Vanhushoivan vaipparalli – jos suoja falskaa, se on luultavasti vääränkokoinen

Aikuisten inkontinenssisuojat ovat aikaisempaa ohuempia, imevät moninkertaisesti painoonsa nähden ja pysyvät entistä pidempään pintakuivina. Nykysuojista eritteiden ei pitäisi karata, sanoo tutkijatohtori Tiina Vaittinen.

Kuva: Mostphotos

Teksti Saija Kivimäki

Ohivuodot eivät enää johdu ainakaan huonosta imutehosta. Inkontinenssisuojissa käytetyt muovipohjaiset superabsorbentit polymeerit imevät vettä 100–200-kertaisesti painoonsa nähden, ja tehokkaimpien suojien imukyky on jopa 2,5 litraa enemmän kuin ihminen virtsaa keskimäärin vuorokaudessa.

Jos suoja falskaa, se johtuu Tiina Vaittisen mukaan todennäköisesti siitä, että se on käyttäjälleen väärän kokoinen tai mallinen.

Mainos

– Inkontinenssisuoja tulisi valita jokaiselle käyttäjälle tämän omien tarpeiden ja ruumiin muotojen mukaan.  Jos ohivuotoja tulee, syy on yleensä mekaaninen. Jossain on väli, josta eritteet pääsevät karkaamaan.

Jos virtsaa tai ulostetta valuu yli, tavallinen reaktio on kuitenkin valita seuraavalla kerralla isompi vaippa tai pukea varmuuden vuoksi kaksi suojaa päällekkäin, esimerkiksi yön ajaksi teippivaipan päälle housuvaippa.

– Haetaan henkistä turvaa valitsemalla mahdollisimman imukykyinen suoja. Se on ymmärrettävää, kun miettii eritevuotoihin liittyvää stigmaa.

Useamman suojan samanaikaisesta käytöstä on kuitenkin enemmän haittaa kuin hyötyä. Kustannusten ja ympäristökuorman lisäksi se lisää tulehdusten riskiä ja rasittaa ihoa ja limakalvoja. Hoitotyössä kahden vaipan pukeminen asiakkaalle on työläämpää, eikä kaksikaan väärän kokoista vaippaa takaa, etteivätkö ulosteet pääsisi jostain raosta valumaan.

 

Lisää koulutusta

Tiina Vaittinen johtaa Tampereen yliopiston laajaa Vaippahanketta, jonka yksi tavoitteista on vaikuttaa siihen, että aikuisten inkontinenssisuojiin ei liittyisi häpeää tai epätasa-arvoa. Inkontinenssihoidon pitäisi olla sekä taloudellista että ekologisesti kestävää.

Hankkeessa huomioidaan käyttäjien ja heidän läheistensä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten näkökulma. Sellainen on esimerkiksi havainto siitä, että yhdellä lähihoitajalla on vain vähän vaikutusvaltaa siihen, millaisia inkontinenssisuojia hänen työpaikallaan käytetään.

Suojia on paljon eri kokoisia ja mallisia, mutta kun niitä hankitaan hoivayksiköihin, asukkaiden yksilöllisiä tarpeita ei usein huomioida.

– Olemme kuulleet hoitotarvikejakelusta, että yksiköihin saatetaan tilata pääsääntöisesti L-koon vaippoja, vaikka koolla ei ole mitään tekemistä imutehon kanssa. Voi vain kuvitella, miten väärän kokoisia suurimmat vaipat ovat hennoille, hauraille vanhuksille.

Hoitajia ei saa syyllistää siitä, että hankintapäätöksiä tehdään puutteellisen tiedon varassa eikä inkontinenssisuojaa valita asiakkaan yksilöllisten tarpeiden mukaan, Vaittinen korostaa.

Hoitajilla tulisi hänen mukaansa olla mahdollisuus osallistua vaippakoulutuksiin säännöllisesti ja erityisesti silloin, kun työpaikoille vaippoja toimittava yritys vaihtuu.

– Valikoimaa on aivan valtavasti saatavilla. Jokaisella toimittajalla on omat teknologiansa ja valikoimansa. Kun toimittaja vaihtuu, täytyy tutustua juuri siihen tuotevalikoimaan.

Hankintakäytännöt vaihtelevat kunnasta ja kuntayhtymästä toiseen, ja myös hyvin toimivia esimerkkejä on.

–  Joissain kuntayhtymissä on todella hyvin pystytty vähentämään vaippojen käytön määrää samalla kun käyttäjien määrä on kasvanut. Se on tehty räätälöimällä tarkemmin, mitä kukin tarvitsee.

 

Silkkaa säästöä

Inkontinenssisuojat ovat hoivayksiköille iso menoerä, mutta harvoin mietitään, kuinka kuluja saisi pienemmäksi. Joissain yksiköissä saatetaan seurata vaippojen kulutusta ja rajoittaa kappalemäärien käyttöä. Se on kestämätön ratkaisu, sanoo Tiina Vaittinen.

– Suojien määrää ei saa vähentää sillä seurauksella, että hoito huononee. Inkontinenssihoito paranee, kun jokaisella asiakkaalla on käytössä ne tuotteet, joita hän tarvitsee eri toimintoihin ja vuorokaudenaikoihin.

Vanhustyössä inkontinenssisuojien kulutusta voidaan harvoin vähentää hoitamalla pidätysongelmia, mutta jotain sentään on tehtävissä. Pidätyskykyä voidaan ylläpitää muistuttamalla vessakäynneistä ja auttamalla säännöllisesti vessaan. Se toki edellyttää, että henkilökuntaa on riittävästi.

Asiakkaat eivät aina itse pysty ilmaisemaan, toimiiko inkontinenssisuoja tai miltä se tuntuu ihoa vasten, mutta varmaa on, että huonosti istuva suoja alentaa asiakkaan vointia ja mielialaa.

Harvemmin muistetaan sitäkään, että toimiva inkontinenssihoito tuo säästöä myös välillisesti. Kun asiakkaalla on hänelle sopiva suoja ja sitä käytetään oikein, iho voi paremmin eikä painehaavaumia tule. Kun suoja ei falskaa, pyykkiä tulee vähemmän ja vedenkulutus pysyy kurissa.

 

Koolla on väliä

Koko on inkontinenssisuojan tärkein ominaisuus. Inkontinenssisuojat ovat yksilöllisiä kuten vaatteet: erikokoiset ja -muotoiset suojat istuvat ihmiselle eri tavoin tämän koosta ja ruumiin muodoista riippuen.

Imukyky on eri asia kuin koko. Nykytekniikan mukaiset suojat ovat riittävän imukykyisiä, ja jos ohivuotoja tulee, ne johtuvat todennäköisesti siitä, että suoja on käyttäjälleen väärän kokoinen.

Käyttötarkoitus on olennaista. Yövaippa ei ole paras mahdollinen päiväsaikaan ja myös ulkona tai kaupungilla liikkuessa vaipalta vaaditaan erilaisia ominaisuuksia kuin kotioloissa tai asumisyksikössä.

 

Valtava vaippavuori

Suomessa kulutetaan vuosittain aikuisten inkontinenssisuojia 1,3 kilogrammaa asukasta kohti. Se on asukaslukuun nähden maailman kolmanneksi eniten.

Kuntien hoitotarvikekustannuksista inkontinenssisuojat ovat suurin menoerä diabeteksen itsehoitotarvikkeiden jälkeen. Muiden tarvikkeiden kustannukset tulevat kaukana perässä.

Muovia sisältävien inkontinenssisuojien kierrättäminen kustannustehokkaasti ei ole mahdollista. Käytetyt suojat päätyvät sekajätteen mukana polttolaitoksiin. Aikuisten vaipat muodostavat joidenkin arvioiden mukaan jopa 10 prosenttia sekajätteestä.

Lähde: Vaippahankkeen tutkimusartikkeli Ekohyvinvointivaltion katveessa: Aikuisvaippojen puheenparret suomalaisessa hyvinvointivaltiossa Alue ja ympäristö -lehdessä 2/2021.

 

Missä on vaipan paikka?

Vaippoja ostetaan bulkkitavarana myös siitä syystä, että asumisyksiköissä ei ole varattu riittävästi säilytystilaa vaipoille.

– Jos jotain vanhuspalveluista julkisuudessa puhutaan, niin siitä, kuinka vanhukset makaavat siellä vaipoissaan. Silti samoja tiloja suunniteltaessa kenellekään ei tule mieleen ottaa huomioon, missä vaippoja säilytetään, sanoo Vaippahankkeen vetäjä, tutkijatohtori Tiina Vaittinen.

Vaippakuormat toimitetaan asumisyksikköön kolmen kuukauden välein ja niitä säilytetään jopa paloturvallisuuden uhalla siellä, minne ne sattuvat mahtumaan.

Samat ongelma koskevat myös vaippajätettä. Monessa hoivayksikössä jäteastiat täyttyvät liian nopeasti viikonloppujen ja pyhien aikaan, lisätilaa uusille jäteastioille ei ole eikä tyhjennysväliä voida tiuhentaa. Käytännön ongelmien lisäksi ihmiseritteitä täynnä olevien vaippojen säilyttäminen muualla kuin niille tarkoitetuissa jäteastioissa johtaa terveysriskeihin.

Mainos

Sinua voisi kiinnostaa myös

Ja nyt mä kyllä sanon tästä! – Sosiaalisesti rohkea ajaa yhteistä etua ja uskaltaa nostaa työpaikan epäkohdat esiin

Tiina Auvinen: ”Olen huomannut, että nuoremmatkin hoitajat ovat nykyään aktiivisia ja valveutuneita edunvalvonnan asioissa”

Taina Viinikainen: ”Hyvä luottamusmies ei pyllistä kumpaankaan suuntaan, hän on reilu sekä jäsenille että työnantajalle”