Ulkona paukkuu pureva pakkanen. Helsinkiläisessä päiväkoti Tanelissa leikitään sisäleikkejä. Leppäkerttujen 3–5-vuotiaiden ryhmässä ollaan piilosilla. Viittomakielinen lastenhoitaja Avram Leinonen pitää huolta, että jokainen saa vuorollaan etsiä ja piiloutua.
– Lapset osaavat laskea kahteenkymmeneen, mutta kaikki eivät vain malta tehdä niin, Avram kertoo. Tulkki Maija Wainio kääntää viittomat puhutuksi suomeksi.
Viittomakielen tulkkia tarvitaan, sillä ryhmässä on sekä kuulevia että kuuroja lapsia. Viitottua ja puhuttua kieltä käytetään rinnakkain yhtä luontevasti kuin missä tahansa kaksikielisessä ympäristössä. Molempia kieliä käytetään koko ajan: leikeissä ja lauluissa, ruokaillessa, pukeutuessa ja retkeillessä. Tulkkien avulla pidetään huolta, että jokainen lapsi pystyy osallistumaan toimintaan yhdenvertaisesti.
Avram huomaa, että yksi lapsista on kiivennyt puolapuita pitkin katonrajaan.
– Tule alas sieltä, hän viittoo. Wainio tulkkaa ja lapsi tottelee.
Päiväkodin johtaja Marika Hirvonen kertoo, että työntekijöiden määrä saattaa joskus hämmentää vanhempia.
– Tulkeilla on oma selkeä työnkuvansa eivätkä he osallistu hoitotyöhön, hän sanoo.
Ulkoillessa asiaa on selvennetty niin, että tulkit käyttävät eriväristä liiviä kuin hoitohenkilökunta.
Moninainen on myös päiväkodin lasten joukko, sillä viittomakieliset ovat laajempi ryhmä kuin vain kuurot. Viittomakieltä käyttävät myös huonokuuloiset ja sisäkorvaistutetta käyttävät. Se on myös kuulevien lasten kotikieli silloin kun joku perheenjäsenistä on kuuro.
– Meillä on coda-lapsia eli viittomakielisten vanhempien kuulevia lapsia mutta myös lähialueen lapsia, joilla ei ennen päiväkodin alkua ole ollut kosketusta viittomakieleen. Heidän perheillemme selitämme, että viittomakieli on päiväkodissamme yksi kielistä muiden joukossa. Monella lapsella on muutoinkin äidinkieli jokin muu kuin suomi, Hirvonen kertoo.
Kieli johdattaa osaksi yhteisöä
Viittomakielisen varhaiskasvatuksen keskittäminen yhteen päiväkotiin on Suomessa poikkeuksellista. Useimmiten viittomakieliset lapset ovat sijoitettu tavallisiin, kuulevien lasten ryhmiin. Avram Leinosen mukaan tällainen integraatio ei kuitenkaan palvele lasta parhaalla mahdollisella tavalla.
– Silloin lapsen kielelliset ja kulttuuriset oikeudet eivät toteudu täysimääräisesti. Viittomakielen tulkki ei voi korvata lapsen omaa kieltä eikä kulttuuria. Jos päiväkodissa ei ole viittomakielisiä kasvattajia, vuorovaikutukselle ei synny luonnollista pohjaa.
Avram haluaa olla viittomakielisille lapsille roolimalli, perheen ulkopuolinen aikuinen, joka jakaa heidän kanssaan yhteisen kielen ja kulttuurin.
– Minulla oli aikoinaan 1960-luvulla Oulussa Ainolan päiväkodissa lastentarhanopettaja Salme, joka osasi viittoa kohtuullisesti. Osaaminen ei ollut täydellistä, mutta se tuki kielellistä ja sosiaalista kehitystä paremmin kuin pelkkä kuulevien ohjaama ympäristö.
Tanelissa lapset näkevät konkreettisesti, että heidän äidinkielensä on arvokas ja käyttökelpoinen yhteisön kieli, ei taito, jota käytetään vain kotona tai lähisuhteissa.
Avram kuvailee ilmeikkäästi, kuinka hän näkee lasten vetävän kieltä itseensä magneetin lailla. Esimerkin voima on tärkeä varsinkin silloin, kun viittomakieli ei siirry perheessä sukupolvelta toiselle. Suurin osa kuuroista lapsista syntyy kuuleville vanhemmille, joilla ei entuudestaan ole viittomakielen taitoa.
– Jos lapsi ei saa pienestä pitäen käyttää äidinkieltään täysipainoisesti ja vuorovaikutuksessa toisten kanssa, sillä on pitkäaikaisia vaikutuksia.
Vielä alle sata vuotta sitten kuuroja pakotettiin Suomessa puhumaan ja lukemaan huulilta ja viittomakielen käyttö oli kiellettyä. Se johti huonoon koulumenestykseen. Aivan näin huonosti kuuroja ei kohdeltu enää Avramin omassa lapsuudessa, mutta historiallinen tausta tekee hänen työstään silti erityisellä tavalla merkityksellistä.
Kulttuuri on enemmän kuin viittomia
Samalla kun viittomakieli vahvistuu, lapset omaksuvat siihen kuuluvan kulttuurin.
– Viittomakielisillä on oma kielensä ja kulttuurinsa samaan tapaan kuin saamelaisilla tai suomenruotsalaisilla, Avram selittää.
Jokaisella maalla on oma viittomakielensä. Suomessa niitä on kaksi: suomalainen ja suomenruotsalainen viittomakieli.
– Viittomakielillä on samankaltainen kielioppi, mutta sisältö on sidoksissa kulttuuriin. Kun suomalainen viittoo ”minä tiedän”, hän osoittaa päätään. Japanissa sama asia kerrotaan osoittamalla rintakehää, sillä siellä ajatellaan, että tieto tulee sydämestä eikä aivoista.
Viittomakielisten vuorovaikutus perustuu näkemiselle. Siksi ympäristön hallittavuus on osa turvallisuuden tunnetta. Päiväkodin arjessa se tarkoittaa rakenteita, jotka tukevat lasten keskittymistä ja vuorovaikutusta. Toimintaa jaetaan pienryhmiin ja ympäristön järjestykseen kiinnitetään huomiota. Kun lelut ja välineet ovat näkyvillä, lapsen ei tarvitse aina viittoa ja kysyä, missä jokin on. Hän voi toimia itsenäisesti ja tuntea selviävänsä asioista omin voimin.
Avram tuo esiin myös sen, että viittomakielinen ympäristö voi tukea kuulevien lasten toimijuutta.
– Kuulevat lapset oppivat viittomia nopeasti ja saavat siten mahdollisuuden rikkaampaan kielelliseen ulottuvuuteen, hän sanoo.
Tavat, jotka tekevät yhteisön
Viittomakieli näkyy myös siinä, miten ihmiset kohtaavat toisensa arjessa. Katsekontaktilla on valtavan suuri merkitys. Toisen huomio herätetään useimmiten koskettamalla olkavartta.
– Kukaan ei tule takaapäin ja kosketa päätä. Se on todella töykeää.
Pieniä, mutta merkityksellisiä tapoja opetellaan päiväkodissa osana arkea. Ne eivät liity vain sujuvaan toimintaan vaan siihen, miten lapsi kasvaa osaksi viittomakielistä yhteisöä. Yhteisöllisyyttä vahvistaa oma viittomanimi. Nimeä ei valita vaan sen antaa viittomakielinen yhteisö. Avram viittoo oman nimensä piirtämällä sormellaan vaakasuoran viivan oikean silmänsä alta.
Jokaisella lapsella on päiväkodissa oma viittomanimi.
– Minulla on tässä arpi, jonka sain lapsena. Nimeäminen on mielestäni kaunis ja voimakas tapa nähdä oma keho ja kokemus osana kielellistä ja kulttuurista identiteettiä. Arpi ei ole pelkkä fyysinen jälki vaan osa identiteettiäni ja henkilökohtainen merkki, josta muut voivat tunnistaa minut viittomakielisessä maailmassa.
Myös päiväkodissa jokaisella lapsella on oma viittomanimensä.
– Yhden lapsen nimi viitotaan kohottamalla v-kirjainta, koska hänen nimensä alkaa sillä kirjaimella ja hän on pitkä, Avram kertoo.
Viittomakielisten tulevaisuus on avoinna
Leikki jatkuu Leppäkertuissa. Piilossa olevat lapset pysyttelevät hiljaa, kun etsijä seuraa vilahduksia ja varjoja huonekalujen takaa. Jokainen löytyy vuorollaan. Se tekee leikistä tasavertaisen. Kukaan ei ole vahvoilla siksi, että kuulee, eikä kukaan jää ulkopuolelle siksi, että viittoo. Ja jokainen tulee vuorollaan nähdyksi sellaisena kuin on.
Viittomakielisten lasten asemassa moni asia on Avramin mukaan paremmin nyt kuin hänen lapsuudessaan.
– Asenteet ovat paikoitellen avoimempia ja tietoa on nykyään helpommin saatavilla. Teknologian kehittyminen on helpottanut yhteydenpitoa ja parantanut saavutettavuutta.
Samalla tulevaisuuteen liittyy huolia. Kuurojen yhteisö pienenee ja yhä useampi lapsi uhkaa jäädä ilman vertaissuhteita. Suomenruotsalaisen viittomakielen käyttäjiä on enää satakunta ja myös suomalaisen viittomakielen käyttäjien määrä vähenee. Taustalla ovat muun muassa sisäkorvaistuteleikkausten yleistyminen. Istute ei palauta kuuloa, mutta auttaa havaitsemaan ääntä ja oppimaan puhutun kielen, jolloin viittomakielestä ei välttämättä tule lapsen äidinkieltä.
Avram haluaa silti katsoa eteenpäin.
– Viittomakielisillä lapsilla on valtavasti potentiaalia. Heidän tulevaisuutensa rakentuu kuitenkin sen varaan, tunnustaako suomalainen yhteiskunta viittomakielen arvon ja antaako se lapsille mahdollisuuden kasvaa täyteen kieleen.
Tekstissä on käytetty lähteenä haastatteluiden lisäksi Kuurojen liiton ja Opetushallituksen verkkosivuja.
Näin huomioit viittomakielisen lapsen
Pidä katsekontakti
Huolehdi, että lapsi näkee aina puhujan ja viittojan. Käänny häntä kohti ennen kuin aloitat ja odota katsekontaktia. Puhu aina suoraan lapselle, myös tulkin välityksellä. Tulkin paikka kannattaa miettiä niin, että lapsi näkee hänet helposti toiminnan aikana.
Muista hyvä valaistus ja tilan rauhoittaminen
Viittomakielinen lapsi työskentelee visuaalisesti. Liian hämärä tai levoton ympäristö tekee seuraamisesta työlästä. Pienryhmät helpottavat vuorovaikutusta ja antaa lapselle enemmän tilaa käyttää omaa kieltään.
Huomioi toiminnan rytmi
Käsillä tekeminen ja tulkin seuraaminen samanaikaisesti on lapselle kuormittavaa. Anna siis ohje kokonaan myös viittoen ennen kuin odotat toiminnan alkavan. Kerro aina, kun tilanne muuttuu, sillä lapsi ei välttämättä havaitse siirtymiä ja yllättäviä vaihtoja.
Kosketa kunnioittavasti
Viittomakielisessä kulttuurissa huomio kiinnitetään kevyesti koskettamalla olkavartta tai vierekkäin istuttaessa reittä. Kauempaa huomio voidaan pyytää heilauttamalla kättä.
Rohkeus riittää pitkälle
Eleet ja ilmeet ovat osa kieltä ja tukevat ymmärtämistä. Hyödynnä myös kuvia, piirtämistä ja muuta visuaalista tukea. Osaat jo luultavasti enemmän kuin uskotkaan!
Vinkit: Avram Leinonen, Marika Hirvonen ja varhaiskasvatuksen erityisopettaja Amanda Haapanen.
Viittomakieliset lapset varhaiskasvatuksessa
Laki turvaa viittomakielisille lapsille oikeuden käyttää omaa kieltään varhaiskasvatuksessa. Käytännössä suurin osa lapsista on kuitenkin tavallisissa päiväkotiryhmissä, joissa tulkit ja viittomakieliset avustajat ovat keskeinen tuki lapsen tasavertaiselle osallistumiselle.
Tulkkaus ei korvaa natiivia viittomakielistä vuorovaikutusta. Lapsi tarvitsee arkeensa ihmisiä, joilta hän saa kielellisen mallin. Se vahvistaa identiteettiä ja ehkäisee kielen kehityksen viiveitä.
Arkea vaikeuttaa se, että viittomakielistä osaamista ja viittomakielen taitoisia ammattilaisia on kunnissa tarjolla hyvin vaihtelevasti. Lisäksi monilla lapsilla on kuulon lisäksi muitakin tuen tarpeita, jotka on huomioitava päiväkodin toiminnassa.
Päiväkoti Taneli
Helsingin Pitäjänmäessä sijaitseva päiväkoti, jossa viittomakieli on yhdenvertaisessa asemassa muiden kielten kanssa.
Päiväkodissa työskentelee viittovia opettajia, lastenhoitajia, avustajia ja tulkkeja. Muu henkilökunta saa viittomakoulutusta.
Viittomakielistä varhaiskasvatusta toteutetaan kolmessa ryhmässä, joissa kuurot, huonokuuloiset ja kuulevat lapset toimivat yhdessä.
Päiväkodista lapset voivat jatkaa Pitäjänmäen peruskouluun, jossa on kuulovammaisten eritysluokkia.
