Kotihoidon laatuongelmat ratkeavat rahalla

SuPer julkaisi 20. maaliskuuta kotihoidon selvityksen Jos tää meno jatkuu, meidän sydämet särkyy. Selvitys osoittaa, että kotihoidon kehittämisessä taloudellinen hyöty on yhä nostettu laatunäkökohtien edelle.

Kuva Ingram

Teksti Henriikka Hakkala henriikka.hakkala@superliitto.fi

Kotihoidon työtä ohjaavien toiminnanohjausjärjestelmien ja mobiililaitteiden määrä on kaksinkertaistunut viimeisten kolmen vuoden aikana. Selvityksen laatineen kotihoidon asiantuntijan Sari Erkkilän mukaan oikein käytettynä toiminnanohjausjärjestelmät ja mobiiliratkaisut voisivat tuoda kotihoidon työhön selkeyttä ja parantaa turvallisuutta. Kyselyyn annettujen yli 3000 vastauksen perusteella niitä kuitenkin käytetään laajasti väärin.

Muun muassa asiakaskäyntejä ajoitetaan päällekkäin ja käynneille annetaan vähemmän aikaa, kuin mitä asiakkaiden hoito- ja palvelusuunnitelmiin on kirjattu. Myöskään kotihoitoon erottamattomana osana kuuluville siirtymille ja lakisääteisille tauoille ei varata riittävästi aikaa.

Tällainen käytäntö on hoidon laatua ja työturvallisuutta koskevien määräysten, sopimusten ja suositusten vastainen. Järjestelmien porsaanreikiä kuitenkin hyödynnetään, koska siten saavutetaan taloudellista etua.

On aivan anteeksiantamatonta, että työnantaja vähättelee työntekijöiden viestiä tilanteesta kentällä.

– Työnantajahan ei millään voi hyödyntää toiminnanohjausjärjestelmässä olevia mahdollisuuksia estää esimerkiksi päällekkäisiä asiakaskäyntejä. Silloinhan paljastuisi, että töissä on aivan liian vähän ihmisiä, Erkkilä toteaa.
Kotihoidon vakava henkilöstövajaus näkyy hoitajien entisestään kasvaneena kuormittuneisuutena sekä aiempaa yleisempänä epäilynä oman työkyvyn säilymisestä. Yhä useampi kotihoidon työntekijä harkitsee alalta poistumista, eikä kuormittavaan työhön löydetä sairauslomien sijaisia, vaikka heitä tarvittaisiin.

– Taloudelliset lisäresurssit ovat nyt aivan välttämättömiä, jotta hoivan laatu ja työntekijöiden hyvinvointi voidaan turvata. Toinen vaihtoehto on, että vastuussa olevat päättäjät ja esimiehet linjaavat, keitä jätetään hoitamatta. Hoitajien tehtäviin se ei kuulu, Erkkilä painottaa.

Kehittämisessä on kuultava työntekijöiden ääntä

Kotihoidon hoitajat kantavat jatkuvasti vakavaa huolta asiakkaille annettavan hoidon ja hoivan laadusta. Huolesta kertoo yli 95 prosenttia SuPerin kyselyyn vastanneista.

Sosiaalihuoltolakiin kirjattu ilmoitusvelvollisuus tarkoittaa, että hoitajien on ilmoitettava jokaisesta havaitsemastaan puutteesta hoito- ja palvelusuunnitelmien toteutumisessa. Vastaajista hälyttävän moni, 47 prosenttia, kertoo kuitenkin, että esimies ei ota huolenilmauksia hoidon laadusta ja henkilöstön jaksamisesta tosissaan.

– On aivan anteeksiantamatonta, että työnantaja vähättelee työntekijöiden viestiä tilanteesta kentällä. Koko asian ydinhän on siinä, toteutuvatko hoito- ja palvelusuunnitelmat. Laki edellyttää, että ne toteutuvat, ja että ne toteutuvat laadukkaasti, Sari Erkkilä korostaa.

Kotihoitajat nostavat kyselyyn antamissaan vastauksissa tärkeiksi kehityskohteiksi sen, että asiakkaille on löydyttävä lisää aikaa. Tilaa olisi raivattava myös yllättäviin tilanteisiin reagoimiselle. Omahoitajuus ja hoidon suunnittelu kaipaavat nekin lisää aikaa. Tiimien ja työskentelyalueiden jatkuva laajentaminen rapauttaa paitsi hoidon jatkuvuutta myös heikentää hoitajien mahdollisuutta työssäjaksamista tukevaan vertaistukeen. Olennaista olisi, että kotihoidon työntekijät voisivat itse vaikuttaa kehittämisen kohteisiin ja suuntaan.

– Sote-uudistus tulee avaamaan myös kotihoidon työmarkkinat. Työnantajat joutuvat silloin taistelemaan työntekijöistä. Jos siinä haluaa menestyä, joutuu hoitamaan nämä asiat kuntoon, Erkkilä sanoo.

Selvitys on toimitettu kaikille kansanedustajille ja heidän avustajilleen. Se on julkaistu kokonaisuudessaan SuPerin verkkosivuilla.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Pelottaako suoraan puhuminen? – Oikeanlainen rehellisyys kannattaa

Kotihoidossa on paljon korjattavaa, mutta asiakkaat eivät ole se syy, miksi hoitajat vaihtavat työpaikkaa

”Kaksi tuntia lisää työmatkoihin, ei kiitos!” – Hyvinvointialueiden säästöt tarjoavat pienten paikkakuntien lähihoitajille vain huonoja vaihtoehtoja