Lähihoitaja aloitti uudessa työssään lastensuojelussa helmikuussa 2024. Erityisnuorten pienryhmäkoti oli juuri perustettu, ja hoitajaa houkutteli mahdollisuus päästä luomaan uutta työyhteisöä. Alku sujui hyvin: yksikköön saatiin ensimmäiset nuoret ja arki alkoi rullata. Lähihoitaja tunsi, että hänen ja muiden työntekijöiden osaamista arvostettiin ja että he saivat osallistua toiminnan kehittämiseen.
Kesällä yksikön johtaja vaihtui ja tilanne muuttui.
– Absurdeja tilanteita sattui paljon. Uusi työntekijä oli ollut työmatkalla, ja kun hän kysyi päivärahasta, johtaja ilmoitti päättävänsä siitä itse, lähihoitaja kertoo. Hoitaja haluaa pysyä nimettömänä, sillä pelkää, että tapauksesta kertominen voisi vaikeuttaa hänen asemaansa nykyisessä työssä.
Hoitaja tunsi nopeasti joutuneensa uuden johtajan silmätikuksi, sillä haluisi pitää kiinni omista ja työkavereidensa oikeuksista. Hän oli aiemmin toiminut luottamusmiehenä ja työsuojeluvaltuutettuna.
– Olin perillä näistä asioista. Pienessä yksikössä aina voi joustaa puolin ja toisin, mutta jos perusasiat lähtevät sakkaamaan, moni muukin asia menee pieleen.
Erityisesti nuoriin kohdistuvat rajoitustoimet aiheuttivat ristiriitaa.
– Minua kehotettiin matottamaan asukkaita eli pyöräyttämään maahan ja näyttämään, kuka täällä määrää. Se ei ole oikea tapa silloin kun nuori ei ymmärrä omaan toimintaansa. Rajoittaminen on aina vihonviimeinen keino, eikä se saa olla ennakoivaa, hoitaja sanoo.
Nuorimmat yksikön asukkaista olivat 3–9-vuotiaita.
Koeaikaa käytettiin tekosyynä
Kesän lopussa lähihoitaja kutsuttiin kehityskeskusteluun.
– Johtaja kysyi minulta suoraan, pystynkö antamaan asioiden olla, jos hän niin määrää. Hän tarkoitti puuttumistani epäkohtiin, jotka olivat lain- tai työehtosopimuksen vastaisia.
Tähän lähihoitaja ei voinut suostua, vaan oli aikeissa ryhtyä työpaikan luottamusmieheksi. Muutaman päivän kuluttua työnantaja päätti lähihoitajan työsuhteen vetoamalla koeaikaan.
– Se oli yksikön johtajalta näpäytys, että häntä vastaan ei kannata käydä, hoitaja arvioi.
Työkavereille lähtö oli viimeinen niitti. Viikon sisällä neljä työntekijää irtisanoutui.
Oikeuteen tukea liitolta
Työsuhteen päättämisen laillisuus punnittiin viime syksynä käräjäoikeudessa. Vaikka lähihoitaja oli työllistynyt uudelleen, prosessi oli henkisesti kuormittava.
– Mielessä pyöri usein, miten oikeudenkäynnissä käy. Vaikka tiesin toimineeni oikein, en ollut ollenkaan varma, että asia kääntyisi minun hyväkseni. Ilman SuPerin tukea en olisi tähän lähtenyt.
Oikeudessa työnantaja kuvaili lähihoitajan käytöstä hankalaksi ja kyseenalaisti hänen ammattitaitonsa. Lähihoitaja kertoo, ettei antanut syytösten mennä ihon alle.
– Minulla on paksu nahka. Muulta työporukalta saamani kiitos työstä kumosi johtajan puheet.
Käräjäoikeus katsoi, että työsuhde oli päätetty perusteettomasti, ja määräsi työnantajan maksamaan työnantajan maksamaan yli 30 000 euroa korvauksia. Lisäksi lähihoitaja sai 5 000 euron hyvityksen syrjinnästä.
Työnantaja oli jo kesällä 2025 hakeutunut konkurssiin, joten saatava haetaan palkkaturvasta. Hoitaja kertoo, että rahat tulevat käyttöön mökkikauppoihin. Oikeudenkäynnistä hän sanoo oppineensa pitämään kiinni omista arvoistaan.
– Kun tietää toimineensa oikein, ei pidä sietää kaikkea, mitä työnantaja sanoo. Kun puolustaa työkavereita, siitä hyötyy koko työyhteisö.
Liitto turvaa oikeuden puolustamisen
SuPerin jäsenenä voit saada tarvittaessa oikeusapua ilman omavastuuta. Liitto hoitaa oikeudenkäyntikulut myös silloin, jos oikeudenkäynti hävitään.
– Oikeudenkäynti on aina viimeinen keino, muistuttaa SuPerin juristi Outi Perkiömäki.
– Ensin pyritään ratkaisemaan riidat työpaikalla ja tarvittaessa liiton avustuksella. Jos ne keinot eivät riitä, ryhdymme oikeudenkäyntiin vasta harkiten.
Tässä jutussa kerrotun lähihoitajan tapauksessa oikeudenkäyntikulut nousivat yli 14 000 euroon. Liitto varmisti, että hän pystyi puolustamaan oikeuksiaan ilman omia kuluja. Lopulta oikeus määräsi kulut työnantajan maksettavaksi.
