Kotihoidon syöksykierre kiihtyy

Työtaakka kasvaa, väkivalta yleistyy ja yhä useampi työntekijä haluaa vaihtaa alaa. Vanhuspalvelujen, ja erityisesti kotihoidon syöksykierre kiihtyy samaan aikaan kun palvelujen kysynnän kuumimmat vuodet vasta tekevät tuloaan, kertoo maaliskuussa julkaistu Nordcare2-tutkimus.

Kuvitus Salla Pyykölä

Teksti Antti Vanas

– Silmiinpistävin muutos on vanhusten kotihoidon tilanteen jyrkkä heikkeneminen. Vuonna 2005 paineet olivat kotihoidossa pienemmät kuin laitoshoidossa, kymmenen vuotta myöhemmin tilanne oli huono molemmissa, sanoo Nordcare2-tutkimuksen Suomen osuutta johtanut Teppo Kröger Jyväskylän yliopistosta.

Nordcare2 on pohjoismaisen tutkijaryhmän vuonna 2015 toteuttama uusinta kymmenen vuotta aiemmasta tutkimuksesta. Tarkoituksena on tuottaa vertailukelpoista tietoa hoivatyön tehtävistä ja työolosuhteista eri Pohjoismaissa. Norcare2-tutkimusraportti julkaistiin maaliskuussa.

Tuloksista syntyvä kokonaiskuva on synkkä, ja SuPerin tuore selvitys synkentää sitä entisestään. Selvityksen mukaan kotihoidon syöksykierre on yhä vain kiihtynyt vuoden 2015 jälkeen.

Mainos

– Jollei syöksykierrettä saada oikaistua, suomalaisen vanhuspalvelujärjestelmän toimivuus vaarantuu juuri silloin, kun sitä kipeimmin tarvitaan vastaamaan nopeasti ikääntyvän väestön kasvaviin hoivatarpeisiin, Kröger ennustaa.

Nordcare2-kysely lähetettiin Syksyllä 2015 kahdelle tuhannelle SuPerin, JHL:n ja Tehyn vanhustyötä tekevälle jäsenelle. Kyselyyn saatiin 976 vastausta. Sairaanhoitajat eivät olleet mukana kyselyssä, mutta henkilöstömitoituksia tutkittaessa heidät laskettiin mukaan. Maaliskuussa julkaistussa tutkimusraportissa tuloksia vertaillaan edellisen, vuonna 2005 tehdyn Nordcare-tutkimuksen tuloksiin.

Väkivallan uhka kaksinkertaistui

Kotihoidossamme tapahtui vuosien 2005 ja 2015 välillä monessa suhteessa enemmän muutoksia kuin laitoshoidossa. Asiakasmäärät nousivat kaikissa työvuorossa merkittävästi, mikä nosti työpaineen Pohjoismaiden korkeimmalle tasolle.

Laitoshoidon henkilökuntamitoitus on Suomessa Pohjoismaiden matalin. Muiden Pohjoismaiden laitoshoitoyksiköiden henkilöstömitoitus on esimerkiksi arkisin päivävuorossa 26–65 prosenttia Suomen yksiköitä korkeampi.

– Työpaineiden kasvu on johtanut kotihoidossa siihen, että ylitöitä tehdään paljon eikä lounastunteja ehditä pitää. Tämä kertoo sekä henkilöstöpulasta että työn heikosta organisoinnista, Kröger sanoo.

Esimiehiltä saatu tuki on vähentynyt, mikä sekin kertoo osaltaan työn heikosta organisoinnista. Työn johtamista pitäisi Krögerin mielestä parantaa – eikä se tulisi edes kalliiksi.

Suomalaiset hoivatyöntekijät erottuivat pohjoismaisista kollegoistaan myös siinä, että he kokivat voivansa vaikuttaa päivittäiseen työhönsä huomattavasti muita vähemmän. Kokemus työn kontrolloinnista ja epäluottamuksesta työnjohdon taholta on yleistynyt.

Eniten Kröger yllättyi väkivallan ja työn lopettamisaikeiden voimakkaasta yleistymisestä. Väkivalta ja sen uhka sekä seksuaalinen häirintä ovat nousseet suomalaisessa koti- ja laitoshoidossa selvästi muita Pohjoismaita yleisemmiksi.

– Väkivaltaa tai sen uhkaa kokee viikoittain kaksi viidestä laitoshoidon työntekijästä. Osuus on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa.

Aikeet lopettaa työt vanhushuollossa olivat nekin tuplaantuneet kymmenessä vuodessa niin kotihoidossa kuin laitoksissakin. Peräti kaksi viidestä koti- ja laitoshoidon työntekijöistä harkitsi työnsä lopettamista.

– Niin ikään kaksi viidestä laitoshoidon työntekijästä ei itse haluaisi vanhana ottaa vastaan oman yksikkönsä tarjoamaa apua, syynä asiakkaalle aiheutuvat riskit ja yksilöllisen hoidon puutteet.

Kiire vei yhteiset kahvitteluhetket

Työtahdin, ja samalla työn olemuksen muutosta kotihoidossa kuvaa se, että yhteisiä päivittäisiä kahvihetkiä asiakkaiden kanssa viettävien työntekijöiden osuus oli kymmenessä vuodessa romahtanut. Sosiaaliseen tukeen ja vuorovaikutukseen jää yhä vähemmän aikaa.

Suomessa kotihoidon työntekijät olivat myös selvästi pohjoismaisia kollegojaan useammin huolissaan siitä, että työntekijöiden vähyys aiheuttaa asiakkaille riskejä. Suomessa tätä mieltä on yli kolmasosa, muissa Pohjoismaissa vain noin kuudesosa työntekijöistä.

Väkivalta tai sen uhka oli suomalaisessa hoivatyössä kaksi kertaa yleisempää kuin muissa Pohjoismaissa. Myös seksuaalinen häirintä, työntekijöiden haukkuminen ja rasistinen kielenkäyttö olivat Suomessa yleisempiä kuin muualla.

Hallinnollisten tehtävien ja kirjaamisten määrä kasvoi huomattavasti sekä koti- että laitoshoidossa, ja työntekijät ovat tilanteeseen tältäkin osin entistä tyytymättömämpiä.

Työvuoron aikana autettavien asiakkaiden määrän kasvu kertoo työmäärän rajusta lisääntymisestä kotihoidossa. Suomalaisen kotihoitajan vastuulla on yövuorojen aikana 27 asiakasta, mikä on huomattavasti enemmän kuin muissa Pohjoismaissa.

Suurin muutos on tapahtunut yövuoroissa, joissa autettavia asiakkaita oli vuonna 2015 keskimäärin yksitoista enemmän kuin vuonna 2005. Asiakkaiden määrä on kasvanut selvästi myös arkipäivisin ja iltavuorossakin. Vuonna 2005 asiak-kaita oli päivävuoron aikana keskimäärin seitsemän, vuonna 2015 jo kymmenen.

Pohjoismaisessa vertailussa suomalaiset kotihoidon työntekijät kokevat useimmin, että työtä on liikaa. Työpaineen liialliseksi kokevien osuus nousi kymmenessä vuodessa vajaasta kolmanneksesta 42 prosenttiin. Työntekijöiden kokemus siitä, että asiakasmäärä on liian suuri, on voimistunut erityisesti arkipäivisin ja arki-iltaisin.

Vuonna 2005 alle puolet kotihoidon työntekijöistä teki palkallista ylityötä vähintään kerran kuukaudessa. Vuonna 2015 vastaava osuus oli jo yli 60 prosenttia. Myös palkatonta ylityötä kuukausittain tekevien osuus nousi selvästi. Vuonna 2005 lounastunnista tinki päivittäin tai viikoittain 42 prosenttia. Kymmenen vuotta myöhemmin niin teki peräti 61 prosenttia.

Yksityisten osuus kasvoi

Runsaat 80 prosenttia laitoshoidon työntekijöistä oli vuonna 2005 sitä mieltä, että tehtävät ovat useimmiten mielekkäitä. Kymmenen vuotta myöhemmin näin ajattelevien osuus oli pudonnut 70 prosenttiin.

Laitoshoidossa asiakasmäärät vähenivät jonkin verran vuosien 2005 ja 2015 välillä. Tämä koskee kaikkia vuoroja arkisin ja viikonloppuisin.
Päivävuorossa työntekijä hoiti 15 asiakasta vuonna 2005, ja kymmenen vuotta myöhemmin 12 asiakasta. Noin puolet laitoshoidon työntekijöistä koki kuitenkin asiakasmäärän edelleen liian suureksi.

Erot naapurimaihin olivatkin edelleen suuret. Muiden Pohjoismaiden laitoshoitoyksiköiden henkilöstömitoitus oli vuonna 2015 arkisin päivävuorossa 26–65 prosenttia Suomen yksiköitä korkeampi. Iltavuorossa Ruotsin ja Norjan hoitoyksiköiden henkilöstömitoitus oli 49–60 prosenttia korkeampi kuin Suomessa.

Vähintään kerran kuussa tehtävät palkalliset ylityöt ovat laitoshoidossakin lisääntyneet. Vielä suurempi muutos on tapahtunut palkattomissa ylitöissä, jotka ovat nousseet yhtä yleisiksi palkallisten ylitöiden kanssa.

Hoiva-alan työnantajakentässä on tapahtunut kymmenessä vuodessa selvä muutos: kun vuonna 2005 vain noin joka kahdeskymmenes vanhustyötä tekevä hoitaja työskenteli yritykselle, vuonna 2015 yritysten palveluksessa oli jo joka viides hoitaja. Yritysten ja järjestöjen osuus hoivatyöntekijöiden työnantajana Suomessa on selvästi Pohjoismaiden korkein.

Suomi on ainoa Pohjoismaa, jonka hoivatyöntekijät ovat pääsääntöisesti kokoaikatyössä. Kolmessa muussa maassa yli puolet työntekijöistä tekee osa-aikatyötä.

Suomen hoivatyöntekijöistä vain pari prosenttia on syntynyt muualla kuin Suomessa. Ero muihin Pohjoismaihin on suuri: Ruotsissa peräti joka neljäs hoivatyöntekijä on syntynyt Ruotsin ulkopuolella. Norjassa ja Tanskassa muulta tulleiden osuus on kymmenisen prosenttia.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Tukea, turvaa ja porrastreenejä – Ammattiliitto antaa paljon myös nuorimmille jäsenilleen

Lähihoitaja 2022: Mitä tehdä, kun työn tunnekuorma on liian suuri? Hoitajan kriisi voi viedä maailmasta värit

Lähihoitaja saattajana: kotona voi saada hyvän ja kauniin kuoleman