Työharjoittelu tekijäänsä opettaa – ainakin Koskitiimissä Rovaniemellä

Lapin hyvinvointialueen kotihoidon Koskitiimi sai La Carita -palkinnon hyvästä vanhustyöstä. Valinnassa painottui myös opiskelijoiden ohjaus. Koskitiimissä opiskelijat nähdään tärkeänä resurssina ja rikkautena koko työyhteisölle.

Jo lapsena lähihoitaja Milla Mäki-Hirvelä tiesi, että hän seuraisi äitinsä jalanjäljissä hoitoalalle. – Kun opin puhumaan, aloin nimetä kehonosia. Useampi sukulaiseni on hoitoalalla, joten sieltä se ajatus varmaan lähti, hän sanoo. Saku Ollikainen päätyi alalla yhteishaun kautta ja mieltyi alaan vähitellen. Kuva: Kaisa Sirén

Teksti Maria Paldanius

Ikä on vain numero, sanotaan. Sanonta kuvastaa osuvasti Lapin hyvinvointialueen kotihoidon Koskitiimiä, joka sai SuPerin jakaman vanhustyön La Carita -palkinnon keväällä 2023. Noin kymmenen lähi- ja sairaanhoitajan muodostamalla tiimillä on takanaan vasta vajaa kolmivuotinen taival. Siinä ajassa tiimi on kunnostautunut sekä laadukkaan vanhustyön että opiskelijaohjauksen airuena.

– Lyhyestä historiastamme huolimatta meillä on hyvä ja tiivis työyhteisö, josta löytyy monenlaisia tekijöitä monipuolisella osaamisella. Tulimme alun perin vähän eri paikoista: osa tuli mielenterveyspuolelta, osa kotihoidosta ja osa suoraan koulusta, taustoittaa vuonna 2011 lähihoitajaksi valmistunut Saku Ollikainen.

Palkitsemisen perusteissa todettiin, että kolmea palkittua työyhteisöä yhdistää toiminnan kehittäminen, henkilöstön vahvuuksien ja osaamisen hyödyntäminen sekä panostus opiskelijoiden ohjaukseen. Kaksi muuta tunnustusta ohjautuivat Emmin Kammarille Kaarinaan ja Konsulinna-hoivakodille Heinolaan. Vaikka tunnustus tuli Koskitiimille yllätyksenä, ei tiimin vahvuuksia ja vetovoimatekijöitä käy kiistäminen.

– Yhteistyö ja tiedonkulku toimivat meillä hyvin. Keskustelemme asiakkaidemme kuulumisista, ja tuemme toisiamme. Hoitajat ja asiakkaat tuntevat toisensa hyvin. Kiireisinäkin päivinä pyrimme siihen, että asiakkaat kohdataan rauhassa ja ajan kanssa, vuonna 2015 lähihoitajaksi valmistunut Milla Mäki-Hirvelä kiteyttää.

Opiskelija aitiopaikalla

Laadukkaan vanhustyön lisäksi raadin valinnoissa painottui opiskelijoiden ohjaus. Koskitiimissä on alusta asti panostettu opiskelijoiden hyvinvointiin ja yksilölliseen ohjaukseen, mikä on näkynyt konkreettisesti esimerkiksi siinä, että entiset harjoittelijat ovat vinkanneet harjoittelupaikasta muillekin – ja entisiä harjoittelijoita on sittemmin työllistynyt Lapin hyvinvointialueen kotihoidon tiimeihin.

– Suurin osa harjoittelijoista on lähihoitajaopiskelijoita. He kulkevat mukanamme asiakkaiden luona. Lisäksi joukossa on sairaanhoitajaopiskelijoita sekä harjoittelijoita oppisopimuksella. Kaikki perehdytetään samalla tavalla, mutta oppisopimusopiskelijat käyvät asiakkaiden luona itsenäisesti, Mäki-Hirvelä tähdentää.

Vaikka korona on osaltaan jarruttanut opiskelijoiden työharjoitteluja, on Koskitiimissä ehtinyt kolmen vuoden aikana vierailla jo viitisen opiskelijaa. Yksi heistä on 23-vuotias Pinja Salonen, joka opiskelee lähihoitajaksi Lapin ammattiopisto REDU:ssa erikoistuen sairaanhoidon- ja huolenpidon osaamisalalle. Harjoittelupaikan osalta hänen ainoa kriteerinsä oli mahdollisuus tutustua kotihoitoon.

– Harjoittelu Koskitiimissä oli yksi lempiharjoitteluistani. Minut otettiin huomioon, ohjaus oli selkeää ja kannustavaa, ja tehtävät monipuolisia. Parasta oli se, että kaikki työpäivät olivat erilaisia, Salonen summaa.

Kokemus Koskitiimissä avasi myös silmät sille, mitä kotihoito käytännössä tarkoittaa.

– Minulla oli tiettyjä ennakkoluuloja kotihoidosta, mutta harjoittelun myötä ne hälvenivät. Samalla sain myös lisää rohkeutta ja varmuutta omaan tekemiseen, Salonen toteaa.

Mainos

Aika menee kuin siivillä

Tärkeintä perehdytyksessä on ollut asiakkaiden kohtaaminen. Koskitiimissä on huomattu, että ikäihmisten kanssa toimiminen ja asiakaslähtöisyys on tullut harjoittelijoille yleensä luonnostaan. Toisaalta tilanteiden luontevuus riippuu myös mukana olevan lähihoitajan suhtautumisesta opiskelijaan ja asiakkaaseen.

– On todella tärkeää, millaisen jäljen meistä kukin jättää. Tärkeintä on kohtaamisen taito. Muistisairaskin henkilö aistii hoitajan asenteen. Ole siis läsnä, anna aikaa – ja luo hetkestä kiireetön, Mäki-Hirvelä kiteyttää.

Opiskelijoilta saatu palaute puhuu puolestaan. Eniten kiitosta on tullut näyttöpäivistä, jotka tarjoavat välitöntä palautetta omasta työstä asiakaskohtaamisineen ja lääkehoitoineen. Kotihoidon arki vaatii opiskelijoiltakin nopeaa päätöksentekokykyä ja hyvää tilannetajua nopeasti muuttuvissa olosuhteissa.

– Monet harjoittelijat kokevat oppivansa eniten niistä tilanteista, kun pitää selvittää jotain uutta asiaa tai toimia esimerkiksi tilanteessa, jossa asiakkaan vointi on vähän heikompi, Mäki-Hirvelä havainnollistaa.

Toinen keskustelua herättävä aihe on lääkehoito. Siitä opiskelijoilla riittää kysyttävää. Lääkehoito vaatii tarkkuutta, eikä kaikkea opi koulussa.

Uutta oppiessa harjoittelijoiden aika menee usein kuin siivillä. Tavallisin palaute on se, että harjoittelu on liian lyhyt ja loppuu juuri, kun asioista alkaa päästä jyvälle. Ehkä kysymys on jakson pituudesta, mutta yhtä paljon myös hyvästä työyhteisöstä?

– Tavoitteemme on tarjota opiskelijoille rento ilmapiiri, yksilöllistä ohjausta ja mahdollisimman hyvät eväät työelämään. Olemme työharjoittelupaikka, jonne on joka aamu kiva tulla, Mäki-Hirvelä vakuuttaa.

Tiimi keskellä kaikkea

Koskitiimissä opiskelijat nähdään tärkeänä resurssina ja rikkautena koko työyhteisölle. Samalla, kun opiskelijat pääsevät ammentamaan käytännön taitoja ja eväitä työelämään, tiimi saa ajantasaista tietoa opiskelumaailmasta – ja vertaansa vailla olevan ”mainoskanavan” työelämän ja koulun välillä. Satsaus opiskelijoiden ohjaukseen koetaan sijoituksena, joka heijastuu lopulta hoitoalan veto- ja pitovoimaan.

– Jos opiskelijat kokevat, että tämä on ollut hyvä harjoittelupaikka, silloin tänne on mielekästä hakeutua myös töihin. Moni onkin työllistynyt kotihoidon tiimeihin valmistumisen jälkeen. Itse en ole pitkään aikaan ollut enää koulussa, mutta opiskelijoiden kautta saan tuoretta tietoa alan opinnoista, Ollikainen sanoo.

Ollikainen ja Mäki-Hirvelä siirtyivät Koskitiimiin kaupungin kotihoidon puolelta. Toimenkuva pysyi lähes ennallaan, eikä fyysinen siirtymäkään ollut pitkä: kaikki kaupungin kotihoidon tiimit toimivat saman katon alla. Samassa toimistossa on lisäksi kotihoidon tiimin oma kotisairaanhoitaja ja samasta kerroksesta löytyy kotiutustiimi, jonka kautta asiakkaat ohjautuvat eri tiimeihin asuinalueidensa mukaan.

– Tästä on se etu, että tarvittaessa saamme paikkaajia muista tiimeistä ja vastaavasti me pystymme paikkaamaan myös muita, Ollikainen mainitsee.

Koskitiimin reviiri rajautuu muutaman kilometrin säteelle keskustassa. Tiimillä on noin 30 asiakasta, pääosin ikäihmisiä 70–100 vuoden ikähaarukalla. Kaikki saavat aika lailla samanlaiset palvelut, mutta hoito- ja kuntoutussuunnitelma räätälöidään yksilöllisesti asiakkaan tarpeita ja toiveita kunnioittaen. Lähin asiakas asuu kulman takana ja kauimmainen vain kahden ja puolen kilometrin päässä Koskitiimin toimistolta.

– Käytännössä pääsemme kaikkien asiakkaiden luokse pyörällä tai kävellen. Rovaniemi on pieni kaupunki, eikä liikkumiseen mene aikaa – siten opiskelijoidenkin on helppo tutustua alueeseen, Mäki-Hirvelä sanoo.

Työporukka saa liikkeelle

Yksi asia on varma: lähihoitajalle löytyisi töitä muualtakin Suomesta. Syy siihen, että Ollikainen ja Mäki-Hirvelä ovat pysyneet Rovaniemellä, taitaa lopulta piillä enemmän työyhteisössä kuin kotikaupungissa.

– Missä tiimissä olenkaan ollut, huonoa porukkaa ei ole sattunut kohdalle. Työporukka minut saa aamuisin liikkeelle. Toki nautin myös työstäni: töitä saa tehdä itsenäisesti hyvän tiimin tukemana, Ollikainen linjaa. 

Hyvän työporukan taustalla on työnantaja, joka panostaa työn ennakoivaan suunnitteluun henkilöstön hyvinvoinnin tukemiseksi. Esimerkiksi työntekijöiden tyky-etuus mahdollistaa omasta terveydestä huolehtimisen vapaa-ajalla erilaisten hyvinvointipalvelujen muodossa. Parhaillaan Koskitiimissä ideoidaan pyöräretkeä fatbikeilla – sekä syksyistä ruskaretkeä Pohjois-Lappiin La Carita -kilpailun voiton tiimoilta.

– Mikäpä meillä tässä ollessa, näin hyvällä paikalla, jossa kaikki aktiviteetit ovat lähellä. Ei tarvitse kuin mennä joen yli, kun on jo metsässä. Itselleni tärkein vapaa-ajan harrastus on kalastus, Ollikainen kertoo.

Mäki-Hirvelän tärkein arjen tukipilari on terveelliset elämäntavat: hyvä ravitsemus, riittävä lepo, laadukas yöuni, ulkoilu ja liikunta. Viime vuosina omat neuvot ovat tulleet tarpeeseen, kun Mäki-Hirvelä on tehnyt täyttä työaikaa rinta rinnan sairaanhoitajan opintojen kanssa. Työnantajalle, eli Lapin hyvinvointialueelle kuuluu suuri kiitos siitä, että jatkokouluttautuminen joustavasti työn ohella on ollut mahdollista.

– Palautumisesta täytyy kuitenkin muistaa pitää huolta. Keskustelen usein opiskelijoiden kanssa siitä, mikä auttaa jaksamaan ja palautumaan. On tärkeää, että mieltä vaivaavat asiat käydään ajoissa läpi, jotta ne eivät jää vaivaamaan. Silloin nukkuu paremmin – ja harjoittelukin on mielekkäämpää, Mäki-Hirvelä tietää.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Kouluyhteisöohjaaja Mika Önkki: ”On tärkeä osata erottaa, milloin kyse on tavallisista teini-iän kuohuista ja milloin vakavammasta ongelmasta”

”Työpäivä voi alkaa avantouinnilla asukkaan kanssa” – Virikeohjaaja Kirsi Sauvala järjestää ohjelmaa palvelutalon asukkaiden arkeen

Lähihoitaja toteuttaa lääkehoitoa koulussa