Yksityisessä päiväkodissa puhuttiin kahvitauolla palkka-asioista. Kävi ilmi, että samaa työtä tekevät lastenhoitajat saivat eri suuruista palkkaa. Pienempää palkkaa saanut oli vieläpä työskennellyt tehtävässään huomattavasti pidempään kuin paremmin palkattu työkaveri.
Hoitaja otti yhteyttä SuPeriin varmistaakseen oman palkkaluokkansa. Sen jälkeen hän oli yhteydessä työnantajaan, joka lupasi nostaa kuukausipalkan oikealle tasolle seuraavan kuukauden alusta.
SuPer muistutti, että lastenhoitajalla on oikeus saada takautuvasti korvaus liian pienestä palkasta. Työnantaja halusi korjata virheensä ja pyysi SuPerilta apua puuttuvan summan laskemiseen. Perusteeton alipalkkaus oli jatkunut lähes kolmen vuotta, ja takautuvaa palkkaa kertyi lopulta yhteensä 3 063 euroa.
Samassa yhteydessä paljastui, että myös toinen superilainen lastenhoitaja oli saanut yhtä palkkaluokkaa liian pientä palkkaa. SuPer auttoi myös hänen tapauksessaan. Takautuvia saatavia oli ehtinyt kertyä yli tuhat euroa.
Työnantaja maksoi lopulta puuttuvat palkat molemmille.
Rohkene kysyä työkaverilta palkasta
Monelle palkka tuntuu henkilökohtaiselta asialta, josta on vaikea puhua varsinkin työpaikalla. Palkka herättää vaikeita tunteita riippumatta siitä onko se pieni tai suuri. Hiljaisuudella on kuitenkin hintansa.
– Palkoista keskusteleminen työkavereiden kesken on mainio tapa välttää virheet palkanmaksussa, sanoo SuPerin sopimusasiantuntija Virve Aho.
Kun palkoista ei puhuta, perusteettomat palkkaerot voivat pysyä piilossa vuosia.
Palkka-avoimuus ei tarkoita, että omaa palkkaansa pitäisi kuuluttaa kahvihuoneessa. Usein riittää että uskaltaa kysyä luotettavalta kollegalta, millä tasolla hänen palkkansa on ja millä perusteilla se määräytyy.
– Vasta silloin, kun palkoista puhutaan, voidaan puuttua mahdollisiin epäkohtiin ja vaatia korjausta virheelliseen palkanmaksuun, Aho toteaa.
Hän muistuttaa myös, että superilaisilla aloilla työehtosopimukset määrittelevät vähimmäispalkat, joita alempia palkkoja ei saa maksaa.
