Katse kristallipalloon: Millaista vanhuus on vuonna 2054?

Lähihoitajan työnkuva muuttuu vuosikymmenten saatossa, mutta työn ydin pysyy ennallaan. Perushoivaa tarvitaan niin kauan kuin maapallolla on ihmisiä jäljellä.

Kuva: Robert Ottosson

Teksti Saija Kivimäki

Aamupäivällä seurakunnan vierailu ja hartaushetki, lounaaksi keskuskeittiön läskisoosia, iltapäivällä vanhoja iskelmiä ja keppijumppaa. Kun tarkastelee vanhuksille tarjottavia palveluita, virike- ja kuntoutustoimintaa, saattaa monen keski-ikäisen ja -luokkaisen mieleen hiipiä pelko. Tuollaistako elämästä tulee vanhemmiten –ennen kuin ikääntyminen vie vaipoissa vuodepotilaaksi.

Tulevaisuudessa asiakkaat vaativat vanhuspalveluilta enemmän kuin nyt, arvelee professori Teppo Kröger Jyväskylän yliopistosta.

– Käyttäjäkunta on kokenut erilaisen elämänhistorian kuin tämän hetken vanhat ihmiset. He ovat eläneet koko elämänsä hyvinvointivaltion kaudella, ja odotukset ovat erilaiset kuin tämän hetken ikäihmisillä.

Kröger on yksi Suomen tunnetuimpia hoivapolitiikan tutkijoita ja asiantuntijoita. Häneen otetaan usein yhteyttä, kun halutaan tietää, millä mallilla ovat vanhuspalvelut Suomessa. Nykyhetkestä voi vetää johtopäätöksiä siitä, mitä lähivuosina mahdollisesti tapahtuu, mutta vuosikymmenien päähän tulevaisuuteen ennustaminen on parhaimmillaankin vain arvailua. Kröger suostuu kuitenkin lähtemään ajatusleikkiin siitä, millaisia vanhuspalvelut ovat Suomessa 30 vuoden päästä.

Suomalaiset ikääntyvät

Lähtökohta ei ole häävi. Hyvinvointialueet ovat hädin tuskin aloittaneet toimintansa, kun palveluita joudutaan supistamaan, ja hoitajapula pahenee vuosi vuodelta.

Jos väestönkehitys jatkuu nykyisellään, työntekijäpula ei hellitä vielä siinä vaiheessa, kun suuret ikäluokat poistuvat keskuudestamme. Päinvastoin Suomen väkiluku alkaa Tilastokeskuksen ennusteen mukaan pienentyä jo 2030-luvulla. 2050-lukuun mennessä suomalaisia on vähemmän kuin nyt, ja heistä joka kuudes on täyttänyt 75 vuotta.

Samaan aikaan on toki todennäköistä, että ihmiset elävät keskimäärin yhä vanhemmiksi ja pysyvät yhä pidempään toimintakykyisinä ja terveinä.

Mainos

– Kun elinikä pitenee, pitenee ehkä myös se jakso, jolloin apua tarvitaan. Se riippuu terveydentilan kehityksestä. Koronapandemia hidasti eliniän nousua, ja ympäristöriskit näyttävät tekevän samaa jo nyt, Kröger pohtii.

Varsinainen ongelma ei hänen mukaansa ole väestön ikääntyminen vaan se, että työikäisiä on niin vähän. Suomalaisia kuolee enemmän kuin syntyy, eikä maahan muuta riittävästi työikäistä väkeä paikkaaman tilannetta.

– Henkilökunnan saatavuus tulee vanhuspalveluissa olemaan iso kysymys, jota ei pelkästään Suomen sisällä ratkaista.

Töitä nimittäin vanhusten parissa riittää. Se on suurin piirtein ainoa asia, jonka professori uskaltaa sanoa varmaksi.

– Perushoivan tarve tai sen sisältö ei hirveästi muutu niin kauan kuin tällä pallolla on ihmiskuntaa jäljellä. Kyse on vanhoista ihmisistä ja heidän viimeisistä muutamista elinvuosistaan, kun terveys ja toimintakyky alkavat heiketä ja apua tarvitaan.

Se on työtä, jota teknisillä keksinnöillä voidaan kenties tehostaa ja keventää, mutta jota yksikään robotti tai tekoäly ei pysty korvaamaan.

Palvelut eriytyvät

Mutta millaisia palveluita tämän hetken työikäiset saavat, kun he aikanaan päätyvät vanhuspalveluiden piiriin? Sushia lounaaksi ja ruoan kassa halutessaan lasi viiniä? Joogaa ja videopelejä? Soiko taustalla elektroninen tanssimusiikki?

Omannäköisiä valintoja tehdään mahdollisuuksien mukaan tulevaisuudessa yhä enemmän, arvelee Kröger.

– Jos yksityisten palveluiden määrä jatkaa kasvuaan, moni hankkii palvelunsa omalla rahalla ja päättää pitkälti, millaisia palveluita käyttää ja miten niitä toteutetaan. Ne, joilla suinkin on varaa, pyrkivät jatkamaan keskiluokkaista elämäntyyliään mahdollisimman pitkään.

Loppuun asti se on mahdollista vain hyvin pienelle väestöryhmälle. Yksityisen, ympärivuorokautisen hoidon hinta on tällä hetkellä tuhansia euroja kuukaudessa. Siihen on harvalla varaa.

Kaikkien saatavilla olevat julkiset palvelut puolestaan surkastuvat määrällisesti ja sisällöllisesti. Jos parhaillaan käynnissä oleva kehitys jatkuu, seurauksena on syvä kuilu hyvin ja heikosti toimeentulevien vanhusten välillä.

– Jos lähiaikojen kehityslinjaa ajattelee ja sitä jatkaa, jonkinlaisia hoivapalveluita voi pienituloiselle, perheettömälle väestölle olla, mutta ei niitä korkeat laatutavoitteet ohjaa vaan se, miten asiat saadaan tehtyä mahdollisimman halvalla. Puhutaan köyhäinhoitomallin periaatteesta, palveluita ei edes suunnata koko väestölle.

Tarjoillaanko lounaalla
sushia ja lasi viiniä?

Omaisten ja läheisten rooli vanhustenhoidossa kasvaa Krögerin mukaan jo aivan lähivuosina.

– Todennäköisyys on suuri, että ihmiset elävät kotonaan ilman riittävää apua ja palveluita. Ympärivuorokautisen hoidon tarve kasvaa nopeasti, eikä paikkoja ole riittävästi. Kaikilla ei ole perhettä saatavilla tai suhteet eivät ole sillä mallilla, että apua saisi. Monien taloudelliset mahdollisuudet auttaa ikääntyneitä omaisia ovat niin ikään rajalliset.

Terveysdataa 24/7

Vanhuuttaan tai aktiivisia seniorivuosiaan 2050-luvulla eläville riittää päiviteltävää maailman menossa. Ei ollut heidän lapsuudessaan internetiä tai kännyköitä – tekoälystä puhumattakaan. Mielikuvitus ei edes yllä ajattelemaan, minkälaisia sovelluksia meillä on 30 vuoden päästä ja miten ne hoitotyötä muuttavat.

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan 2030-luvulle ulottuvassa raportissa ennakoidaan, että ihminen voi seurata kehonsa tilaa tarkemmin kuin mihin sairaaloiden laboratoriot ovat tähän saakka kyenneet. Moni taho haaveilee jo yksityiskohtaisen terveysdatan kaupallisesta hyödyntämisestä.

– Terveyden ja elintoimintojen tarkkailusta tulee hyvinkin rutiininomaista ja kattavaa kaikille, ei vain uniaan ja kehojensa toimintaa mittaaville toimitusjohtajille, ja voi olettaa, että ihmiset tulevat olemaan jatkuvassa seurannassa terveydentilansa suhteen.

Krögerin mukaan olennaista olisi pohtia, mihin loputon mittaaminen voi johtaa.

– Mitä enemmän tiedämme terveysongelmista, sitä enemmän saatamme tarvita terveyspalveluita. Käykö siis niin, että tieto lisää entisestään tuskaa tulevista ongelmista, joihin ei ole ratkaisua? Voisi toivoa, että jatkuvasti päivittyvillä terveystiedoilla pystyttäisiin ohjaamaan palvelujärjestelmää todellisten tarpeiden mukaiseksi ja päästäisiin irti tämän hetken tilanteesta, jossa terveyspalveluita saavat eniten he, jotka niitä vähiten tarvitsevat.

Tulevaisuuden ennustaminen entistä epävarmempaa

Mitä pidemmälle tulevaisuutta mietitään, sitä merkittävämmäksi nousevat ilmastonmuutos ja luonnon kantokyvyn heikkeneminen. Ilmasto muuttuu ennalta-arvaamattomammaksi ja sään ääri-ilmiöt, kuten rankkasateet ja helleaallot, yleistyvät. Ne koettelevat kaiken ikäisten terveyttä, mutta erityisesti ikäihmisten.

– Näyttää siltä, että Suomi ei ole maa, joka eniten ja ensimmäisenä tulee kärsimään tilanteesta. Muuttopaine kohdistuu pohjoisemmaksi, millä olisi monia yhteiskunnallisia seurauksia, mahdollisesti myös positiivisia. Hoitajapula mahdollisesti helpottaisi, Teppo Kröger pohtii.

Tulevaisuudessa ihmiset
mittaavat ja seuraavat terveyttään jatkuvasti.

Tulevaisuutta miettiessä uhkakuvat tuntuvat nousevan mahdollisuuksia enemmän pintaan. Teppo Krögerin perusasetus tulevaisuuteen on kuitenkin myönteinen.

– Ihmiset ovat keskimäärin parempituloisia, koulutetumpia ja terveempiä kuin aikaisemmat sukupolvet. Muutaman vuosikymmenen sisällä myös naisilla on kohtuulliset työeläkkeet ja pienet takuueläkkeet jäävät pitkälti historiaan.

– Teknologia voi ratkaista monia ongelmia, mutta vielä ei osata arvata, mitä. Siitä on varmasti myös hyötyä eikä vain lisäongelmia.

Kolme ennustusta vuodelle 2054

  • Suurpäiväkoteja ja kouluja on remontoitu vanhusten hoitoyksiköiksi

Jos kunnissa katsottaisiin kristallipalloon, niissä mietittäisiin jo nyt, mitä sadoille lapsille tarkoitetuilla päiväkodeilla ja koulurakennuksilla tehdään, kun lapsia syntyy yhä vähemmän. Vanhukset, jotka eivät pärjää kotonaan, voivat kuitenkin päästä osallisiksi yhteisöllisyydestä jumppa- ja ruokasaleissa toteutettavissa palveluissa.

  • Palvelut woltataan kotiin

Woltin kaltaiset alustatalouteen perustuvat toiminnot tulevat kotihoitoon ja sen tukipalveluihin jo lyhyemmällä aikavälillä. Ruoan välittämisessä on vain laatuero, tuodaanko se merkkiravintolasta vai ikääntyneiden ruokapalvelusta. Yksityisesti tai palveluseteleillä maksettavat palvelut, vaikkapa kuntoutuspalvelut, voisivat olla samalla tavalla tilattavissa.

  • Kuolinapu on osa palveluvalikoimaa

Eutanasian hyväksyminen osaksi palvelujärjestelmää ei Teppo Krögerin mukaan olisi iso yllätys. Hän muistuttaa, että iso osa vanhuspalveluita on jo nyt kuoleman työtä, ihmisten viime vaiheista huolehtimista, minkä osuus vain kasvaa, jos paikkojen määrä ympärivuorokautisessa hoidossa ei kasva. ”Yksiköihin tullaan yhä myöhäisemmässä vaiheessa, jolloin jäljelle jää saattohoitovaihe”.

Sinua voisi kiinnostaa myös

”Kaksi tuntia lisää työmatkoihin, ei kiitos!” – Hyvinvointialueiden säästöt tarjoavat pienten paikkakuntien lähihoitajille vain huonoja vaihtoehtoja

Sanoiko se taas pahasti? Työpaikan ilkeilijää ei tarvitse ymmärtää

Lähihoitajat maailmalla: Ulkomailla työskentely vaatii valmistautumista