Suomessa kaikilla on oikeus saada tarvitsemansa sote-palvelut yhdenvertaisesti. Kuinka hyvin tämä mielestäsi toteutuu?
Perustuslain mukaan jokaisella oikeus riittäviin ja yhdenvertaisiin sote-palveluihin. Uskon, että näin myös suurin osa ammattilaisista ajattelee: palvelut ovat avoimia kaikille. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen tuntisi olonsa yhtä tervetulleeksi ja turvalliseksi palveluiden käyttäjinä.
Kokemukset voivat vaihdella paljonkin. Esimerkiksi henkilöstön monimuotoisuus tai se, millaisia kuvia käytetään esitteissä ja verkkosivuilla, viestii osaltaan siitä, keitä palvelut koskettavat. Tutkimuksista tiedämme, että maahanmuuttajat käyttävät lääkäripalveluja vähemmän kuin muu väestö, vaikka tarve olisi yhtä suuri. Tuore tutkimus synnyttäjien kivunlievityksestä osoittaa, että ulkomailla syntyneet synnyttäjät saavat sitä vähemmän kuin Suomessa syntyneet. Ero on kaventunut, mutta erityisesti Afrikasta kotoisin olevilla synnyttäjillä kivunlievitys on edelleen harvinaisempaa. Taustalla voi olla monia selittäviä tekijöitä, myös ammattilaisen toiminta ja erilainen kohtelu.
Voiko lähihoitaja toimia tiedostamattaan syrjivästi tai rasistisesti?
Ajattelemme herkästi, että rasismi on jotakin äärimmäisen pahaa ja harvinaista, kuten humalaisen huutelua metrossa, emmekä liitä sitä sote-palveluihin, joita pidetään lähtökohtaisesti hyvinä. On tärkeä ymmärtää, että jokainen meistä on altistunut rasistisille ajattelumalleille. Aivomme toimivat niin, että teemme yleistyksiä ihmisryhmistä. Esimerkiksi minua on usein puhuteltu palvelutilanteissa englanniksi sen perusteella, että ihonväristäni ja nimestäni on tehty oletus, etten osaa suomea. Se voi olla tiedostamatonta ja hyvää tarkoittavaa, mutta kertoo virheellisestä oletuksesta. Tiedetään, että tiedostamattomat oletukset vaikuttavat esimerkiksi rekrytointiprosesseissa ja opinto-ohjauksessa. Ulkomaalaiseksi mielletty hakija saa harvemmin kutsun työhaastatteluun ja ohjataan harvemmin korkeakouluopintoihin.
Voiko syrjivistä ajatuksista päästä eroon?
Jos rasismia ei itse kohtaa, sitä on vaikea tunnistaa. Samaan tapaan kuin ei huomaa kynnyksiä ja ramppeja, jos ei itse käytä liikkumisen apuvälinettä. Tärkein oivallus on, että meillä kaikilla on ennakkoluuloja ja ajatusvinoumia. Niiden käsittely edellyttää ilmapiiriä, jossa saa erehtyä, olla tietämätön ja oppia. Virheen sattuessa olennaista on pyytää anteeksi, ottaa opiksi ja jatkaa eteenpäin.
Milloin asiakkaan ihonväri tai etninen tausta on perusteltua ottaa huomioon?
Asiakas tulisi kohdata ilman taustaan liitettyjä oletuksia, esimerkiksi uskonnosta, huivin käytöstä tai ruokavaliosta. Toisaalta maahanmuuttaja- ja vähemmistötaustaisten terveyteen liittyy ryhmätasolla erityiskysymyksiä, jotka ammattilaisten on hyvä tiedostaa. On tärkeää ymmärtää, että jatkuva erilaiseksi määritteleminen kuormittaa ja heikentää hyvinvointia. Rasismikokemusten puheeksi ottaminen on samanlainen taito kuin muidenkin sensitiivisten aiheiden käsittely. Kysymällä ammattilainen osoittaa tietoa ja luo luottamusta, jos asiakas haluaa asiasta puhua.
Miten lähihoitaja voi puuttua rasismiin työpaikalla?
Rasistiset tilanteet tulevat usein yllättäen ja ohimennen, esimerkiksi vitsinä kahvipöydässä. Niihin voi olla vaikea reagoida heti. Kenellekään ei silti pitäisi tulla yllätyksenä, että Suomessa on rasismia ja syrjintää. Eurooppalaisessa vertailussa Suomi on yksi rasistisimmista maista. Kannattaa miettiä etukäteen, miten itse voisi puuttua tilanteisiin. Käytännön apuna voin mainita Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen verkkokoulutuksen antirasismista ammattilaisille. Se voi antaa uusia ajatuksia ja työkaluja. Rasismin kitkeminen ei silti voi olla yksittäisten työntekijöiden vastuulla. Tarvitaan syrjimättömiä rakenteita: perehdytyksessä käsiteltäväksi otettavia toimintatapoja, sisäisiä ilmoituskanavia häirintä- ja syrjintäkokemuksille sekä selkeitä menettelyjä, miten niihin reagoidaan. Ei riitä, että asiasta on maininta jossakin intranetin dokumentissa.
Onko antirasistisen ajattelun opetteleminen tarpeen, jos työssä kohtaa vain kantasuomalaisia?
Yhdenvertaisuus on perusoikeus, joka on kirjattu Suomen perustuslakiin. Jokaisella työnantajalla on velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta, ja se on myös sote-ammattilaiselle keskeinen ammattitaito. Rasismia ja syrjintää tapahtuu paitsi ammattilaisten ja asiakkaiden välillä myös työyhteisöissä. Monimuotoisuusbarometrissä henkilöstöalan ammattilaiset arvoivat, että noin viidennes työyhteisöistä on jo nyt hyvin monimuotoisia, ja väestöennusteiden mukaan monimuotoisuus lisääntyy entisestään. Samaan aikaan väestön ikääntyminen ja syntyvyyden lasku tarkoittavat, että Suomi tarvitsee maahanmuuttoa.
On siis todennäköistä, että ennemmin tai myöhemmin työkaverina tai asiakkaana on vieraskielinen. On ilahduttavaa, että monilla työpaikoilla on jo haluttu käsitellä aihetta ja järjestää koulutusta etupainotteisesti. Silloin oppiminen on helpompaa. Jos tilanne ehtii kärjistyä, apuna voivat olla työnohjaus tai työyhteisösovittelu.
Kuka on Shadia Rask?
- Yhdenvertaisuuden, maahanmuuton ja tasa-arvon asiantuntija, kouluttaja ja puhuja.
- Kauppakorkeakoulu Hankenin työelämäprofessori. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vieraileva tutkija. Aikaisemmin THL:n tutkimuspäällikkö.
- Koulutukseltaan filosofian tohtori, terveystieteen maisteri ja toimintaterapeutti (AMK).
