On hiljaista. Television ruudulla räiskyy takkatuli. Haarukat ja veitset kilahtelevat lautasiin, kun hoivakoti Konnun hoitajat, asukkaat ja muutama omainen syövät vierekkäin uunikasviksia ja lindströminpihvejä.
– Täällä riittää niin paljon ääntä ja vauhtia ympäri vuorokauden, että rauhoitamme ruokailuhetket niin hyvin kuin pystymme. Silloin suljetaan televisio ja istutaan kaikki yhdessä syömään, lähihoitaja Henna Kujala kertoo.
Hetkeä aikaisemmin paikalla on käynyt Amurin päiväkodin 3–5 -vuotiaiden lasten ryhmä laulamassa. Pöydässä pohditaan, olivatko lapset oppineet laulut metronomin avulla vai ilman. Henna asettaa vieressä istuvan asukkaan lusikan oikealle lautaselle. Pian pöytätoveri torkahtaa lusikka kädessä.
Henna on työskennellyt Kontukodissa kaksi vuotta. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten perustamaan yhteiskunnalliseen osakeyhtiöön kuuluva Kontukoti Pyynikki vietti viime vuonna 3-vuotissyntymäpäiviään. Kontukodit ovat laajentuneet jo neljään eri toimipaikkaan Tampereella. Valinnanvapautta ja itsemääräämisoikeutta korostavat ympärivuorokautisen hoivan kodit ovat hoitajien keskuudessa hyvässä maineessa, onhan perustajajäsenissä myös hoitajia. Täällä hoitajat saavat vaikuttaa omiin työvuoroihinsa, mikä on monelle tärkeää. Henna on tehnyt pitkän uran Pirhan vanhushoivan yksiköissä.
– Tein paljon tutkimustyötä, ennen kuin hain yksityiselle puolelle töihin. Jututin myös toisessa Kontukodissa työskentelevää kollegaa.
Kohtaamisen ammattilaiset
Kontukodissa hoitajien ja asukkaiden hyvinvoinnin arvostuksesta kertovat esimerkiksi erikseen palkatut tapahtumaohjaajat, jotka järjestävät retkiä ja tilaisuuksia, laatubonus, joka maksetaan hoitotyötä kehittäville hoitajille sekä tilaan asennettu ilmalämpöpumppu.
– Ennen kaikkea täällä ymmärretään, että yhdessäolo asukkaiden kanssa vaatii hoitajalta ammattimaisia tunne- ja kohtaamistaitoja. Siksi asukkaiden kanssa rupattelu ja yhdessä vietetty aika nähdään yhtä arvokkaana asiana kuin vaikka lääkkeidenanto tai pesut, Henna toteaa.
Kodissa hoitajilla ei ole varsinaista taukotilaa, vaan yhteiset tilat ovat sekä asukkaiden että hoitajien käytössä. Arkea eletään yhdessä asukkaiden kanssa, ja myös heidän läheisensä ovat aina tervetulleita mukaan.
Kontukodit ovat myös asiakkaiden suosiossa, sillä ne korostavat mahdollisuutta omannäköiseen elämään. Yökukkujat saavat katsoa myöhään televisiota ja nukkua pitkälle aamupäivään, alkoholi ja herkut eivät ole kiellettyjä ja toiveita laittautumisesta, saunomisesta ja ulkoilusta kuullaan herkästi.
– Täällä todella eletään kuin kodissa. Nyt se tuntuisi jotenkin vanhanaikaiselta, että yökön saapuessa kierrokselle kaikkien asukkaiden pitäisi olla peiteltyinä nukkumaan, Henna naurahtaa.
Hän kertoo saavansa erityisen paljon iloa talon järjestämistä tempauksista. Syksyllä Kontukotien hoitajat ja asukkaat mittelivät Pyynikin urheilukentällä yhteisessä Kontu cup -jalkapallo-ottelussa. Vuotta aikaisemmin järjestettiin Pyynikin Kontukodin omat yleisurheilukisat. Lisäksi spa-päiviä, hiusten laittoa ja erityisesti musiikkitapahtumia järjestetään tiuhaan.
Kun äitiä tulee ikävä
On jälkiruoan aika. Kauniisti pukeutunut nainen sulkee Aamulehden ja katsahtaa hoitajaan.
– Olitkos sinä siellä metsäalalla töissä?
Viereisessä pöydässä Hennaa naurattaa, mutta hän puree huulta.
– Nauramme aina asukkaiden kanssa, emme heille. Vaikka hassuja tilanteita sattuu toki päivittäin.
Henna kertoo tekevänsä töitä ennen kaikkea tunteella. Tunteet ovat tärkeä osa ammattitaitoa, ilman niitä asukkaista olisi vaikeaa pitää kokonaisvaltaisesti huolta. Henna antaa esimerkin.
– Aika usein asukkaat saattavat kysellä jo edesmenneiden vanhempiensa perään, että koskahan se äiti tulee minua katsomaan. Vaikka omat vanhempani ovat hyväkuntoisia ja elossa, voin tuntea äidin ikävän myös omassa sydämessäni. Se on voimakas ja helposti jaettu tunne.
Tunteet tuovat työt myös mukaan kotiin. Kun asukkaista välittää, heitä tulee ajateltua vapaa-ajallakin.
Hennaa ärsyttää, kun hoitajien töihin viitataan vain toimenpiteinä, joita on mahdollista määrättömästi tehostaa. Suuri osa hoitajan työstä liittyy ympärivuorokautisessa hoivassa kuitenkin tunteisiin ja onnistuneisiin kohtaamisiin, joihin tehokkuusajattelu ei päde. Hoitaja on se, jonka kanssa turistaan, kun painajainen herättää yöllä, ja joka pyyhkii kyyneleet, kun ikävä kuristaa kurkkua. Hoitajat luovivat jatkuvasti sen kanssa, koska on aika kuunnella polveilevia tarinoita ja koska pitää tehdä rivakasti iltapesut ja antaa lääkkeet. Päivän herkkiin hetkiin, illan peittelyihin ja aamun herättelyihin kuuluu usein hellyyttä, jota ei voi mittareilla mitata.
– Olen kanaemo kotona teini-ikäisille lapsilleni ja kanaemo töissä meidän asukkaille. Joskus mietin, että voiko tätä tunnetyötä opettaa koulussakaan. Mutta kyllä tälle alalle päätyy ihmisiä, jotka osaavat välittää.
En anna sinun pudota
Rollaattoreita on yhteisen tilan ovensuussa parkissa kymmenkunta. Osa asukkaista on irrottanut niistä nimilappunsa. Samalla kun Henna etsii oikeaa rollaattoria kullekin, miesten ruokapöydässä heräilee huoli siitä, miten tästä päästään ylös. Minä istun tässä ihan reunalla, minä kohta tipahdan, pöydän päästä kuuluu. Tunnelma salissa muuttuu. Minä kaaduin tänään, kun yritin nousta sängystä ylös, kertoo joku viereisessä pöydässä. Henna kiiruhtaa miesten luo ja auttaa pelokkaimman rollaattorille.
– Kas niin, olet ihan turvassa, en minä anna sinun pudota.
Ovikello soi tiuhaan. Läheisille ja keikkalaisille on avattava ovia. Kun Henna saattohoiti erästä asukasta, tämän puoliso totesi kauniisti, että tähän työhön pitäisi kyllä olla vaikea pääsykoe, niin vaativaa se on ja niin hienosti te sitä teette. Saattohoitotyö on ympärivuorokautisessa hoivassa haaste, sillä kuolevan asukkaan huoneen ulkopuolella arki ja sen vaatimukset jatkuvat tavalliseen tapaan.
– Ja kaiken tämän takia tässä työssä tarvitaan myös yövuoroja, Henna huomauttaa.
Saattohoidossa arki jatkuu huoneen ulkopuolella, vaikka yhdessä huoneessa eletään elämän viimeisiä hetkiä.
Hoitaja on täällä tuki ja turva sekä kuunteleva korva asukkaille, työkaveri kollegoille, auttaja sijaisille ja omaisille. Ihmisiä, rooleja ja ennen kaikkea tunnetyötä mahtuu työpäivään valtava määrä.
– Silloin tuntuu erityisen hyvältä tehdä yövuoro, olla yksin hiljaa yössä ja viikata lakanoita.
Yömaito ja hetki televisiota
Kauniin kaappikellon punnus heilahtelee tasaiseen tahtiin. Kellon tehnyt mies odottaa kärsivällisesti, että Henna asettaa mustan lampaantaljan tuolin selkänojalle selkää lämmittämään. Olavi Kangasniemi, 96, kehottaa istumaan ja kertoo urastaan kelloseppänä. Täällä hänen huoneessaan, kellon raksutuksessa ja tuttujen tavaroiden keskellä aika tuntuu hidastavan tahtia. Henna on Olavin omahoitaja. Jokaisella hoitajalla on kaksi asukasta, joiden asioihin he perehtyvät erityisesti.
– Olavi heräilee usein öisin. Kun viimeksi olin yövuorossa, joimme yhdessä maitoa, juttelimme ja katselimme vähän televisiota, Henna kertoo.
Huomenna ohjelmassa on tanssia. Hennan mielestä juuri musiikki ja tanssi ovat työn parasta antia.
– Meillä jorataan niin paljon, että yhteislaulutilaisuudetkin muuttuvat herkästi tanssihetkiksi.
Olavin selkä suoristuu, kun tanssi tulee puheeksi. Henna kertoo, kuinka tanssiessa kaikki elävät hetkessä.
– Silloin minäkin vain iloitsen ja unohdan hetkeksi edes olevani töissä.
Henna silittää Olavin olkapäätä.
– Muistatko Olavi, kuinka me viime viikolla tanssittiin. Tanssitaanko huomennakin?
Kontukoteihin kuuluu
- neljä kotia, joissa asuu 177 asukasta
- neljä ravintolaa, yksi kahvila
- Kontukeittiö, jossa ruoat valmistetaan
Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten perustama Kontukoti
Ensimmäinen Kontukoti perustettiin 12 vuotta sitten Tampereelle, Koukkuniemen alueelle, Tampereen kaupungin ja Sitran kehittämishankkeen yhteydessä. Perustajajäsenet olivat sosiaali- ja terveysalan henkilöstöä, joihin kuului myös hoitajia. Tavoitteena oli luoda uudenlainen ympärivuorokautisen hoivan palvelu ja nostaa hoivan laatua. Hoivakodit keskittyvät asukaslähtöisyyteen, kuntouttavaan toimintaan ja valinnanvapauteen. Vuorovaikutus asukkaiden kanssa nähdään tärkeänä osana hoitajan työpäivän tehtäviä. Tällä hetkellä kaikki Kontukodit toimivat Tampereella.
Kontukoti Pyynikki
Pienin Kontukodeista, 27 asukaspaikkaa. Kodissa työskentelee johtaja, 15 lähihoitajaa, kaksi sairaanhoitajaa sekä osa-aikaisesti fysioterapeutti ja tapahtumaohjaaja. Kyselyjä asukkaaksi pääsemisestä tulee viikoittain, asukasvalinnat tekee Pirkanmaan hyvinvointialue.
