”ei” silloin kun oma aika tai jaksaminen ei riitä.

– Vuoron vaihtaminen ja ylitöiden tekeminen on sopivaa silloin, kun niitä jaksaa tehdä eikä muutakaan menoa ole. Siinä ei ole mitään pahaa, joustaminen on hyvä ominaisuus. On kuitenkin tärkeää tunnistaa oman jaksamisen rajat. Kun ne tulevat vastaan, on osattava sanoa, että mielelläni joustaisin, mutta tällä kertaa se ei ole mahdollista.

Tunteet tarttuvat

Kyky malttaa mielensä ristiriitatilanteissa on arvokas taito työelämässä. Jos työpaikalla on totuttu siihen, että jotkut tai kaikki työntekijät joustavat aina pyydettäessä, voi uudenlainen toimintatapa herättää ärtymystä.

Tunteet vievät helposti mennessään ja tarttuvat ihmisestä toiseen.

– Tunne herättää vastatunteen. Jos minä tulen vihaisena sanomaan sinulle jonkin asian, et kuule sitä mitä minä sanon, vaan reagoit tunteeseen. Joko tulet itsekin vihaiseksi tai vetäydyt kuoreesi.

Aggressiivinen kohtaaminen vie elimistön taistele tai pakene -tilaan, jossa ajatus ei kulje kirkkaana eikä loogisena.

– Asian muuttaminen tunnelataus päällä on harvoin tuloksellista. Tunnelataus on purettava ja vasta sitten kannattaa puuttua tilanteeseen.

Tunteiden kuumentuessa puolin ja toisin on suurta viisautta osata hellittää.

– Kannattaa miettiä, haluatko olla oikeassa, vai haluatko, että tilanne tai ongelma ratkeaa. Ne eivät aina ole sama asia.

Jämäkkyyttä voi opetella

Toisin kuin tunteet, joiden tulemiseen emme juuri pysty vaikuttamaan, assertiivisuus on opeteltavissa oleva taito. Hannonen kannustaa aloittamaan helpoista tilanteista, vaikkapa kun kaveri ehdottaa kahvilla käymistä, etkä jaksaisi lähteä.

– Voit kiittää kutsusta ja sanoa, että tulet mielelläsi jollain toisella kertaa, mutta nyt et jaksa. Kannattaa etukäteen miettiä, mitkä sanat sopivat omaan suuhun ja myös sitä, missä omat rajat menevät, minkä verran olet valmis joustamaan ja minkälaisissa asioissa.

Työyhteisössä, jossa joustaminen on tullut tavaksi, toiminnan muuttaminen ei ole helppoa. Jämäkkää ystävällisyyttä ja omien rajojen puolustamista kannattaa siksi harjoitella silloin, kun siihen on itsellä riittävästi voimavaroja.

– Katon korjaaminen on kurjempaa sateella kuin poutasäällä. Sanonta on kulunut, mutta pätee tähän tilanteeseen. Jos oma jaksaminen on huonoa, toimintatapojen muuttaminen on vaikeaa.

Avoimesti kohti hankalaa

Suora aggressiivisuus, kuten huutaminen ja kiroilu, on helppo käsitellä. Se on huonoa käytöstä eikä kuulu työpaikalle. Yleisempää lieneekin negatiivisten tunteiden ilmaiseminen epäsuorasti. Se voi olla selän takana juoruilua tai vaikka työkaverin sivuuttamista yhteisissä keskusteluissa.

– Pystymme hyvin hienovaraisilla eleillä osoittamaan, mitä mieltä olemme jostain asiasta. Jos ihminen ilmaisee kiukkuaan epäsuorasti pyörittelemällä silmiään tai kohottelemalla kulmakarvojaan, siihen on vaikeampi puuttua.

Passiivisaggressiivisuus tai muu epäsuora negatiivisten tunteiden osoittaminen ei sekään tietenkään ole sopivaa käytöstä työelämässä, mutta siihen liittyy paljon tulkinnanvaraisuutta.

– Olemme eri tavoin herkistyneitä hienovaraisille eleille. Teemme niistä myös vääriä tulkintoja. Jos ihmisellä on huonoja kokemuksia aikaisemmista työpaikoista, hän on herkempi tulkitsemaan eleet negatiivisina. Kannattaa varmistaa, onko oma tulkinta oikea ennen kuin tekee tilanteesta johtopäätöksiä.

Heli Hannonen kehottaa lähtemään asian selvittelyyn ystävällisesti ja kysyvästi ja silloin, kun ei itse ole tunnekuohun vallassa. Usein käsiteltävät asiat eivät ole niin kiireisiä, etteikö niihin voisi palata vielä vaikka seuraavana päivänä.

–  Tunteita herättävistä aiheista kannattaa puhua mahdollisimman konkreettisesti. Vältä sanomasta, että sinä aina pyörittelet silmiäsi kun minä puhun. Sano mieluummin, että eilen kun puhuimme, minulle jäi sinun ilmeistäsi se vaikutelma, että olit eri mieltä.

Aggressiivisuudella ei ole sukupuolta

Aggressiivisuutta on usein totuttu ajattelemaan varsinkin tytöille ja naisille sopimattomana tunteena, ja moni on oppinut jo hyvin pienestä alkaen tukahduttamaan sen tai ilmaisemaan sitä epäsuorasti. Näin on ainakin aikaisemmin ollut.

– Pojille on ehkä sallittu enemmän kiukkuista ja vihamielistä, jopa fyysistä aggressiivista käytöstä. Tyttöjä on puolestaan enemmän kannustettu pukemaan tunteita sanoiksi ja käsittelemään niitä.

Hannonen arvelee, että tunteiden ilmaisussa kasvatus on muuttunut tasavertaisemmaksi, ja nykyisin kaikkia lapsia kannustetaan selvittämään asiat puhumalla, opetetaan tunnistamaan omia tunteitaan ja käsittelemään niitä muutoin kuin lyömällä.

– Käsitykseni on, että yksilöiden väliset erot ovat suuremmat kuin sukupuolten väliset erot.

Tunteiden säätelyä vasta opettelevilla pienillä lapsilla aggressiivinen käytös on melko tavallista. Kasvamisen ja oppimisen myötä ihminen yleensä oppii hallitsemaan vihan ja kiukun tunteita.

Entä jos ihminen ei koskaan suutu tai tunnista itsessään aggressiivisuutta? Asiasta ei tarvitse Hannosen mukaan huolissaan, mutta omaa kehoaan kannattaa kuunnella.

– Itseltään voi kysyä, mistä minä tunnistaisin, jos joskus olisinkin suuttunut. Jokaisella tunteella on kehollinen vastineensa, vaikka emme aina tunnistakaan mistä ne johtuvat. Miksi sydän alkaa hakata tai vatsa tulee kipeäksi jossain tilanteessa. Kannattaa ainakin pohtia, mistä tuntemukset johtuvat.

Tunnistatko aggressiivisuuden?

Aggressiivisuus nostaa testosteronin ja adrenaliinin tasoja elimistössä. Tunne vaikuttaa kehoon monin eri tavoin:

  • verenpaine nousee
  • sydämensyke nopeutuu
  • kädet alkavat hikoilla
  • lihakset jäykistyvät
  • aivot varautuvat taistele tai pakene -tilaan.

Tunne laantuu itsestään. Hormonien pitoisuus laskee vähitellen, verenpaine laskee ja sydämenlyönnit harvenevat. Ajatus kirkastuu ja asioiden käsittely on taas helpompaa.

Lähde: mielenterveystalo.fi

Ystävällistä jämäkkyyttä

Assertiivisuus on vuorovaikutuksen tyyli, jossa ihminen ilmaisee mielipiteensä ja tarpeensa suoraan – loukkaamatta toisia.

  • Ihminen tuntee omat rajansa, puolustaa niitä eikä myöskään toimi itse omia rajojaan vastaan.
  • Toisten ihmisten mielipiteitä ja toiveita ei jyrätä. Suorapuheisuus ei tarkoita, että mitä tahansa saa ja kannattaa sanoa.
  • Minäpuheen käyttäminen vähentää vastakkainasettelun riskiä: ”Minä ymmärrän tämä asian näin” tai ”Minusta tuntuu, että..”
  • Jämäkkyyttä voi vahvistaa sanattoman viestinnän keinoin. Seiso suorana, katso toista silmiin, puhu kuuluvalla äänellä ja osoita koko olemuksellasi, että uskot itseesi ja tiedät, mitä tahdot.

Lähde: mielenterveystalo.fi, mieli.fi, mll.fi

Sinua voisi kiinnostaa myös

Pelottaako suoraan puhuminen? – Oikeanlainen rehellisyys kannattaa

Kotihoidossa on paljon korjattavaa, mutta asiakkaat eivät ole se syy, miksi hoitajat vaihtavat työpaikkaa

”Kaksi tuntia lisää työmatkoihin, ei kiitos!” – Hyvinvointialueiden säästöt tarjoavat pienten paikkakuntien lähihoitajille vain huonoja vaihtoehtoja